Kuinka tuhosin itseni psykiatrian ystävällisellä avustuksella.
Toivon mukaan tästä on jollekulle jotain hyötyä.
===================================================
Kuinka tuhosin itseni psykiatrian ystävällisellä avustuksella.
Vuonna X olin vaihtanut työpaikkaa, jonka jälkeen oli ollut
voimakasta stressiä. Tämän takia minulla oli joitain paniikin
omaisia kohtauksia jonka jälkeen lähetin muutaman epäviisaan
sähköpostin. Tästä muodostui töissä ikävä sotku, jonka seurauksena
kävin työterveyslääkärissä hakemassa muutaman päivän sairaslomaa
stressiin. Lääkäri kirjoitti myös oxamin-lääkettä, jota tarkoituksenani
ei ollut ottaa, yritti laittaa lähetettä psykologille, joka ei
onnistunut, mutta laittoi lähetteen sitten jonnekkin Jorvin
sairaalaan.
Taustatietona tässä se, että olin valmistunut yliopistosta
ja olin nyt valtiolla töissä, eikä kenenkään mielestä minulla
ollut suurempia mielenterveysongelmia.
Käväisin Jorvissa, jossa olin kohtuu ok. Sovittiin kuitenkin
että tulisin käymään seuraavalla viikolla. Tämän jälkeen oli
viikonloppu. Törmäsin juhliin lähtevään seurueeseen ja koska
oli ollut stressiä päätin purkaa sitä perisuomalaisesti ottamalla
vähän enemmän alkoholia. Tein tämän, mutta tämän jälkeen yöllä
tulin sen enempää miettimättä ottaneeksi lääkettä jota oli
määrätty otettavan illalla. (Jotain pillereitä oli annettu
otettavaksi iltaisin - en miettinyt tätä sen enempää).
Tämän jälkeen oloni oli sekava ja sain paniikkikohtauksen,
jonka seurauksena lähdin paniikissa Berliiniin. (Taustalla
oli ollut stressiä). Kun olin Berliinissä tajusin että en
ollut toiminut kovin järkevästi ja otin jotenkin paniikissa
1-2 pilleriä lisää (piti ilmeisesti rauhoittaa) ja lähdin
takaisin Suomeen. Nyt minulla oli hengitysvaikeuksia
lentokoneessa ja kotona olin hyvin sekava.
Seuraavana päivänä menin sairaalaan ja olotilani oli
hyvin heikko. Se kuitenkim parani about viikossa, mutta
ongelmana olivat nyt muistiongelmat ja nukahtaessa olleet
oudot unikuvat jne. Sain kuitenkin (vaivoin) nukuttua.
Lääkäri määräsi nyt unilääkettä, mutta en halunnut käyttää
kun ne olisivat addiktiivisia (ainoat lääkkeet joista
tiesin jotain - tässä vaiheessa olin täysin naiivi lääkkeiden
suhteen kun en ollut koskaan sairastellut). Tilannetta
seurattiin, mutta univaikeudet jatkuivat. Lopulta lääkäri
ehdotti Seroquel 400mg/ilta lääkettä. Vaikka en paljon
mitään lääkkeistä tiennyt jollain tasolla tajusin että
tuollaista lääkettä ei pitäisi ottaa. Lääkäri kuitenkin
maanitteli aikansa ja koska univaikeudet jatkuivat ja
nukahtamistilanteessa oleva sekavuus oli pelottavaa
otin yhden Seroquel pillerin. (Päivisin tein jopa jonkun
verran työasioita).
Toivon mukaan tästä on jollekulle jotain hyötyä.
===================================================
Kuinka tuhosin itseni psykiatrian ystävällisellä avustuksella.
Vuonna X olin vaihtanut työpaikkaa, jonka jälkeen oli ollut
voimakasta stressiä. Tämän takia minulla oli joitain paniikin
omaisia kohtauksia jonka jälkeen lähetin muutaman epäviisaan
sähköpostin. Tästä muodostui töissä ikävä sotku, jonka seurauksena
kävin työterveyslääkärissä hakemassa muutaman päivän sairaslomaa
stressiin. Lääkäri kirjoitti myös oxamin-lääkettä, jota tarkoituksenani
ei ollut ottaa, yritti laittaa lähetettä psykologille, joka ei
onnistunut, mutta laittoi lähetteen sitten jonnekkin Jorvin
sairaalaan.
Taustatietona tässä se, että olin valmistunut yliopistosta
ja olin nyt valtiolla töissä, eikä kenenkään mielestä minulla
ollut suurempia mielenterveysongelmia.
