Mistä aikuisia ystäviä?

Kertokaa kiitos!

Itse sain pari hyvää ystävää ihan tästä naapurista. Mutta totuuden nimissä on sanottava että naapuri-ystävyys on taiteen laji.
Saattaa vain hetki, kun siitä naapurista tuleekin riesa sinulle. Joudut lapsenvahdiksi, kuskiksi ja vaikka mihin ja jos et suostu, niin sinusta puhutaan heti pahaa tai näytetään pitkää naamaa.
Se naapuri saattaa olla joku toimeton hyypiö, joka koko ajan kyttää koska tulet kotiin, eikä anna hetken rauhaa.
Tällaisestakin minulla on paljon kokemusta, mutta heistä olen hankkiutunut eroon pikkuhiljaa.

Nämä nykyiset pari naapuri-ystävääni ovat sellaisia että he eivät ikinä syyllistä minua jos en ehdi kahville tai mukaan johonkin. Meillä kaikki on vapaaehtoista ja reilua.
Meillä kaikilla kolmella on oma elämä ja olemme tasapuolisia toisiamme kohtaan. Me kolme pärjäämme keskenämme, mutta minä olen ikäänkuin se yhdistävä tekijä vielä tällä hetkellä.

Me esimerkiksi emme ihan joka kerta kommunikoi keskenämme pihalla tervehdystä enempää. Jotenkin vain "luemme" toisiamme ja jos naapuri näyttää kiireiseltä ja vaikka pahantuuliselta, niin huikkaamme vain sen "moin".
Kaiken a ja o on juuri se että emme ole sellaisia kuin nuo mainitsemasi "ystävät".

Naapuriystävyys -onnistuessaan- on parasta lajia. Sulla on siinä apu lähellä, jos olet matkoilla tai vaikka avaimet jää sisälle.

Kyllä ystävyydessä kummakin kuuluu antaa eneggiaa takaisinkin päin eikä vain imeä sitä toisesta.
Ja ystäväthän eivät tuomitse sinua jos teet asioita eri tavalla kuin he. Sehän ystävissä on parasta että heille voi kertoa myös mokiaan, eivätkä ne leviä eteenpäin.

Mulla on nykyään kamalan vähän ystäviä, mutta he ovat sitäkin parempia.

Kannattaa vain tutkailla ihmsiä tarkkaan ensin jonkin aikaa, mutta olla kuitenkin ystävällinen. Jos tyyppi puhuu kaikista muista ihmisistä pahaa tai juoruilee muiden asioista, niin kannataa unohtaa, koska niin hän tekee myös sinun kohdalla.
Sitten on vielä se -ikävä sanoa- mutta välttämättä täysin eri taustoista tulevat ihmiset eivät aina saa sovitettua asioitaan yhteen. Jos toinen on alati touhuava ja energinen työmyyrä ja toinen päivisin kotona oleva joutilas, voi törmäyskursseja tulla.
Itse elin joskus kiireistä työelämää ja minua nyppi kun yksi varakas eläkeläisrouva juoksutti minua jopa ruokatunneillani. Kaiken lisäksi hän saattoi herättää kesken unien viikonloppu aamuna ja ihmetellen moittia, että nukun vielä.

Ystävyys on monimutkainen juttu ja sen asian olen oppinut että laatu korvaa määrän.

Minäkin kaipaan vähän päälle 40-kymppisenä uusia ystäviä. Toki pidän yhteyksiä eri elämänvaiheista jääneisiin ystäviin, mutta suurin osa heistä asuu kaukana ja näemme harvakseltaan. En ole itse lähtenyt mukaan sosiaaliseen mediaan (Facebook jne.), joten olen niistä jutuista ulkona. Muutamat paikkakunnanvaihdokset ovat elämäni aikana johtaneet tarpeeseen etsiä uusia ystäviä. Kerran vuosia sitten muuton jälkeen menin "perhekerhoon" ja ilmoitin koko porukalle, että kaipaan ystävää ja johan tärppäsi, yksi ilmoittautui vapaaehtoiseksi ja olemme vieläkin ystäviä, vaikka emme enää usein näekään.

En ole koskaan kaivannut suurta määrää ystäviä, vain pari oikein läheistä ja hyvää ystävää on aina riittänyt. Tällä hetkellä lähistöllä asuva ystäväni on vain kovin erilaisessa elämäntilanteessa, enkä voi myöskään viedä liikaa hänen aikaansa, joten kaipaisin yhtä tai kahta uutta ystävää. Oikeasti se ei ole kovin helppoa aikuisena. Tähän asti ystäväni ovat löytyneet koulusta, naapurista ja työstä. Nyt yritän, jos nuorimmaisen harrastuksen kautta tärppäisi, mutta en sulje nettiäkään täysin mahdollisuutena tutustua hyvään ystävään.
Joskus olen kutsunut mukavan oloisia ihmisiä kylään, mutta vastavierailukutsuja ei viime vuosina ole tullut. Ihmiset taitavat kyläillä vähemmän nykyään tai olen sattunut törmäämään ihmisiin, joilla on jo entuudestaan paljon seuraa, eikä aika taida riittää uusille ihmisille.

Ystävystyminen ja ystävyyden ylläpito on taitolaji. Pitää osata luovia molemminpuolin, sietää erilaisuutta, muistaa kuunnella ja myös avata rohkeasti omia tuntojaan. Luottamuksen syntyminen vie aikansa, eikä sitä kaikkien kanssa synny koskaan. Olen huomannut, että samanlainen huumorintaju yhdistää hyvin erilaisetkin ihmiset. Erilaisissa yhteyksissä tavatessa voi kokeilla nauraako joku kiinnostava ihminen samoille asioille ja löytyykö molempia osapuolia kiinnostavia keskustelunaiheita.

