kertominen parisuhteen / suhteen alussa. En ole (tietenkään) saanut kerrottua tuolle tyttöystävänalulle vielä mikä mua vaivaa. Se tietää että syön psyykenlääkkeitä mutta taitaa olla käsityksessä että mulla on joko masennus tai adhd tai molemmat ja että niin kauan kun syön lääkkeet niin kaikki on ok.
En mä halua tahallani huijata tai vedättää, mutta en tiedä milloin olisi oikea aika. En mä nimittäin halua sitäkään että se jättää mut heti kun sille selviää että lääkkeistä huolimatta kaikki ei ole ok enkä mä voi luvata koskaan kenellekään etteikö tulisi ihan helvetin huono päivä. Tai vuosi. En voi edes sitä luvata etten romahda täysin.
Mutta se tuntuu jotenkin niin vaikealta. Kerran tänään se käänsi jutun siihen asiaan mutta mä löin sen leikiksi. Vaikka siinä olisi ollut ihan hyvä sauma kertoa.
Miten se pitäisi kertoa? Ja milloin? Ja on siinä sitten sekin että mitä mä kerron? Diagnoosin? Sen miten se on vaikuttanut mun elämään? Vai miten se vaikuttaa siihen nyt? Paras ystävä totesi että odota muutama kuukausi ja kerro välttämätön. Mun mielestä se on kyllä liian pitkä aika.
Äh...
En mä halua tahallani huijata tai vedättää, mutta en tiedä milloin olisi oikea aika. En mä nimittäin halua sitäkään että se jättää mut heti kun sille selviää että lääkkeistä huolimatta kaikki ei ole ok enkä mä voi luvata koskaan kenellekään etteikö tulisi ihan helvetin huono päivä. Tai vuosi. En voi edes sitä luvata etten romahda täysin.
Mutta se tuntuu jotenkin niin vaikealta. Kerran tänään se käänsi jutun siihen asiaan mutta mä löin sen leikiksi. Vaikka siinä olisi ollut ihan hyvä sauma kertoa.
Miten se pitäisi kertoa? Ja milloin? Ja on siinä sitten sekin että mitä mä kerron? Diagnoosin? Sen miten se on vaikuttanut mun elämään? Vai miten se vaikuttaa siihen nyt? Paras ystävä totesi että odota muutama kuukausi ja kerro välttämätön. Mun mielestä se on kyllä liian pitkä aika.
Äh...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Älä kerro hänelle. Nainenkaan ei ole miehelle rehellinen aiemmista seksikumppaneistaan (tai ei mainitse niitä) niin ei sinullakaan ole mitään velvollisuutta paljastaa tietoja terveydestäsi.
Joo mutkun ne sen seksikumppanit ei tunge siihen elämään ollenkaan jos vaikka asutaan yhdessä. Mun mielenterveysongelmat ovat läsnä. Kyllä niistä tavalla tai toisella pitää kertoa koska kyllä se ne ajan mittaan huomaa vaikken kertoisi.
Sittenpä huomaa kuin itsestään. Naisilla on salaisuutensa joten sinullakin saa olla.
On aina parempi näyttää kuin kertoa.
periaatteesta voi yleensä sietää sinua, niin ei ihmisen tarvitse paljastaa kaikkia salaisuuksiaan toiselle täysin avoimesti tuntematta vielä sen syvemmin. Mitä paremmin opitte tuntemaan toisenne ja luottamaan, sitä enemmän voi sitten itsestä kertoa. Ei se ole valehtelua, jos et ole yleisvaarallinen. Kyllähän se sinun käytöksen näkee ja voi tehdä johtopäätökset, jos et voi hallita itseäsi. Jos taas kannat hiljaista tuskaa sisällä, etkä sillä kiusaa toisia, niin ei se ketään loukkaa, jos ei kerta sitä toisen kasvoille iske. Itsehän sinä tuskasi kannat. Taitaa ATM:issäkin naisia palstalla pelottaa se kipu, mitä he kantavat ja mistä kukaan ei edes halua tietää. Turpa kiinni ja kukaan ei tiedä. Pahimmat mokani olen tehnyt, kun olen avautunut väärälle ihmiselle omista haavoistani. Vasta aika näyttää kehen voi luottaa.
