olen ollut yhdessä noin 4kk ihanan mieheni kanssa joka arvostaa minua sellasenaan kun olen..mutta ongelmani onkin se,että kun pitäisi seksiä ruveta harrastamaan nii minulle tulee kauhea häpeä olo!eli häpeän vartaloani..miehni on kyllä sanonut että en ole lihava,vaan juuri hyvä mutta silti en pääse eroon tästä ongelmasta.pelkään että mieheni kyllästyy pian minuun koska olen niin "arka" sängyssä! olisi kiva jos joku voisi kertoa samoista ongelmisaan tai neuvoa tilanteessa.rakastan miestäni enkä hänestä halua luopua!
häpeä
murunen778
3391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
onko "häpeä" nuoren ikäsi vuoksi, jolloin asia yleensä itsestään pikku hiljaa paranee vai minkä ikäisiä olette?
Kovin nuoren (miehen enemmän) kanssa noista on usein hankala keskustella, koska usein mies rakentaa (jos rakentaa) seksin kautta suhdetta ja nainen suhteen ja kiintymyksen kautta seksiä. Halutessasi voit täydentää niin osaa arvioida paremmin.
itse olen 23 ja mieheni 25..usein hän haluaisin kosketellakkin minua mutta yleensä menen vaan pois koska pelkään että hän sanoo et:"mikäs pullataikina täällä on" (hiplatessaan vaikka mahaani). hän on kyllä kysynyt muutaman kerran että miksei hän saa kosketella omaa tyttöystäväänsä mutta olen vain aina vaiennut tilanteesta...
alkaa työstää tilannettasi. Periaatteessahan miehiä on vähintään kahdenlaisia, niitä jotka eivät fyysisyydestä niin mahdottomasti perusta ja niitä jotka kuitenkin alkavat aikaa myöten kinuamaan... Ja voin sanoa, että noita jälkimmäisiä on enemmän :) Ja nyt valittusi taitaa kuulua tuohon jälkimmäiseen kastiin
Sullahan on nyt jokin tausta (tietänet itse), joka päällepäin arkuutena näkyy. Yksi on jo se, että naisen ja miehen ajatusmaailmat keskimäärin ovat erilaiset. Mies saattaa hölpöttää esim.naisen ulkonäöstä niitä näitä, minuutin perästä ei muista puheistaan mitään (sanoja tuli ja meni), eikä ne vaikuta miehen ajatuksissa tykkäämiseen mitään. Ja nainen jos tulkitsee näitä sanoja oman maailmansa mukaan (kuin esim.toisilleen piikittelevät työkumppanit voivat tehdä), niin hehän muistavat sanomiset ja naamojen ilmeet ikuisuuksiin asti. Eihän tällainen käytös tyylikästä ole, mutta jos naisella on itsetunto alakantissa eikä osaa suhtautua, niin huonoltahan se tuntuu. Miehellä pullataikinapuheet ja muut ovat vain ronskia herjanheittoa ja kerjuuta itselleen vastakommenttina seksiä haittaavasta kaljamahasta ja nousevasta hiusrajasta. No lopputuloshan on, että molemminpuoliset herjanheitot olivatkin sitten tyhjää puhetta, "valtakunnassa hyvin taas!".Mutta Teillähän ei tälle asteelle varmaan olla vielä päästykään :/
No joo, mutta tahtoo sanoa, että kun osais ottaa maailman hölpötyksiä johonkin rajaan asti coolisti.
Muuan seikka on, että mitä kasvunaikainen ympäristö ja luonne olivat. Jos jo koulussa oli sellainen suorittava tyyppi (hyvä siellä), niin helposti tarttuu päälle 'toisilletekijän' ajatustapa. Vaataa mahd.hyvin haasteisiin, mitä ulkoa asetetaan ja tulee (ja niitähän riittää). Ja saa jopa kiitosta ja pärjää. Mutta, suhteellisuuden taju saattaa hämärtyä. Saletti on, että tällä tiellä enen pitkää pää tulee vetävän käteen. Käy kuin hölmöläiselle hevoskuorman teossa: mitä yksi lisäpuu kuormassa enää tuntuu...
Vaatimuksilla ei ole rajaa.
Eli kysymys kuuluu, minkälaiseksi on muotoutunut käsitys parisuhteen osapuolena olemisesta ja vaatimuksista kaupallisen mediahömpötyksen pommituksessa. MItkä 'pykälät' ulkomuodon ja 'osaamisen' pitäisi täyttää, jotta olisi kelvollinen. Onko sellainen ajatustapa, että Sinä et voi laittaa ehtoja...
Näitä tulee mieleen.. Voit vahvistaa onko Sinun kohdallasi tällaisista kysymys, vai jostain muusta? Suppeasta aloituksesta ei voi ihan päätellä. Kommenttia varmaan tulee kun tarpeita mistä ottaa kiinni :)