Huomenta!

Arvaa käskikö minun isä rakastamaan itseään? Ei. Pyysikö isäni rakastamaan itseään? Ei. Arvaa tottelimmeko? KYLLÄ.

Mihin kieleen se rakkausvaatimus soveltuu?

hyvä tyttö kirjoitti:

Arvaa käskikö minun isä rakastamaan itseään? Ei. Pyysikö isäni rakastamaan itseään? Ei. Arvaa tottelimmeko? KYLLÄ.

Mihin kieleen se rakkausvaatimus soveltuu?

Mitä on usko?

Yksi määritelmä uskosta on, että se on lujaa luottamusta Jumalaan. Mutta usko ilmaisee myös halua elää yhteydessä Jumalaan ja tavallaan suuntautuneena Jumalaa kohti. Ehkä tästä näkökulmasta on hiukan selvempää, miksi Jumalalle on tärkeää uskominen. Se tarkoittaa toivomusta siitä, että eläisimme yhteydessä Jumalaan.

Olet aivan oikeassa siinä, että rakkautta ei voi pakottaa. Itse ajattelen asian enemmän siitä näkökulmasta, että rakkaus Jumalaa kohtaan on vastaus hänen rakkauteensa meitä kohtaan. Se, että voi jotenkin kokea Jumalan rakkautta, herättää vastarakkauden. Käsky "rakasta Jumalaa" oikeastaan myös täyttyy jo silloin, jos elämme yhteydessä Jumalaan. Tässä mielessä käsky näyttäytyy minulle enemmän kehotuksena elää yhteydessä Jumalaan ja suuntautua kohti häntä, kuin vaatimuksena joka määräisi onko hyvä kristitty vai ei.

Vilppu H.
pappi

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Mitä on usko?

Yksi määritelmä uskosta on, että se on lujaa luottamusta Jumalaan. Mutta usko ilmaisee myös halua elää yhteydessä Jumalaan ja tavallaan suuntautuneena Jumalaa kohti. Ehkä tästä näkökulmasta on hiukan selvempää, miksi Jumalalle on tärkeää uskominen. Se tarkoittaa toivomusta siitä, että eläisimme yhteydessä Jumalaan.

Olet aivan oikeassa siinä, että rakkautta ei voi pakottaa. Itse ajattelen asian enemmän siitä näkökulmasta, että rakkaus Jumalaa kohtaan on vastaus hänen rakkauteensa meitä kohtaan. Se, että voi jotenkin kokea Jumalan rakkautta, herättää vastarakkauden. Käsky "rakasta Jumalaa" oikeastaan myös täyttyy jo silloin, jos elämme yhteydessä Jumalaan. Tässä mielessä käsky näyttäytyy minulle enemmän kehotuksena elää yhteydessä Jumalaan ja suuntautua kohti häntä, kuin vaatimuksena joka määräisi onko hyvä kristitty vai ei.

Vilppu H.
pappi

Lue lisää

"Käsky "rakasta Jumalaa" oikeastaan myös täyttyy jo silloin, jos elämme yhteydessä Jumalaan. Tässä mielessä käsky näyttäytyy minulle enemmän kehotuksena elää yhteydessä Jumalaan ja suuntautua kohti häntä, kuin vaatimuksena joka määräisi onko hyvä kristitty vai ei."

Tosin Jumalalle tuon kyseisen käskyn noudattaminen määrittää käytännössä ihmisen arvon, sen että onko ihminen hyvä vai kelvoton. Kristinuskon mukaan ilman uskoa elävä ihminen on kelvoton ja ansaitsee ikuisen kärsimyksen helvetissä. Vaikka ihminen tekisi kuinka paljon hyvää elämänsä aikana, se ei merkitse Jumalalle mitään ilman uskoa. Ihminen on arvoton Jumalalle ilman uskoa, alistumista Jumalalle ja tämän palvontaa.

No, jos pelastus on lahja, niin miksei kaikki saa tätä lahjaa? Jos pelastumiseen ei sisälly ehtoja, niin silloinhan kaikki pelastuu. Vai, onko niin, että ehtoja löytyy sittenkin?

Sanna ehtikin vastaamaan nopeammin ja paremmin, kun kirjoitin omaani. Hyvä!

