On vaan niin hiton rankkaa uskoa että 15vuoden jälkeen, tiemme eroavat.
Tänä aikana on koettu niin ylä- kuin alamäkiakin, siunaantunut 2 lasta, ostettu 3 kertaa asunto ym ym...
Juttelimme vaimoni kanssa asiasta, ja vaikka kuinka haluaisimme yrittää jatkaa aviolittoa, ei se toimisi kuin hetken hyvin, ja taas ollaan samassa tilanteessa, tämä on sellainen juttu jota ei halua uskoa mitenkään ehkä siksi koska totuus on tarua ihmellisempää. En osaa olla realisteinen ja ajatella, että tämä on EHKÄ sittenkin hyväksi meille kaikille, ei enää kireyttä, ei tiuskimisia ym ym. Haluan korostaa ettei liittomme ole ollut riitaisa, toki riitoja on ollut, mutta pääsääntöisesti on ollut hyvinkin rauhallinen. Sitä kun ei osaa päästää irti rakastamastaan ihmisestä vaikka mikä olis! Vaikka tiemme nyt näyttävätkin eroavan, ei rakkauteni katoa koskaan.
Pääasia on ettei eroomme liity kolmatta osapuolta eikä riitoja, vaan eroamme yhteisymmärryksessä ja ystävinä.
Tämä on mulle miehenä erittäin kova paikka, kaikki turvalliseksi koettu häviää kun toinen ei olekkaan siinä vierellä. Yleensä luulaan, että miehet kestää kyllä eikä sure perään. Minä ainakin suren ja suuresti.
RAKASTAN SINUA!
Tänä aikana on koettu niin ylä- kuin alamäkiakin, siunaantunut 2 lasta, ostettu 3 kertaa asunto ym ym...
Juttelimme vaimoni kanssa asiasta, ja vaikka kuinka haluaisimme yrittää jatkaa aviolittoa, ei se toimisi kuin hetken hyvin, ja taas ollaan samassa tilanteessa, tämä on sellainen juttu jota ei halua uskoa mitenkään ehkä siksi koska totuus on tarua ihmellisempää. En osaa olla realisteinen ja ajatella, että tämä on EHKÄ sittenkin hyväksi meille kaikille, ei enää kireyttä, ei tiuskimisia ym ym. Haluan korostaa ettei liittomme ole ollut riitaisa, toki riitoja on ollut, mutta pääsääntöisesti on ollut hyvinkin rauhallinen. Sitä kun ei osaa päästää irti rakastamastaan ihmisestä vaikka mikä olis! Vaikka tiemme nyt näyttävätkin eroavan, ei rakkauteni katoa koskaan.
Pääasia on ettei eroomme liity kolmatta osapuolta eikä riitoja, vaan eroamme yhteisymmärryksessä ja ystävinä.
Tämä on mulle miehenä erittäin kova paikka, kaikki turvalliseksi koettu häviää kun toinen ei olekkaan siinä vierellä. Yleensä luulaan, että miehet kestää kyllä eikä sure perään. Minä ainakin suren ja suuresti.
RAKASTAN SINUA!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niinpä niin, mutta usko tai älä, nopeasti sulla on toinen nainen siinä vieressä! Tämä on niin nähty ja kuultu! Olin itsekin aviossa yli 20 v, hain itse eroa koska se liitto oli loppuun eletty eikä muuta vaihtoehtoa enää ollut, 2 lasta oli meilläkin. Mies ei olisi millään halunnut erota, hän teki kaikkensa, todellakin kaikkensa että olisin perunut eron ja jatkanut liittoamme. Hän rakasti ja palvoi, lähetti kännykkääni jopa rakkaus runoja kun olin töissä jne. Yöt itki ja oli todellakin surkea, pelkäsin jopa hänen puolestaan miten selviää erosta ,niin onneton mies oli. No, kun muutimme sitten erillemme, hän löysi heti uuden naisen!!! heh, siinä miehen rakkaus olikin! Ja näin olen kuullut todella monessa tapauksessa missä mies ei halua eroa, silti kun ero tapahtuu, miehellä on lähes aina,heti uusi nainen vierellä kun taas nainen on monesti eron jälkeen vuosia yksin, koska ei ole mitään kiirettä eikä tarvetta heti rynnätä uuteen suhteeseen. Yksin olen minäkin vielä vaikka erosta jo yli 5 v. mies taas jo asuu sen naisen kanssa ja elää uusioperhettään:D
vasta nyt ,tulevaisuus voi tuoda hyvin pian tiellesi uuden mahdollisuuden onneen.
