Hmm..tapasin miehen kesällä treffipalstan avulla ja suhteen alku päättyi parisen viikkoa sitten minun aloitteestani.Minä ota nyt itselleni aikaa olla yksin ja käydä läpi miten asiat menivät kuten menivät. En koe mitään mielenkiintoa tutustua uuteen ihmiseen, enkä voisi kuvitellakaan jonkun toisen minua koskettelevan.
Mies etsii jo nyt uutta kumppania. Ihmiset vain vaihtuvat ja kuviot jatkuvat. Samahan se on siis niillä, jotka etsivät baareista tai mistä tahansa seuraa. Ihmisen voi korvata toisella hyvin pian.
Sitten samat kuviot; ensimmäiset viestit, kuvaukset itsestä, toiveet suhteesta, ensitapaaminen jossain vaiheessa, tekstarit tapaamisen jälkeen, uusi tapaaminen, kiinnostuksen kertominen jne.
Näinkö se toimii ? Ja kun lakkaa toimimasta yhden kanssa niin sitten etsin "kuvastosta" uuden ? Ja tahti on kovaa...
Mies etsii jo nyt uutta kumppania. Ihmiset vain vaihtuvat ja kuviot jatkuvat. Samahan se on siis niillä, jotka etsivät baareista tai mistä tahansa seuraa. Ihmisen voi korvata toisella hyvin pian.
Sitten samat kuviot; ensimmäiset viestit, kuvaukset itsestä, toiveet suhteesta, ensitapaaminen jossain vaiheessa, tekstarit tapaamisen jälkeen, uusi tapaaminen, kiinnostuksen kertominen jne.
Näinkö se toimii ? Ja kun lakkaa toimimasta yhden kanssa niin sitten etsin "kuvastosta" uuden ? Ja tahti on kovaa...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Torjuttu mies voi muutakaan tehdä? Jäädä rannalle ruikuttamaan kohtaloaan, jolloin sataa naisten kommentteja niskaan että ole mies ja älä valita?
Totta kai uutta heti hakuun, jos edelliselle ei kelvannut.
Miksi HETI uutta hakuun ? Eikö olisi järkevää miettiä, että miksi ei "kelvannut" ? Ehkä kyse ei ole niin lohduttomasta tilanteesta että ei kelvannut, vaan siitä että asioista olisi pitänyt keskustella.
Voisiko sitä jonkun aikaa olla yksin, eikä laittaa laastaria laastarin päälle ? Hylätyksi tulemisen haavat eivät pääse koskaan korjaanumaan ?
Minäkin koin "hylkäämisen" omalla tavallaan, koska koin, ettei mies ollut kanssani tosissaan; minun oli pakko "jättää". Mies vain totesi, että hän tykkää mutta ei sitten enempää ollut valmis sitä osoittamaan. Päätelmäni: hän oli vain helpottunut ?
Vanhaa heilaasi? Mitä väliä sillä enää sinulle on mitä edeltävä omalla elämällänsä tekee? Nopeemminhan mies vanhansa unohtaa, kun on uusi nainen mieltä lämmittämässä.
No, kerro tyhmälle: voisiko mieli olla jonkin aikaa kylmä, haittaisiko se mitään ?
