Mieleinen puoliso!?

Haluaisin tietää, mistä huomasit, että olit tehnyt virhearvioinnin puolison valinnassasi. Toisaalta myös kiinnostaisi tietää, mistä taistelitte avioliitossanne. Minä olen ollut naimisissa jo vuosikymmenniä ja säännöllisin väliajoin tappelemme. Lapsista vanhimmat ovat jo maaimalla ja nuorimmainen vielä kotona. Kerran inhottavan riidan jälkeen aloin tosissani puhumaan erosta, jolloin kuopus itku silmässä pyysi, ettemme eroaisi "olkaa yhdessä edes meidän lasten takia" hän sanoi. Lapsi rakastaa meitä molempia ja silloin kun perhe-elämä sujuu se on todella onnellista. Mutta missä vaiheessa mielestäsi tappelut ymv. muuttuvat muuksi kuin normaaliksi parisuhteen kahinoinniksi.

Kyselen sen takia näin tarkkkaan kun, kuten jo mainitsin, ero on mielessä entistä useammin mutta toisaalta taas en löydä mitään varsinaista syytä eroon , ainoastaan ikävät riitamme.

Sama täällä! Onneksi en hypännyt kultani kanssa avioon heti, vaan jaksoin tunnustella tunteitani tämän 7 vuotta. Nyt monen vuoden tutustumisen jälkeen tiedämme kaikki toisistamme ja olemme molemmat enemmän kuin varmoja tunteistamme.

Sain miehen, joka on kiltti ja huomaavainen, mutta tulinen rakastaja, joka on myös kumppanina tasavertainen. Huomioi minut aivan kuin huomioin hänetkin. Joten en todella ole kotiin tuomittu keittiöpiika, vaikka kotitöistä pidänkin. Harrastamme ja matkustelemme mieheni kanssa yhdessä ja olemmekin toistemme parhaat kaverit. On myös jo todistettu vuoden ajan päättötyötä tehdessämme, että voimme viettää rajattomasti 24 h yhdessä ilman suhteen rakoiluja. Saamme voimaa toisistamme ja kunnioitamme toisiamme ja toistemme huolenpitoa. Emme vieläkään osaa pitää rakkauttamme itsestäänselvänä.