erosimme eksäni kanssa n.8 kk sitten, 5 vuoden seurustelun jälkeen. suhde oli meille molemmille ensimmäinen. asuimme yhdessä kunnes eksäni teki tempun jota en voinut antaa anteeksi ja kohteli myös huonosti... ymmärtääkseni syy oli se, että kun olimme olleet niin kauan yhdessä näin nuorina ja suhde oli molemmille ensimmäinen, tuli hänelle tarve olla välillä vapaa ja tehdä mitä haluaa. niinpä hän teki mua kohtaan tosi rumasti ja kun yritin selvittää asioita puhumalla, ei siitä tullut oikeen yhtään mitään. vaikka erosimme keväällä niin olimme kuitenkin yhteydessä syksyyn asti, sillä molempien oli vaikea päästää irti, vaikka välit ei ollutkaan hyvät. loppupeleissä hän olisi halunnut vihdoin selvittää asiat ja puhua puhua ja vielä kerran puhua, pyytää kunnolla anteeksi kaikesta ja selittää. en kuitenkaan antanut siihen enää mahdollisuutta...
emme ole olleet n. 3 kuukauteen yhteyksissä enää ollenkaan... hän seurustelee nykyään. tavallaan olen antanut hänelle anteeksi, koska se oli välttämätöntä, että pystyin itse jatkamaan elämää. se onkin ollut helpottavaa kun on saanut jotakuinkin mielenrauhan! silti se on jäänyt vaivaamaan, kun emme ole selvittäneet asioita. toisaalta sitä haluaisi, mutta sitten taas tuntuu, että annan hänen tekonsa anteeksi, eikä hän ole ansainnut sitä. anteeksi olen antanut vain mielessäni, oman itseni takia... ikävöin häntä ihan älyttömästi ja kaipaan sitä ihmistä niin paljon. olen päässyt yli, mutta tuo kurja eroaminen on jäänyt vaivaamaan, sillä suhde oli pitkään tosi hyvä, viime vuotta lukuunottamatta... pitäisikö ottaa yhteyttä ja pyytää vaikka kahville selvittämään asiat? olen niin kahdenvaiheilla! :(
emme ole olleet n. 3 kuukauteen yhteyksissä enää ollenkaan... hän seurustelee nykyään. tavallaan olen antanut hänelle anteeksi, koska se oli välttämätöntä, että pystyin itse jatkamaan elämää. se onkin ollut helpottavaa kun on saanut jotakuinkin mielenrauhan! silti se on jäänyt vaivaamaan, kun emme ole selvittäneet asioita. toisaalta sitä haluaisi, mutta sitten taas tuntuu, että annan hänen tekonsa anteeksi, eikä hän ole ansainnut sitä. anteeksi olen antanut vain mielessäni, oman itseni takia... ikävöin häntä ihan älyttömästi ja kaipaan sitä ihmistä niin paljon. olen päässyt yli, mutta tuo kurja eroaminen on jäänyt vaivaamaan, sillä suhde oli pitkään tosi hyvä, viime vuotta lukuunottamatta... pitäisikö ottaa yhteyttä ja pyytää vaikka kahville selvittämään asiat? olen niin kahdenvaiheilla! :(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sama homma mullakin. Päätin sitten, että jos ei velli kelpaa, niin olkoon. Ensin oli loistava vuosi, sitten yht´äkkiä jätetään sanomatta mitään! Semmoiset saa minun puolesta mennä h.....ttiin! Onhan noita. Nyt olen löytänyt uuden ja varmaan paremman. Hae itelles kaveri johon voi luottaa! Kuten huomaat, olen vielä hieman katkera, mutta onnellinen! Tsemppiä!