Parisuhdekurssista vipinää

Olimme olleet naimisissa n. 18 vuotta. Iloja ja suruja oli koettu, mutta jotenkin alkoi toisen läsnäolo tympimään. Ehdotin parisuhdekurssille menoa vaimolleni, koska koin että "jotain tarttis tehdä". Eipä ole juurikaan jännittänyt koskaan niin paljon kuin kurssin alussa:)

Kurssi oli Kataja ry:n "rikasta minua"-kurssi. Jäi erittäin hyvä maku kurssista ja sen avulla olemme nyt jaksaneet erittäin hyvin (ja koko ajan paremmin) tähän saakka. Kurssi oli 8 vuotta sitten.

Päällimmäisenä jäi mieleen kurssilta, että siellä pohdittiin ainoastaan positiivisia puolia molemmissa osapuolissa. Negatiivisiin asioihin ei puututtu lainkaan, joka tuntui jälkeenpäin tosi onnistuneelta jutulta.

Lämpimästi suosittelen.

Meitä auttoi niinkin hassu ja lyhytaikainen juttu kuin muutama viikko sitten tylsyyttäni selatessani kanavia päädyin AVAlle jossa näkyi pätkä jostain talk showsta jota kaksi varsin homomaista miestä juonsi. Niillä oli vieraana siinä joku miespuolinen parisuhde-expertti. Aluksi katsoin että mitähän saatanan homopellejä taas viisastelee naisille, mutta kun tämä miehinen mies, eli parisuhde-expertti, aloitti puheensa jäin mielenkiinnolla kuuntelemaan koska hänellä tuntui olevan asiaa juuri minulle.

Tämä expertti sanoi että kaikkia parisuhteen ongelmia pitäisi lähteä ratkomaan minä-me-keskeisesti. Eli jos parisuhteessa on ongelma joka koskettaa molempia, sitä ei lähdetä ilmoittamaan toiselle että minua vituttaa kun Sinä teet sitä ja sitä. Eli toisen syyttely ei vie asiaa lainkaan eteenpäin koska parisuhteessa on aina kaksi puolta. Esimerkiksi hän otti seksielämän ja kertoi että seksielämän tyytymättömyys johtuu usein väistämättä kummastakin. Jos vaimo ei anna, niin miehessäkin on silloin vikaa kun ennen niin halukas vaimo jättää mieluummin petipuuhat pois. Eli ongelmiin pitäisi lähteä kysymyksellä: minua häiritsee tämä Meidän elämäntapamME, mitä Me voisimME tehdä jotta se paranisi ja miellyttäisi Meitä Molempia.

Muutkin neuvot pitivät paikkansa, esimerkiksi keskustelun ja yhdessä tekemisen osalta ja kuuntelin sitten kaikki siitä mitä ei pidä tehdä ja miten asia sen sijaan pitää sanoa. Äijä tiesi selkeästi mistä puhui ja niinpä testasin heti vaimon saavuttua kotiin hänen neuvojaan ja siitähän se parisuhteen kehitys sitten lähtikin uuteen nousuun. Seksiä, joka ei ollut suhteen ongelma, oli aiemmin kerran pari kuussa, ja suhteen parannuttua sitä on nyt ollut melkein joka ilta. Eikä siihen tarvittu kuin muuttaa hieman lauseita ja tehdä niinkuin sovittiin.

Homoista ei ollut mitään apua, mutta sen sijaan tämä miehinen mies joka ymmärsi miehiä ja kertoi miesten sanoilla naisten ja miesten ajattelun eroista, sai minutkin tajuamaan miksi vaimoni aiheuttaa meidän parisuhteessa minulle niin paljon ongelmia ja kääntää ne vielä kaikki sitten minun syyksi.

Yhdelle pariskunnalle kävi kurssilla niin että tutustuivat läheisesti toiseen pariskuntaan ja niinpä kävi sitten niin että toisen pariskunnan mies ja toisen nainen ihastuivat toisiinsa.Siitähän tulikin sitten kauhea katasrofi!Ei niin pitänyt käydä!
Minä en sen vuoksi voi enää edes kuvitella meneväni sellaiselle kurssille vaikka ongelmia on.Jos ne eivät kotona ratkea niin menköön sitten koko liitto.Surman suuhun en ainakaan vapaaehtoisesti mene!Olin aiemmin ajatellut että kurssilla nimenomaan tuetaan pariskuntaa omissa ongelmissaan,eikä niin että aletaan haihattelemaan liikaa toisaalle,halujen perään,"mitä mä haluan mun elämältä".
Suurin osa kursseilla olleista varmaankin on saanut apua,mutta minä en kerta kaikkiaan uskaltaisi lähteä.En osaisi varmaankaan yhtään rentoutua kun koko ajan olisi mielessä se,että jos puoliso toteaisikin etten minä olekaan riittävä..vaan kenties joku muu.
No,märehdin ehkä mieluummin itsekseni näitä avio-ongelmia sitten.