Käväisin Jorvissa, jossa olin kohtuu ok. Sovittiin kuitenkin
että tulisin käymään seuraavalla viikolla. Tämän jälkeen oli
viikonloppu. Törmäsin juhliin lähtevään seurueeseen ja koska
oli ollut stressiä päätin purkaa sitä perisuomalaisesti ottamalla
vähän enemmän alkoholia. Tein tämän, mutta tämän jälkeen yöllä
tulin sen enempää miettimättä ottaneeksi lääkettä jota oli
määrätty otettavan illalla. (Jotain pillereitä oli annettu
otettavaksi iltaisin - en miettinyt tätä sen enempää).
Tämän jälkeen oloni oli sekava ja sain paniikkikohtauksen,
jonka seurauksena lähdin paniikissa Berliiniin. (Taustalla
oli ollut stressiä). Kun olin Berliinissä tajusin että en
ollut toiminut kovin järkevästi ja otin jotenkin paniikissa
1-2 pilleriä lisää (piti ilmeisesti rauhoittaa) ja lähdin
takaisin Suomeen. Nyt minulla oli hengitysvaikeuksia
lentokoneessa ja kotona olin hyvin sekava.
Seuraavana päivänä menin sairaalaan ja olotilani oli
hyvin heikko. Se kuitenkim parani about viikossa, mutta
ongelmana olivat nyt muistiongelmat ja nukahtaessa olleet
oudot unikuvat jne. Sain kuitenkin (vaivoin) nukuttua.
Lääkäri määräsi nyt unilääkettä, mutta en halunnut käyttää
kun ne olisivat addiktiivisia (ainoat lääkkeet joista
tiesin jotain - tässä vaiheessa olin täysin naiivi lääkkeiden
suhteen kun en ollut koskaan sairastellut). Tilannetta
seurattiin, mutta univaikeudet jatkuivat. Lopulta lääkäri
ehdotti Seroquel 400mg/ilta lääkettä. Vaikka en paljon
mitään lääkkeistä tiennyt jollain tasolla tajusin että
tuollaista lääkettä ei pitäisi ottaa. Lääkäri kuitenkin
maanitteli aikansa ja koska univaikeudet jatkuivat ja
nukahtamistilanteessa oleva sekavuus oli pelottavaa
otin yhden Seroquel pillerin. (Päivisin tein jopa jonkun
verran työasioita).
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tämän nukutti(sammutti) ja en nähnyt kyllä mitään unia,
joten jatkoin sitten Seroquelin ottamista. (Tässä vaiheessa
olisi pitänyt tajuta mennä yksityiselle unettomuuteen
erikoistuneelle neurologille tai jonnekin. Jälkikäteen
oli selvää että koska kyseessä oli GABA-reseptorien vahinko
ja pystyin kuitenkin nukkumaan ja psykoosia ei ollut niin
olisi ollut järkevää vain odottaa että vahinko korjaantuisi
ajan kanssa). Lisäksi lääke oli niin väsyttävää että en
jaksanut ajatella aluksi paljon mitään muuta - ongelma
kuitenkin korjaantui, vaikka en ollut lääkärin kanssa
erityisesti samaa mieltä. Suostuin syömään lääkettä, koska
lääkäri oli kertonut, että "sen voi sitten lopettaa."
Tämän jälkeen hoitoa haluttiin vain jatkaa, enkä tajunnut
ajaa lääkettä pois esim. kuukaudessa tai kahdessa. Toisaalta
unettomuus voisi palata joten en oikein sitten osannut lähteä
poikkeamaan lääkärin linjasta ja en tajunnut mennä yksityiselle
lääkärille. Valitettavasti myöskään mitään pahoja sivuvaikutuksia
ei tullut joten en tajunnut mitä lääke tekee aivoille.
Söin lääkettä lopulta noin 1-2 vuotta, jona aikana vaihdoin muunmuassa
työpaikkaa. Lopulta en enää halunnut lääkettä syödä ja kysyin eikö
lääkitystä voisi lopettaa. Nyt lääkettä laskettiin hiljalleen alas,
aina 100mg/ilta tasolle, jonka jälkeen en jaksanut odotella pidempään
(ajatuksena olisi että olisin käyttänyt 100mg/ilta lääkettä puoli vuotta)
ja laskin lääkeen 100mg/ilta annoksesta nollaan asti.