Vilppu H.
pappi

beenthere kirjoitti:

No, jos pelastus on lahja, niin miksei kaikki saa tätä lahjaa? Jos pelastumiseen ei sisälly ehtoja, niin silloinhan kaikki pelastuu. Vai, onko niin, että ehtoja löytyy sittenkin?

Lue lisää

Jos sinulla on junalippu Helsinkiin, niin hyppää junaan. Älä jää lähtöaseman laiturille.

beenthere kirjoitti:

No, jos pelastus on lahja, niin miksei kaikki saa tätä lahjaa? Jos pelastumiseen ei sisälly ehtoja, niin silloinhan kaikki pelastuu. Vai, onko niin, että ehtoja löytyy sittenkin?

Lue lisää

"Ehtona on" lutherin muotoilun mukaan, että pelastumme yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen kristuksen tähden. Eli tarvitaan se usko -mutta tässä juuri päästäänkin siihen uskon määritelmään, että mitä se usko sitten on ja mitä tarkoittaa, että saamme uskonkin lahjana jne.. Tarvitaan Jumalan armo ja Jeesus Kristus ja ne on kaikille annettu. Kukaan ihminen ei tämän jälkeen voi varmaksi sanoa, pelastuuko sitten kaikki, miten ne jotka eivät usko, mitä tapahtuu vielä kuoleman rajan jälkeen, milloin ja mite sitä uskoa kysytään ja mitä se on, rangaistaanko pahaa tehneitä jotenkin ja jos niin miten, mitä se kadotus ylipäätänsä on jne. Mutta pointtina on se, että Jumalan armosta me saamme syntimme anteeksi ja pelastumme. Voi olla, että kaikki pelastuukin, emme voi tietää.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

"Ehtona on" lutherin muotoilun mukaan, että pelastumme yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen kristuksen tähden. Eli tarvitaan se usko -mutta tässä juuri päästäänkin siihen uskon määritelmään, että mitä se usko sitten on ja mitä tarkoittaa, että saamme uskonkin lahjana jne.. Tarvitaan Jumalan armo ja Jeesus Kristus ja ne on kaikille annettu. Kukaan ihminen ei tämän jälkeen voi varmaksi sanoa, pelastuuko sitten kaikki, miten ne jotka eivät usko, mitä tapahtuu vielä kuoleman rajan jälkeen, milloin ja mite sitä uskoa kysytään ja mitä se on, rangaistaanko pahaa tehneitä jotenkin ja jos niin miten, mitä se kadotus ylipäätänsä on jne. Mutta pointtina on se, että Jumalan armosta me saamme syntimme anteeksi ja pelastumme. Voi olla, että kaikki pelastuukin, emme voi tietää.

Lue lisää

Niin tämän vastauksen antoi siis Sanna H.

"Pelastus saadaan nimenomaan lahjaksi, aivan kuten uskokin, se kuuluu kaikille ja se kestää myös kapinamme ja epäilyksemme."

Tähän se kiertyy, ainakin omalta kohdaltani, toistuva ihmettely ja epäilykin. Voisitko avata, mitä tuo tarkoittaa ja kuinka "virallinen" kirkon kanta se on? Jos noin on, että pelastus saadaan lahjaksi, niin saavatko sen kaikki? Jos eivät saa, miksi eivät?

Ja jos taas sen saavat kaikki, nekin, jotka eivät ehkä myönnä uskovansa tai kaipaavansa pelastusta, niin eikö silloin jonkinlainen AnttiKylliäis-versio ole oikea? Jos kaikki saavat pelastuksen ja uskon, niin eivätkö kaikki silloin Kylliäisen kirjoittamalla tavalla pääse taivaaseen (oletetaan nyt keskustelun vuoksi, että jokin taivas ja pelastus ovat olemassa)?

Ja kysymyksen taustaksi, en tosiaankaan yritä vain löytää kohtia, joilla päästä tökkimään (se vaikutelma joskus joistakin kommenteista palstalla tulee). Sanotaanpa näin, että olen tätä kovin paljon miettinyt viime aikoina.

jo-o-s kirjoitti:

Jos sinulla on junalippu Helsinkiin, niin hyppää junaan. Älä jää lähtöaseman laiturille.

Entä jos ei ole Helsinkiin lähtevän junan laiturilla eikä ole sitä lippuakaan?