Meidän liittoa on varjostanut aina miehen liika alkoholinkäyttö ja sen seurauksena sikailu.
Selvinpäin sitten katuva ja mukava, mutta luotappa sitten tuollaiseen.
Kotona on vihdoinkin ruvennut tyytymään siihen vähemmän humalatilaan ja nukkumaan menoon sen jälkeen. Ennen oli monesti kierros kapakkaan, kun kotijuomat loppuivat ja sikailua aamuyöstä.
Lapset kärsi ja minä kärsin, jotakin ehkä tajusi siitä vihdoin. Isänsä käyttäytyi samalla lailla aikoinaan.
Nyt tyytyy ne pahimmat sikoilut viemään sinne työpaikkojen juopottelureissuille, mitä lienee tapahtuukaan siellä...vähentynyt iän myötä kyllä nämäkin reissut.
Rakastanut olen ja kaiken sietänyt, nyt periksi olen antanut, ei kiinnosta enään.
Joskus tulee mieleen nämä ed.puhutut leirit...mutta en uskalla enää luottaa kuiteskaan mieheeni, en halua enää pahoittaa mieltäni ja sydäntäni. En uskalla ottaa sitä riskiä.
Liian rankkaa oli ne itkuni aikanaan ja se paska rakkaus, mikä pahoitti lopulta vain mieleni.
Luottamushan se kuitenkin on se suhteen A ja O?

Avioliittokurssi -haulla löytyy avioliittokurssi, jolla opitaan parisuhteen pelisäännöt ja huoltokonstit vuorovaikutustaitoineen.

...

Meillä on tuskin varaa käydä yhdessä edes kahvilla. Se ehkä on kaikkein suurin syy stressitilaamme. Innostuin kuitenkin suunnittelemaan, että kirjastosta ehkä löytyisi jokin omatoimi-opas mitä voisi kokeilla.

Perheasiain neuvottelukeskuksista saa avun ilmaiseksi ja vaikka toiminta on seurakunnan alaista toimintaa niin uskon asioista siellä ei puhuta mikäli ne eivät ole erikseen syitä sinne tuloon / menoon. Siellä myös keskitytään ME ajattelun vahvistamiseen ja kenenkään ei tarvitse pelätä että siellä keskitytään syyttelyyn ja toisen puolison mollaamiseen. Meitä siellä käynnit on auttaneet paljon. Ilman sitä emme olisi keskenään pystyneet selvittämään asioita, koska molemmilla lapsuus on ollut ongelmien syntymisessä merkittävässä roolissa (vanhempien käyttäytymismalli jota yritimme tuoda omaan suhteeseemme) . Käyntejä siellä on meillä erikseen sekä yhdessä. Suosittelen lämpimästi.

Itse olen niin herkkä tunneasioissa,että nämä neuvottelut tai kurssit tuskin kävisivät minulle.Haluaisin kyllä,mutta en minä saisi sanaa suustani kun itkisin vaan koko ajan.Mitä hyötyä siitä olisi,nolottaisi ja hävettäisi vain ja tuntisin itseni sen vuoksi typeräksi.Kotonakin täytyy itkeä salaa,koska jos mieheni näkee hän alkaa heti matkimaan itkuääniä ja katsoo ivallisesti.Mitä se olisi sitten vieraan nähden?Voi häpeän päivä...

Itku on tärkeä viesti. Mistä itkusi kertoo? Ja miksi tunnet häpeää ja noloutta itkusta. Se kertoo jotain sellaista, joka ehkä pitäisi puhua ääneen- tai ehkä sydämessäsi on paljon itkemätöntä itkua.
Kyllä näillä kurssilla ja ryhmissä on tilaa itkulle- usein myös naurulle.
Kuuntele itseäsi! ja etsi mahdollisuus puhumiseen!

onkos kenelläkään tietoa hyvistä kursseista pohjanmaalla?
ainahan tuo tekisi terää.

Kursseja löydät sivustolta www.parisuhdekurssi.fi
Muistan kuulleeni, että Mennään eteenpäin- viikonloppu on ensi syksynä Seinäjoen Lakeus- hotellissa. sinne löydät reittiä www.memennaaneteenpain.fi Nämä ME- viikonloput ovat vuorovaikutustaitoja parantavia kursseja joissa ei ole ryhmätöitä. Vetäjät toimivat vapaaehtoisina ja hotelliviikonloput kustannetaan lahjoitusperiaatteella. Suosittelemme