Nukuin nyt vähän kehnosti (5-6h) pari viikkoa ja oireina oli pientä
sekavuutta, mutta koska työssäkäynti oli vähän heikkoa ajattelin nostaa
lääkkeen takasin 100mg/ilta tasolle. Tein tämän, mutta pian lääkkeestä
meni tavallaan teho ja en enää nukkunut 100mg/ilta tasolla. Minulla
oli unilääkkeitä, joita söin viikon ajan ja ne auttoivatkin, mutta
sen jälkeen lopetin ja unettomuus jatkui. Lääkäri kehotti nostamaan
ylös 200mg/ilta tasolle jota yritin, mutta nyt tuntui että pää räjähtäisi,
joten käytin 100mg/ilta annosta jonkun aikaa ja sitten lopulta 200mg/ilta
annosta. Lääkäri ehdotti annoksen nostamista takaisin 400mg/ilta annokseen,
mutta en halunnut sitä tehdä muutaman kerran jälkeen kun se tuntui
aivoissa niin pahalta ja käytin 200mg/ilta annosta.
Tämän jälkeen kerroin lääkärille, että minulla oli motivaatio ongelmia
syödä 400mg/ilta annosta. Hän kirjoitti M1-päätöksen,
sen jälkeen M2-päätös ja jouduin osastolle vaikka olin kohtuu OK-kunnossa
*lukuunottamatta* lääkityksen nostoa 400mg/ilta annokseen, joka aiheutti
sekavuutta. Olin juuri ennen M1-päätöksen tekemistä käynyt lääkärissä
(unettomuuteen erikoistunut neurologi), jonka mukaan olotilani oli OK.
Osastolla minulle annettiin haloperidol-piikki, jonka jälkeen oli sekava,
jonka jälkeen tehtiin M3-päätös ja annettiin joku lappu, jonka mukaan olen
osastolla viikon ajan ja sen jälkeen voin lähteä (näin asian tajusin -
haloperidol piikki oli huonontanut oloani kovasti). Nyt osastolla aloitettiin
Peratsin 16mg lääkitys. Olotilani alkoi seljetä ja tajusin että lääkettä ei
välttämättä olisi hyvä ottaa joten muutaman ensimmäisen tabletin jälkeen
näyttelin että ottaisin lääkettä. (Vaarallista, koska tämän jälkeen lääke
tulisi kai injektiona). Osastolla oli nyt havaittavissa suoraa tai epäsuoraa
piiloagressiivisuutta osastohenkilökunnalta minua kohtaan.
Valitin nyt myös kohtelusta oikeusasiamiehelle. Valitksen, jonka sain rustattua
pöllityllä lyijykynän puolikkaalla jollekin paperille sekavassa haloperidol-piikin
taannuttamassa tilassa.
Viikon jälkeen pääsin pois sairaalasta ja olin kotona huonossa kunnossa, mutta
tajusin lopettaa Peratsin 16mg lääkkeen muutaman kerran jälkeen seinään. Tämän
jälkeen olo oli vieläkin sekavampi.
Seroquel 400mg/ilta jäi nyt päälle, mutta en enää pystynyt aamuisin
tekemään paljon mitään ja luottamukseni Jorvin toimintaan oli mennyt,
joten laskin lääkkeen 200mg/ilta tasolle, jonka menin töihin ja lopetin
lääkkeen.
Tämän jälkeen ongelmana oli unettomuus, joka vaivasi noin kuukauden ajan, mutta
lopulta aloin saamaan aina välillä 8 tunnin yöunia. Muuten tilanne oli kuitenkin
kohtuu hyvä ja kun olin ollut jo kuukauden ajan ilman lääkettä tilanne tavallaan
jo normalisoitui ja kesäloman aikana matkustelin junalla jne. Nyt tuli kuitenkin
erektio ongelmia ja muutenkin verenkierrossa tuntui olevan jotain häikkää, joten
sain hetkellisiä keskittymisongelmia. Nukkuminen kuitenkin onnistui kohtuu ok.
Tämän jälkeen sain paniikkikohtauksen, jonka seurauksena (ajattelin kuolevani -
tapaamani lääkäri oli vihjannut että olotila voisi heiketä) kävin lääkärissä
muutaman kerran ja lopulta ajattelin käydä kysymässä Aurorassa,
miten järkevää olisi doxepin lääkkeen käyttö unettomuuteen, jota olin saanut.