Kuin ampuisi itseään jalkaan, jos hyvännäkönen nainen tulisi iskemään ja torjuisi hänet koska "mieli on kylmettynyt". Hullunkurista, juuri hyvännäköinen nainen saa miehen kuin miehen sulamaan hetkessä. :D
Tuo on varsin mielenkiintoista...Muutama päivä sitten eräs miespuolinen ystäväni soitti.Kerroin, ettei jutusta erään immeisen kanssa tullutkaan mitään, ettei mies kai ollutkaan tosissaan. Hän sanoi, että kaltaiseni naisen riski onkin juuri siinä, että saatan tietämättäni joutua jonkun miehen "laastariksi", koska jos 50v. mies onnistuu "saamaan" kauniin naisen, niin mieheltä unohtuu että tuolla kauniilla naisellakin on tunteet. Hän totesi, että kauneus saattaa siis olla kirouskin herkälle naiselle, joka etsii tunteitaan ja tarpeitaan arvostavaa miestä.Itse sitten luulee, että kyseessä on asiallinen mies, mutta tosiasiassa onkin vain lohduttamassa hylättyä miestä :(
Pidän itseäni ihan ok:n näköisenä, mutta tuo mies on sanonut, että on aina tykännyt katsella minua; olen hänen mielestään ilo silmälle. Kauneus on aina katsojan silmässä, jonkun toisen mielestä olen varmasti tosi ruma. :)
Otan osaa, ja olen saman kokenut. Laastarin osa on kylmä ja netissä pyörii keski-ikäisillä aikamoinen suhdekaruselli, kylmä ja kova. Joillakin suhteisiin syntyy addiktio, se on selvä. Vertaillaan kumppaniehdokkaita ja kuoritaan kermoja päältä. Uutta kehiin ennen kuin edellisestäkään on erottu. Oikeasti en usko, että jatkuvaa hakemista harrastavat ovat itsekään kovin onnellisia.
Ota itsellesi aikaa, nauti ja panosta vaihteeksi ihan omaan hyvinvointiin. Harrasta, liiku ja hemmottele itseäsi, ilman miehiä. Miehiä on saatavilla AINA, mutta ihmisellä on vain yksi jonka kanssa on tultava toimeen aina - eli oma itse. Ole siis itsekäs! Kevät tulee pian, sitten voit taas yrittää paremmalta pohjalta.
Minullakin on mennyt toipua näistä pettymyksistä. Onneksi tajusin ottaa itselleni aikaa. Nyt seurustelen fiksun ja luotettavan miehen kanssa. Siltikin on todettava, että hän on joutunut hieman kärsimään näistä aikaisemmista traumostani. Olen NIIN varauksellinen, etten kunnolla luota enää edes ajatukseen parisuhteista. Onneksi mies on järkijätkä, ja kuulemma tahtoo edetä minun tahtiini.
Aika näyttää, miten käy. Adktit ovat muuten kyvyttömiä ottamaan sitä aikaa. Siinä on se ero.
Jaksamista sinulle!
Tuo juuri, tuntuu paljon paremmalle olla yksin kuin epätyydyttävässä suhteessa tai etsiä epätoivoisesti uutta.
Nyt luistelemaan pojan kanssa.... :)
Olen kokenut asian tismälleen samalla tavalla. Jäi tunne, että mies ei oikein halunnut perehtyä. Vähän niinkuin viihdytti itseään, oli mukana kun järjestin, mutta ei itse tuonut paljon pöytään.
Tämä ei ole kiinni siitä onko mies vai nainen. Se tuntuu olevan nettiympäristön ongelma, omalla tavalla riippuvuutta. Siinä näköjään on se vaara, että viitsitä enää perehtyä koska pinnallisia kontakteja löytyy jo yllin kyllin.
Tuota hieman nimittäin mietin; voisiko ihmissuhteisiin kehittyä addiktio ihan tavallliselle ihmiselle ?
Enää ei kykene tuntemaan ja antamaan kehittyä mitään todellista, aina kun saa jonkun kanssa kokea ainakin alkuhuuman ?
Tiedätkö että tämä ei koske pelkästään nettiä...tämä ilmiö.
Lisäksi sanon suoraan että nykyaikana ne syyt lopettaa suhde naisella voivat olla niin epäselviä ja tunneperäisiä että ei niitä voi jäädä mies varsinkaan pähkäilemään tai miettimään että "miksen kelvannut".
Jos suhde on pitempi niin voi miettiä toki että "mitä tapahtui" tai että "miksei meillä toiminut", mutta sitten usein päädytään siihen kysymykseen että miksi päädyin yhteen tämän naisen/miehen kanssa enkä jonkun toisen?
