Kävin viime talvena parilla treffillä suomi24:ssä tutustumani parin miehen kanssa. Ne oli kovin jännittäviä. Varsinkin ensimmäiseen ihastuin kirjeiden perusteella, ja oli kova paikka kun todellisuus olikin jotain muuta. Tuo oli eka kokemukseni miehistä pitkän suhteen jälkeen. Toinen deittikin oli energian tuhlausta.
Nyt olen taas kirjoitellut erään miehen kanssa ja treffejä suunnitellaan. Mutta nyt tuntuu että alkaa ajatus treffeistä ahdistamaan enkä saa nukuttua öitä, viime yönä nukuin 3 tuntia. Pitäisiköhän jättää tämä nettitreffailu kokonaan. Tämä vie hirveästi energiaa ja ahdistus vie kovasti voimia pois muista töistä ja jopa terveyskin reistaa valvomisista.
Alan hyväksyä että jään vanhaksi piiaksi.
Nyt olen taas kirjoitellut erään miehen kanssa ja treffejä suunnitellaan. Mutta nyt tuntuu että alkaa ajatus treffeistä ahdistamaan enkä saa nukuttua öitä, viime yönä nukuin 3 tuntia. Pitäisiköhän jättää tämä nettitreffailu kokonaan. Tämä vie hirveästi energiaa ja ahdistus vie kovasti voimia pois muista töistä ja jopa terveyskin reistaa valvomisista.
Alan hyväksyä että jään vanhaksi piiaksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla on myös hyvin ristiriitaisia ajatuksia, kun toisaalta haluan tutustua ja toisaalta haluaisin jättää koko treffipalstan aivan kokonaan! Kaksi hyvin kiinnostavaa henkilöä, joihin olen tutustunut viestien välityksellä.. Toisesta en ota selvää.. kuitenkin aina vastaa kivasti.
Toiseen olen yllättäen selvästi ihastunut jo nyt! Pyörryttää, valvotuttaa.. täytyy käydä tarkistaas viestit jne. Hänessä on selvästi piirteitä, joita olen aina toivonut. Jopa kirjoittaa siihen malliin..:) Olen kyllä kertonut siitä hänelle. Toisaalta varon ryöpyttämästä liikaa ajatuksiani ja tunteitani.. monesti sillä saa vaan pakit, tai jonkun hullun leiman. Noh.. sellasta..
Kuule, varoitan ihastumasta kirjeitse, totuus ei välttämättä olekaan niin ihana kuin kirjeet. Minäkin tosiaan ihastuin kirjeitse aikaisemmin, mutta pettymys oli hirveä kun todellisuus oli jotain ihan muuta. Sitten jälkeenpäin harmittaa kun piti hukata energiaa: viestien kyttäys, valvominen, pitkien henkilökohtaisten kirjeiden kirjoittelu jne.
Nyt olen pessimisti jo valmiiksi, en edes odota että olisi treffeillä odottamassa hurmaava tyyppi. Mutta ahdistus kasvaa. Liian jännittävää ehkä mulle tämmöinen nettailu.
Kaixjza, olis pitäny uskoo sinuu. Menin pitkän matkan päähän treffeille. Fiilis oli se, että saan tavata sen kivan tytön, joka tuntui poikkeuksellisen hyvältä. Tyttö teki oharit. Ei kuulunu, ei näkyny, eikä häneen saanut mitään yhteyttä. Olis kohteliasta sanoo, jos mieli muuttuu, koska siihenhän on miellä oikeus.
Eipä ymmärrä kukaan korjata miestä pois kuljeksimasta. Olen ihan fiksu ja komeakin kyllä. Sehän ei ole minun ongelmani. Ollaan sitten vaikka yksin..
Koskaan en tiedä tuleeko vastaan missitasoinen nainen tai suohirviö, ihan periaatteesta en kysele kuvia jos niitä ei tarjota ja vältän muodostamasta ennakkokäsityksiä.
Naisen vartalostakin näkee varsin helposti eletyn elämän, mm. lasten tekeminen jättää jälkensä. Ei tarvitse edes kysyä.
Enpä tosin ole kovin monilla treffeillä käynyt.
Jos välimatka ei ole este niin mitä pikemmin, sen parempi; parin viestin jälkeen tai ainakin samalla viikolla. Kahvikupillisen jälkeen on jo ihan erilaista jatkaa tutustumista myös kirjoittelemalla, kun tietää voiko toisesta viehättyä myös luonnossa.
Ette te naiset kestä elämää, ap:n esimerkki on yksi syy miksi deittipalstoilla on naisia vähemmän, monet ei uskalla mennä yksin edes ravintolaankaan, sitten ajaudutaan vanhaksipiiaksi ja on 40 vuotta aikaa yksin miettiä miksi ei ollut rohkea silloin kun sen aika oli.
Olen ehkä hieman jännitäjätyyppiä oleva mies, mutta ei treffit oikeastaan jännitä, enkä niitä mieti etukäteen, pelkästään uteliaisuuttani menen mielelläni, jos ei nappaa olen varannut yleensä jo jatko-ohjelmaa mihin mene treffien jälkeen vaikka yksin.