Aurorassa he päästivät minut aluksi menemään (hoitaja), mutta palasin ja tuli
jälleen hetkellinen keskittymisvaikeustilanne (verenkierto?), jonka seurauksena
minut otettiin Auroraan talteen. En kuitenkaan ollut psykoottinen.
Tämän jälkeen minulle annettiin Zyprexa 15mg lääkettä Aurorassa noin
kahden viikon ajan (M3-päätös jota vastustin, koska minulla oli jo doxepin lääke).
Aurorassa oloni kuitenkin parani siten että erektiovaikeudet hävisivät.
Aurorassa olin kohtuu OK, mutta sieltä päästyäni ja siellä ollessani ajaudin
nyt emotionaaliseen kriisitilaan, jossa en enää tiennyt miten jatkaisin ja
mitä tekisin. Jotenkin pääni ei kestänyt tilannetta, olin töissä, mutta
en enää toiminut kovin rationaalisesti. Kysyin yksityiseltä lääkäriltä,
joska Zyprexan voisi vaihtaa vielä Seroqueliin ja hän ei varsinaisesti
vastustanut sitä. (Tämä oli jo typerää, koska Seroquelihan oli jumittanut
minut viime keväänä, toisaalta muistkin ja muu tässä oli jo heikentynyt).
Tein vaihdon Seroqueliin, mutta en käyttänyt nyt aluksi kuin 200mg/ilta jolla
en nukkunut. Lääkäri ehdotti vaihtoa takaisin, mutta en enää halunnut palata
(vielä typerämpää) ja olin huonossa kunnossa (sairaslomalla). Tämän jälkeen
makailin kuukauden ajan sängyn pohjalla puolikuntoisena, mutta nukuin.
Menin toiselle lääkärille ja hän ehdotti nostoa 400mg/ilta tasolle, mutta
tämä ei oikein onnistunut enää. Viimeistään tässä vaiheessa alkoi myös tulla
pysyvämpiä ajattelukyvyn ongelmia.
Sinnittelin nyt Seroquel lääkityksellä, mutta kokeilin epätoivoisena masennuslääkettä,
joka voisi auttaa. Luovuin kuitenkin tästä hyvin nopeasti, mutta nyt olotila oli
vielä heikompi ja emotionaalisesti tilanteeni oli hankala. Makasin käytännössä
sängyn pohjalla.
Jouluna en tehnyt paljon mitään. Seroquelia pitäisi syödä
400mg/ilta annos tai jotain.
Nyt uutta vuotta kohden tilanne on pahentunut sillä tavalla että nukkuminen on
taas mitä on ja nyt myös korvissa on ikävää ininää, joka paranee joko ottamalla
kuuman suihkun (hetkellistä) tai sitten kävelemällä ulkona. Ilmeisesti Seroquel
on nyt sitten vaurioittanut aivojen verenkiertoa ja verenkiertoa yleisesti.
Ajatus ei luista ja ja päädyn ilmeisesti takaisin osastohoitoon.
MISSÄ VIKA:
- lääkärit kovin avuliaita (lopettamisen ja lopettamisongelmien suhteen)
- seroquel lääkkeen lopettaminen ei ilmeisesti ole mahdollista tai ainakin se vaatisi avuksi tukilääkityksen
- lopettaminen hetkellisistä (matalista annoksista) ilmeisesti mahdollista
Seroquel lääkeannoksen tulee olla tasainen.
kertomuksesi, valitettavaa, että olet joutunut tuollaiseen lääkekierteeseen, aivan kuin vahingossa. Onkohan sinulla edes ollut aiempaa 'psykiatrista historiaa'? Kuka tahansa voi stressaantua uudessa työpaikassa, varsinkin jos on ujo, ei kai tarvitse heti alkaa popsimaan pillereitä?
Mielestäni sinun ei pitäisi kuunnella liikaa lääkäreiden tarinointia lääkkeistä, ilmankin voi pärjätä. Jos yrittää elää terveellisesti ja tasapainoisesti, ja jossain vaiheessa olisi mahdollisuus elää tasapainoista perhe-elämää. Terapia voi auttaa enemmän kuin kemia. Sekä luonnossa oleskelu.
Suomessa on noin 700 000 mielialalääkkeiden käyttäjää, onko suurin osa näistä tunnollisia, ujoja ihmisiä, jotka kokevat, etteivät kestä nykyisenlaista kylmää bisnesmaailmaa? Voi olla.
Pitääkö näiden ihmisten pilata elämänsä kaiken maailman pään sekoittavilla pillereilla?
Toivon hyvää jatkoa sinulle.