Toisin sanottuna kuvittelet että ihmisen tulisi viettää jonkun muutaman kuukauden suhteen jälkeen joku "suruaika" ja harmitella syvään kun joku ei toiminut tai miettiä että "hitto kun mä oon huono kun tämäkään nainen ei kiinnostunut".
Onko siis niin että vaikka sinä annoit ne pakit niin sinä nyt haluaisit että mies tuntisi jotain menetystä sinusta ja sinua harmittaa kun mies liikkui eteenpäin noin nopeasti?
Henkilökohtaisesti 30-vuotiaana miehenä on alkanut tuntumaan että suhde-elämä nykyään on postimyyntikuvastoa, netti nyt sattuu vain korostamaan asiaa kun vastakkainen sukupuoli on siinä helposti tarjolla ja tyrkyllä.
"minä ota nyt itselleni aikaa olla yksin ja käydä läpi miten asiat menivät kuten menivät. En koe mitään mielenkiintoa tutustua uuteen ihmiseen, enkä voisi kuvitellakaan jonkun toisen minua koskettelevan."
Se on sinun tapasi toimia. Joku taas haluaa vanhat muistot pois mielestä ja tavata uusia ihmisiä.
Se ei tarkoita että vanhat asiat jäisivät kaivelemaan mieleen.
Ehkä ajattelit tuota suhdetta tärkeämpänä kuin se oikeasti olikaan varsinkaan tälle miehelle?
...että 50v. mies ottaisi asiat ajan kanssa. En minäkään häntä kaipaa, harmittaa vain kun miten kuten meni.
Sitä vain ihmettelen, miten ihmisen psyyke kestää nopeatahtisen suhdeseikkailun.
Kaipa jokainen mies oppii jo alle kaksikymppisenä että pakkeja voi tulla, kaikki naiset eivät vaan ole kiinnostuneita. Suremaan ei pidä jäädä.
Naisille tämä sama tulee eteen nelikymppisinä ja se on näille suuri järkytys.
"Sitä vain ihmettelen, miten ihmisen psyyke kestää nopeatahtisen suhdeseikkailun. "
Ei se varsinaisesti kestäkkään. Yhdestä ihmisestä tulee entistä merkityksemättömämpi.
Sillä ei ole varsinaisesti netin kanssa tekemistä kuin että se helpottaa asiaa.
Katso mitä nuoret puuhaa. Ihmisiä vaihdetaan kuin sukkia.
Edellisellä viikolla päättyy joku puolentoista vuoden suhde ja ollaan järkkäämässä treffejä jne.
Näkeehän sen suhteissakin että ei haluta pysyä aloillaan yhden kanssa. Eikä yrittää olla toisen kanssa. Kun tulee se eka ongelma tai tunnelma "lässähtää" niin vaihdetaan toiseen.
Samaa mallia seuraa te vanhemmatkin ikäpolvet.
Olen kuullut saman teorian. Omalla kohdallani en ole kokenut, että se pitäisi yhtään paikkansa. Menekkiä on enemmänkin kuin 30-vuotiaana, kun ilmeisesti aika moni mies pelkäsi sitä perheenperustamista. Kun tieto erostani kiiri esim. työpaikalla, "osingolle" pyrki ikävä kyllä varattujakin miehiä..
Ikävin kokemukseni näistä 40-50vee miehistä on se, että ensin piiritetään naista ja vongataan ja sitten kun nainen lopulta suostuu suhteeseen ts. sitoutuu tähän mieheen eikä enää ole itse ns. haku päällä, (jo varattu) mies alkaa hakemaan uutta varalle. Ts. on ihmeellinen saalistusvimma päällä, mikä kielii lähinnä epätoivoisesta halusta testata omaa viehätysvoimaansa. Onko se pakit naiselle? Jos näin, olen ymmärtänyt pakit ihan toisin. Niin että sanotaan rehellisesti suoraan, etten halua suhdetta kanssasi ja lopetetaan tapailu. Mieleenikään ei tulisi roikottaa useita miehiä varalla ja varan varalla. No eipä ole sellaiseen tarvetta, eikä kyllä aikaakaan.
