Asiahan on niin että Suomessa pitää paperilla pitää ainakin paperilla käydä ensin peruskoulu, sitten normaalisti pitkällinen lukio ja sitten vielä erittäin pitkä ja monesti venytetty ja viivytetty yliopistokoulutus jotta saa esim.opettaa äidinkieltä tai jotain vierasta kieltä lapsille perustasolla. Koska tämä koulutusmuoto on erittäin pitkä ja monien mielestä aivan liian pitkä (koska asiat voisi mahdollisesti omaksua paljon pienemmässä ajassa) ja yhteiskunnan resursseja ahmiva, antaa se myös kävijälleen eräänlaisen saavutuksen tunteen ja erottaa hänet kaikista niistä jotka eivät ole kehdanneet niin pitkää pätkää elämästään koululle omistaa. Tämän koulutuksen pitkällisyys tietysti edesauttaa sitä että tehtävään sopivien muodollisesti pätevien henkilöiden määrä jää aina pienemmäksi kuin olisi mahdollista. Alunperin järjestelmä onkin siis väsätty niin että se suosii toisten niin sanotusti korkeakoulutettujen etuja jolloin kilpailu jää sopivan vähäiseksi tai ainakin vähäisemmäksi. Tämä mahdollistaa tai helpottaa myös leijumista sivistyksellä.
Joidenkin mielestä nykysysteemikään ei ole kuitenkaan tarpeeksi pramea vaan liian tavoitteellinen ja ammatillinen. Voidaan otaksua että näiden henkilöiden mielestä yhteiskunnan varoilla pitäisi pyörittää oppilaitosta joka kouluttaisi ihmisiä pitkät vuodet yksinkertaisesti 'sivistykseen' ja 'korkeampaan ajatteluun' jonka yhteiskunnallinen funktio olisi näiden ihmisten kohonnut oikeutus ihastella omaa akateemisuuttaan ja sivistyneisyyttään.
Joidenkin mielestä nykysysteemikään ei ole kuitenkaan tarpeeksi pramea vaan liian tavoitteellinen ja ammatillinen. Voidaan otaksua että näiden henkilöiden mielestä yhteiskunnan varoilla pitäisi pyörittää oppilaitosta joka kouluttaisi ihmisiä pitkät vuodet yksinkertaisesti 'sivistykseen' ja 'korkeampaan ajatteluun' jonka yhteiskunnallinen funktio olisi näiden ihmisten kohonnut oikeutus ihastella omaa akateemisuuttaan ja sivistyneisyyttään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kukaan ei suorita ylempää korkeakoulututkintoa voidakseen ylpeillä sillä.
Koulutuksen tulisi tuodakin tiettyjä työllistymiseen liittyviä etuja kouluttamattomiin nähden.
"Kukaan ei suorita ylempää korkeakoulututkintoa voidakseen ylpeillä sillä"
Kyllä noitakin on, vaikea vaan ymmärtää.
Jos katsoo vaikkapa vanhoja suomalaisia elokuvia, näin jossain määrin varmaan oli ("leijua sivistyksellä"). Mutta siitä on jo aikaa 60 vuotta. Sanoisin, että tänä päivänä ei lähtökohtaisesti noin ole. Heräsi uteliaisuus, että ikäsi mitassa ei mielikuvasi suuntaista käsitystä nykyisellään pitäisi muodostua. Yhteiskuntarakenne muuttui tuossa suurten ikäluokkien mukana.
Se on totta, että useampikin kuin muutama opiskelija venyttää tahallaan opintojaan. Siitä on viime aikoina julkisestikin puhuttu, että pitäisi saada opintoaikoja lyhemmiksi. Ja jos älliä riittää, niin ei useimmilla opintoaloilla pakko-ohjelmassa olla, vaan voi vielä lyhentääkin standardista.
Jos opettajakoulutusta ajattelet, toinen osa on kasvatuspuoli. Siellä on jonkin verran yliopistomaista oppimisteorioita, koulutushistorioita, didaktiikkaa sun muita 'tylsyyksiä', mutta alalle sopiva ne kyllä jotenkin taklaa. Luonteen sopivuutta alalle ei taideta siinä määrin selvittää, kuin esim.hoitsutehtäviin (korjatkaa jos käsitys väärin). Opetusharjoitteluajaksoja ei juurikaan voi lyhentää.
Yliopisto ei olekaan paras mahdollinen paikka monille ammattialoille. Ammattikorkeitahan ei ollutkaan Suomessa kuin vasta joskus 90-luvun alkupuolen jälkeen (taas hatusta, korjatkaa jos aihetta). Suuret ikäluokat tunkivat sitten yliopistoihin käyvemmän paikan puutteessa. Siis ammatin saamista varten, yliopistothan ovat alunperin tutkijankoulutuksia varten.