No... En mä ole vaarallinen muille. Itselleni olen ollut vaarallinen ja voin olla sitä joskus tulevaisuudessakin. Mutta menneen perusteella väittäisin että todennäköisyys sille että teen jollekin toiselle ja etenkään naiselle jotain on nolla. En ole aggressiivinen.
Mulla se ongelma ei ole se elämäntuska tai kipu vaan se että suunnaton elämäntuska vaihtuu yleiseen kaikkivoipaisuuteen ja takaisin. Se näkyy, sillä on vaikutusta käytökseen ja saatan tehdä asioita jotka voisi jättää välistä. En välttämättä mitään vaarallista mutta esim. tuossa joskus suunnittelin kovasti meneväni tatuoimaan vatsaani tekstin "BLACK METAL" tikkukirjaimilla. Kaveri ehdotti että mitä jos nukkuisin tuon idean päälle vaikka kaksi viikkoa, se taitaa mennä ohi. Meni kahdessa päivässä.
Mutta joskus noihin hölmöihin ideoihin tulee tartuttua. Teen jotain mitä ei pitäisi tehdä ja sitten tulee morkkis. Enkä nyt tarkoita mitään vieraissa juoksemista tai muijan palkan pistämistä uuden bisnesidean toteuttamiseen mutta jotain vähän... tyhmää. Onhan silä vaikutusta suhteeseen.
Ja onhan se masennuskin aika rankkaa kun sitten kun se on pahana niin ei sitä pysty oikein hiljaisena sisällään kantamaan. Kyllä mä saatan olla poissaoleva, itkuinen, selvän ahdistunut, voimaton ja jopa joskus aiheuttaa itselleni fyysistä kipua koska mä en vaan jaksa muuten.
terveellekin voi yllättäen tulla huono vuosi tai voi romahtaa täydellisesti yhtäkkiä, ei näitä voi tietää. Varsinkin nykyisessä suoritusyhteiskunnassa meistä kukaan ei ole 100% tervepäinen.
Jos epäilet, että voisit käydä väkivaltaiseksi, olet velvollinen kertomaan, mahdollisimman pian.
"Jos epäilet, että voisit käydä väkivaltaiseksi, olet velvollinen kertomaan, mahdollisimman pian."
No en.
Ja mulle se helvetin huono päivä tulee. Ei ehkä vaan kyllä.
jotta kumppani tietää mistä on kyse jos käytöksesi muuttuu kummalliseksi (hänen näkövinkkelistään) tai jos sattuu jotakin. Mitä nopeammin kerrot, sen parempi. Asian jatkuva meittiminen ja puntaroiminen voi jo yksin vaikuttaa negatiivisesti mielenterveyteen. Minulla on kokemusta mielenterveysongelmista.
Jos kumppani häipyy niin sitten häipyy, ei sellaisesta sinulle tukipilariksi olisi ollutkaan. Kokemusta tästäkin. Naiset on tosin ymmärtäväisempiä, mukautuvaisempia ja auttamishaluisia, toista se on mielenterveysongelmaisena naisena miesten kanssa. Pitäisi olla sellainen nauravainen päivänsäde ja antavainen ilopilleri. Ei kiitos.
Enkä mä tukipilaria kaipaakaan. Sitä varten mulla on hyvä ystävä ja ne ihan oikeat ja aidot ammattilaiset. Haluan lähinnä seurustelukumppanilta sitä suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä mun sairautta kohtaan. En oleta että hänestä tulee mikään hoitaja enkä edes halua että tulee.
Ja noista aiemmista neuvoista poiketen niin tottakai minä kerron. Ei se ole mikään pohdinnan aihe mulle. En mä valehtele tästä asiasta.
Ongelma kai on siinä että miten kerron ja mitä. Aiemmin se on ollut helppoa siksi että aiemmilla tyttöystävillä on ollut myös mielenterveysongelmista kokemusta, ihan omakohtaista ja yhdellä oli peräti sama diagnoosi. Tämä taas on terve eikä tunnu oikein omaavan mitään kosketusta siihen mitä mielenterveysongelmat ovat tai miten ne voivat vaikuttaa. Pelottaa että pelästytän hänet pois.