En miekään eroa olis halunnu, mut ei siin mikkään auttanu.
Yhteistä aikaa yli 20v, 2 lasta. Erimielisyyksiä on ollut vuosien varrella, viime aikoina enemmänkin sen jälkeen kun vaimo petti. Riidat pahenivat, alkon käyttö räjähti minulla käsiin. Siitä seurasi lisää riitaa ja pahiten siitä kärsii lapset. Eropaperit on laitettu, aletaan etsiä molemmille uusia asuntoja, nykyinen menee myyntiin. Arvatkaa kuinka paljon on tullut itkettyä sohvalla kun vaimo lähti joulupäivänä vanhemmilleen poikien kanssa ja tuli vasta uuden vuoden jälkeen. Oli kauhea ikävä lapsia sekä myös vaimoa. Rauhoittavia menee päivisin, illalla unilääkettä. Viikon olin sairaslomalla kun olin ihan sekaisin. Suihkun jälkeen jäi shampoot huuhtelematta, illalla otinkin vahingossa aamulääkkeen ym.
Nyt olen osin tottunut ajatukseen, että ero tulee. Ainakin lapsilla tulee olemaan kaksi turvallista kotia, eikä yhtä riitaisaa.
Ja tiedoksi, että ei tämä yksin vaimon pettämisen syy ole. Vikaa on minussakin ollut yllin kyllin kaikki nämä vuodet. Mutta kyllä tämä tilanne nyt kulminoitui tuohon vaimon toimintaan.
Jaksamista vaan sinulle. Taidamme elää nyt elämämme pahinta aikaa (ainakin minä), mutta kun tästä pääsemme ohi, uskon että kyllä me pärjätään.
Sitä kaikkensa yrittää että vielä jatkettaisiin, mutta jompi kumpi osapuolista on jo nähnyt sen suhteen ulkopuolelta että ei enää voi jatkaa. Monesti se ero on toisen päätös ja toinen ei sitä heti näe tai ei halua edes nähdä. Itse en myös halunnut sitä nähdä että suhde ei oikeasti enää kanna vaikka monia vuosia oli yhdessä jo vietetty. Nyt jälkeen päin on todellakin ollut onni että entinen vaimoni sen eron haki. Ja molemmat olemme löytäneet uuden elämän kumppaninkin.
Yli 20 vuotta yhdessä. 10 vuotta naimisissa. Yksi poika 17 v. Ja mies haki eroa heti joulun jälkeen. Muutin yksin asumaan kun mieheni halusi ostaa minut ulos talosta ja poikani jäi myös vanhaan kotiin.
Nyt osituspaperit allekirjoitettu.
Olen ihan maassa, en jaksaisi uskoa tätä todeksi. Vaikka tässä lohduttelen itseäni että on vasta harkinta-aika niin löysin jo mieheni profiilin netistä. Etsii naista itselle. En tiedä miten suhtautua. Itse en missään nimessä olisi valmis uuteen suhteeseen. Nyt jos joku osaa antaa käytännön neuvoja, jotta jaksaa elää olisin hyvin kiitollinen.
Itsekin olen kyllä eroa miettinyt mutta kun se on sitten todellista, on se kauheaa.
Meillä ei ole mennyt kovin hyvin viimeisen vuoden aikana ja on käynyt välillä mielessä että erotako. Mieheni on pettänyt minua usean kerran ja aina olen antanut anteeksi ja uskonut että kyllä tämä tästä. Jotenkin ne vanhat jutut tulee aina mieleen jos suhteessa menee huonosti - en kai sitten käsitellyt niitä loppuun koskaan. En ole syytön minäkään, en jaksanut yrittää tarpeeksi ja kaiken lisäksi sairastuin masennukseen. Uskon että mieheni ei kestänyt tätä minun sairautta. Neuvokaa hyvät ihmiset miten pääsee yli tästä? Poikaakin on ikävä vaikka hän täällä luonani käykin.