Totuus on että on ihmisiä, jotka haluavat keskittyä yhteen ja sitten niitä, joille ei kymmenenkään riitä. Ja sitten niitä, jotka tietävät jo oman viehätysvoimansa eikä ole viisikymppisenä tarvetta alkaa leikkiä teiniä.
Toivoa sopii, että kaltaisensa löytäisivät toisensa.
Itselläni täysin eri kokemukset, on ollut pitkä parisuhde eikä minkäänlaista tarvetta hakea jotain salasuhdetta rinnalle.
Olen myös käynyt treffeillä tyttäreni ikäisen naisen kanssa. Oli siis aivan täysi-ikäinen enkä nyt tarkoita sitä 18 vuoden rajaa. Itse ehdotti ja halusi vaihtaa valokuvat ensin.
Oma kiinnostukseni tutustua loppuu siihen kun nainen on 35, tokihan vanha parisuhde kestää tosi paljon kauemmin.
Aivan, minulle tuolla miehellä on edelleen oma merkityksensä, ei hän ollut "kuka tahansa" tai "vain joku".
Se ei ollut elämäni suurinta rakkautta, josta olin erittäin onnellinen. Halusin tutustua rauhassa toisen sielunmaisemaan ja katsoa alkaisinko kiintymään.
En kaipaa enää ikinä semmoista hullaantumista, jonka nuorena koin.Hullaantuminen kun loppui, niin se otti tosi koville; tuntui että elämäkin loppuu. :)
Entäs jos tiuha parinvaihtaminen johtaa jonain yönä kauheaan painajaiseen....kasvot vain vilisevät silmissä ja nimiä ei muista, tunteitaan ei tunnista, on ihan hukassaa...
Niin siis sinulla on kokemusta siitä miten kiinnostava 40 nainen on? Miten se on mahdollista kun olet mies?
Ihan tiedoksesi voin kertoa, että allekirjoittaneellakin on ollut erottuaan suhteet sekä 17 vuotta että 15 vuotta nuorempien miesten kanssa.
Nuoria miehiä olisi nelikymppiselle itseään hoitavalle naiselle tarjolla nyky-Suomessa erittäin paljon. Itse en ole näistä kuitenkaan pidempiaikaista suhdetta havitellut, koska haen suhteelta myös henkistä yhteyttä, fyysisyyden lisäksi - ja uskon sen onnistuvan vaivattomammin omanikäiseni miehen kanssa.
Tämä on muuten niin lapsellista nokittelua, johon en jaksa tämän enempää alentua. Jos sinulla on mieltymys alle 35-vuotiaisiin naisiin olkoon niin. Se nyt ei kuitenkaan koske kaikkia miehiä, vaikka niin selvästi luuletkin.
Toki jokainen meistä voi päättää itse mistä tykkää.
Itse en tykkää yli 35-vuotiaista naisista ja kovin vähän edes yli kolmekymppisistä.
Syyt ovat erilaiset, yli 35-vuotiailla alkaa olla ns. käyttöikä lopussa, 30-vuotiaat jotka eivät ole vakiintuneet etsivät jotain mitä ei ole.
Tää on tätä maailmaa, kaikki on kertakäyttökamaa.
Surullista.
Netistä tuntuu olevan helppo hakea uutta uuden perään, millään ei ole enää väliä.
Oikeat ystävätkin jäävät näiden netti ihmisten varjoon.
Mieti oletko juuri sinä menettänyt jonkun oikean ihmisen tänän virtuaalipaskan takia?