Jos tuntuu siltä että tämä perinteinen pettämistarina on liian pitkä luettavaksi hyppää suoraan ***-kohtaan, jossa esitän varsinaisen kysymykseni. Pitkäaikainen tyttöystäväni petti minua uutena vuotena ja pyysinkin häntä painumaan vittuun yhteisestä asunnostamme. Tunteeni olivat viimeaikoina jo hieman hälvettyneet naista kohtaan, joten pahimmalta emootiomöröltä olen välttynyt. Nainen itkee ja haluaa takaisin, ja tiedän että olen häntä joskus rakastanut. Kysymykseni kuitenkin liittyy johonkin muuhun kuin siihen iänikuiseen; "otanko hänet takaisin?".
En halua kostoa, olo on vain helvetin tyhjä. Kuitenkin kuullessani asiasta sisälläni heräsi inhottava kiihotus - "saikohan naiseni kunnolla munaa? jotain sellaista jota ei minulta saa?" (tähän väliin sanottakoon ettei minunkaan miehuuttani ihan täysin ole pilattu, keskikokoinen 16cm/4cm. Kyllä, olen mitannut). Tässä inhotuksessani makasin ja mietin että eikö minulla tai meillä "pienimunaisilla" ole mitään toivoa normaalista parisuhteesta? En halua käydä debaattia siitä onko koolla väliä, sillä me kaikki tiedämme itseltämme salaa että sillä on. Naisenikin sanoi ettei ole koskaan saanut niin isoa.
***
Yllättäen huomasinkin että aloin oikeastaan kiihottua ajatuksesta naisestani jonkin makkara-maken alla huutamassa täyttä kurkkua nautinnosta. En ole luuseri, enkä ottaisi pettävää naistani takaisin mistään hinnasta (koska ei ole lapsia). Mutta miksi tällä kaikella pettymyksen hetkellä päällimmäiseksi tuntemukseksi nousee kiihotus? Onko tässä jotain sairasta, vai onko kellään muulla taipumusta tämän sortin "fetissiin"? Sanottakoon vielä että häpeän suuresti tätä kiihotuksen tunnetta, joten toivottavasti osaisitte suhtautua asiaan toivomallani asiallisuudella. Ehkä olen vihoviimeinen ihminen puhumaan minkään sortin asiallisuudesta....
En halua kostoa, olo on vain helvetin tyhjä. Kuitenkin kuullessani asiasta sisälläni heräsi inhottava kiihotus - "saikohan naiseni kunnolla munaa? jotain sellaista jota ei minulta saa?" (tähän väliin sanottakoon ettei minunkaan miehuuttani ihan täysin ole pilattu, keskikokoinen 16cm/4cm. Kyllä, olen mitannut). Tässä inhotuksessani makasin ja mietin että eikö minulla tai meillä "pienimunaisilla" ole mitään toivoa normaalista parisuhteesta? En halua käydä debaattia siitä onko koolla väliä, sillä me kaikki tiedämme itseltämme salaa että sillä on. Naisenikin sanoi ettei ole koskaan saanut niin isoa.
***
Yllättäen huomasinkin että aloin oikeastaan kiihottua ajatuksesta naisestani jonkin makkara-maken alla huutamassa täyttä kurkkua nautinnosta. En ole luuseri, enkä ottaisi pettävää naistani takaisin mistään hinnasta (koska ei ole lapsia). Mutta miksi tällä kaikella pettymyksen hetkellä päällimmäiseksi tuntemukseksi nousee kiihotus? Onko tässä jotain sairasta, vai onko kellään muulla taipumusta tämän sortin "fetissiin"? Sanottakoon vielä että häpeän suuresti tätä kiihotuksen tunnetta, joten toivottavasti osaisitte suhtautua asiaan toivomallani asiallisuudella. Ehkä olen vihoviimeinen ihminen puhumaan minkään sortin asiallisuudesta....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ai mitä tämä on? No tämä on kuule ihan tosi mielenkiintoist.
Olemme salaa kiihottuneita siitä, kun kuvittelemme miestemme panevan jotain tiukkapilluista ja -kroppaista pimua. Meitä suunnattomasti kiihottaa se, että meidän kaljamaha-roikkupersesika ukkomme kelpaavat näille naitavan näköisille naisille, joita oikeastaan itsekin haluamme naida... Ooh pitää lähteä runkkaamaan, ihanhan tässä kostuu.
luot tässä kyllä mielikuvan että olisin salaa homo, mutta et ehkä tahallasi. Niin, ajatus homoudesta on kiusallinen, muttei suljeta sitäkään pois
Luon tässä mielikuvan, että olet provoileva teinipoika, mikä varmasti on totta.
kuolla...