Minäkin olen valmis ottamaan vastaa uusia ideoita kuinka luoda ystävyyssuhteita aikuisiällä. Ystävyyssuhteet ovat kullanarvoisia.

samaa minäkin ajatellut,että mistä saisi uusia ystäviä. myöskin olen kohta neljäkymmentä. avoimuus tosiaan ja se että eihän se ystävyys välimatkaa pitäisi kysellä. kiinnostaisiko tutustua ja lähteä vaikka kesällä reissaamaan? jos kiinnostaa,niin laita sähköpostiosoitetta,niin kirjoittelen?

Täällä myöskin 40 v. kieppeillä oleva nainen jolla ei ole liiaksi ystäviä myöskään. Itse en ole perheellinen ja ne harvat ystäväni tai tuttavuudet ovat myöskin lapsettomia. Lieneekö sitten vain harvinaisempaa se että n. 35-40 v. ovat lapsettomia tai eivät halua edes lapsia. Ainakin itsestäni tuntuu enemmänkin että olen poikkeavampi juuri ihmisenä tämän vuoksi.

Tähän samaan ilmiöön olen törmännyt itsekin, että näin aikuisiällä on enää vaikea saada ystäviä. Joko se on vain niin että on sitten ihmisenä vain niin erilainen tai sitten vain erilaisemmista asioista tai harrastuksista kiinnostuneempi kuin muut. Ainakin itse koen ja tunnen etten löydä samanhenkisiä joiden kanssa voisi löytää niiden samojen kiinnostusten kuin harrastustenkin kautta enemmänkin yhteistä. Puhumattakaan sitten kemioista ja/tai tunne- ja ajatusmaailmoiden sekä ihmisluonteiden samankaltaisuudesta jotka ainakin itselleni merkitsevät enemmälti ystävyydessä. Koen ainakin tulevani paremmin juttuun ja löytäväni enemmän yhteistä samankaltaisemman ihmisen kanssa kuin kovin erilaisemman ihmisen kanssa. Kuitenkin ne tunnekemiat merkkaa aika paljon, kuka ihminen tuntuu aidosti kiinnostavalta ja kenen kanssa kemiat kohtaa ja kolahtaa syvemminkin.

Lukeudun enemmän itsekin varmaan niihin ihmisiin joille riittää se yksi tai kaksi hyvää ystävää. Ikäväkseni vain elämän varrelle ovat jääneet monetkin tai kadonneet jonnekin. Pieni välimatkakaan ei haittaa, mutta kuitenkin ihanintahan olisi puhua kasvotusten ja viettää aikaa yhdessä ystävän kanssa.

Kertokaa tänne vastanneet, missä päin suomea olette/asustatte? Olisikohan kukaan Tampereen suunnalta tai lähialueelta?

ylä-savosta hei vaan ! minäkin etsin kavereita.olen alle 40v nainen ja haluaisin naisesta menokaverin.lenkille ,shoppaamaan ja vkonloppureissuun,nauramaan ja jakamaan naisten juttuja yms.silloin kun aikaa siihen liikenee.
arki on aikamoista kiirusta perheen parissa ja olisi kivaa päästä vähän päätä tuulettamaan muuallakin vkonloppuisinkin.

Kaipaan myös naisystävää Hämeenlinnan seudulta. Olen 45- vuotias nainen, huumorintajuinen, sosiaalinen keskustelija. Olen rempseä, iloinen, syvästi ajatteleva, nyt hieman yksinäinen. Olen asunut täällä vasta muutaman vuoden, joten uuden ystävän, ehkä kaksikin haluisin. Osaan puhua kaikista asioista ja otan huomioon toisen ihmisen mielipiteet, minun kanssani ei todellakaan tarvitse olla samaa mieltä kaikesta. En itsekään ole mikään joo joo. Olisi kiva kahvitella ja keskustella yhdessä, miksei joskus viinilasinkin ääressä. Uudet harrastuksetkin ystävän kanssa olisivat paikallaan. Olen parisuhteessa, joten en siinä mielessä seuraa etsi.
Aluksi voisi vaikka vain kirjoitella. Jos kiinnostaa niin osoite on [email protected]

Minäkin haluun ystäviä. Pian täytän 36 vuotta. Etenkin nais ystävät olis mukavia
kun niitä mulla ei ole kun muutama. Asustelen raumalla joten pistäkää
osoitetta.

Olen samaa mieltä,että on kuppikuntia. olen itse yli nelikymppinen sinkkumies ja kyllähän näin aikuisena ne ystävät ovat kortilla. ja kouluaikaiset ystävät ovat useimmat perheellisiä ja olen huomannut sen, että jos ei ole esim omaaa perhettä niin kyllähän sitä aika omissa oloissa on, mutta olen taas vastapainona harrastellut esim taide maalausta ja ollut monessa yhdistyksessä mukana joissakin on ystävyys lopahtanut aina ei mielenkiinnon kohteet satu yhteen ja kemiat ei soinnu yhteen ,vaikka kuinka yrittää ja vielä vaikka on riitaantunut yrittää sopua, mutta aina ei välit korjaannu vaikka kuinka yrittää. Siinä ei auta silloin kuin unohtaa koko juttu.väkisin ei voi itseään tuputtaa jos esim huomaan ,etten siinä porukassa ole hyväksytty suomalainen on aika ronkeli jonka se päästää ystäväksi olen sen tullut huomaamaan harmi sillä olisi kiva olla enemmän ystäviä koska niitä ei ole ikinä liikaa nin oinas vaan toivottavasti ei niin vaikea kuin väitetään.