Paremmin tietysti todellista tilannetta kuvaisi jos sanottaisiin että pitäisi olla Tylypahkaan lähtevän junan taikalaiturilla 9 3/4 taikamatkalipun kanssa.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

"Ehtona on" lutherin muotoilun mukaan, että pelastumme yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen kristuksen tähden. Eli tarvitaan se usko -mutta tässä juuri päästäänkin siihen uskon määritelmään, että mitä se usko sitten on ja mitä tarkoittaa, että saamme uskonkin lahjana jne.. Tarvitaan Jumalan armo ja Jeesus Kristus ja ne on kaikille annettu. Kukaan ihminen ei tämän jälkeen voi varmaksi sanoa, pelastuuko sitten kaikki, miten ne jotka eivät usko, mitä tapahtuu vielä kuoleman rajan jälkeen, milloin ja mite sitä uskoa kysytään ja mitä se on, rangaistaanko pahaa tehneitä jotenkin ja jos niin miten, mitä se kadotus ylipäätänsä on jne. Mutta pointtina on se, että Jumalan armosta me saamme syntimme anteeksi ja pelastumme. Voi olla, että kaikki pelastuukin, emme voi tietää.

Lue lisää

Eli, miksi siis uskoa, kun ei kuitenkaan voi olla varma tulevasta. Eli pelastuu miltä? Kuka pelastuu ja miksi ja miten? Saa anteeksi synnit? Mitä ovat nämä synnit? Joku täällä selitti, että synti on sellainen, joka vie kauemmas Jumalasta. Jos kuitenkin uskolla ei välttämättä ole merkitystä, kun Jumalan tahdosta ei tiedä, niin mitä väliä on silloin, että on erossa Jumalasta? Nämä kysymykset jäävät siis kaikki avoimiksi?
Mikä on siis kristinuskon sanoma? Tuollainen sekamelska ei ainakaan houkuta minua milläänlailla. Kaikki haisee pahasti ihmisen keksimältä juonelta, jolla saadaan toiset ihmiset ruotuun ja oman vallan alle.
Mitä hyvää kristinuskolla on oikein tarjottavana. Hyvä on myös selkeää ja loogista.
Luulisi kaikkivaltiaan pysttyvän loogisuuteen, mutta mitä enemmän asioista kyselee ja ottaa selvää, sen suurempi sekamelska ja epäloogisuuksien verkko tulee vastaan.
Eihän tuossa ole mitään järkeä!

kaikkiko taivaaseen? kirjoitti:

"Pelastus saadaan nimenomaan lahjaksi, aivan kuten uskokin, se kuuluu kaikille ja se kestää myös kapinamme ja epäilyksemme."

Tähän se kiertyy, ainakin omalta kohdaltani, toistuva ihmettely ja epäilykin. Voisitko avata, mitä tuo tarkoittaa ja kuinka "virallinen" kirkon kanta se on? Jos noin on, että pelastus saadaan lahjaksi, niin saavatko sen kaikki? Jos eivät saa, miksi eivät?

Ja jos taas sen saavat kaikki, nekin, jotka eivät ehkä myönnä uskovansa tai kaipaavansa pelastusta, niin eikö silloin jonkinlainen AnttiKylliäis-versio ole oikea? Jos kaikki saavat pelastuksen ja uskon, niin eivätkö kaikki silloin Kylliäisen kirjoittamalla tavalla pääse taivaaseen (oletetaan nyt keskustelun vuoksi, että jokin taivas ja pelastus ovat olemassa)?

Ja kysymyksen taustaksi, en tosiaankaan yritä vain löytää kohtia, joilla päästä tökkimään (se vaikutelma joskus joistakin kommenteista palstalla tulee). Sanotaanpa näin, että olen tätä kovin paljon miettinyt viime aikoina.

Lue lisää

Kirkon virallinen kanta pelastuksesta kúuluu esimerkiksi näin: "Pelastuksen tuo yksin Kristus. Ihminen pelastuu uskoessaan ja luottaessaan Kristukseen Vapahtajanaan. Tämän uskon vaikuttaa Pyhä Henki."
(www.evl.fi)

Minä päädyn tätä tulkitessani aina vaan siihen mahdollisuuteen, että ehkä sitä meidän uskoamme luottamustamme saatetaan kysyä ja mitata niin hyvin monin tavoin, että emme aina edes itse sitä ymmärrä. Ajattelen, että ehkä Jumala kaikessa käsittämättömän suuressa rakkaudessaan kysyy uskoamme aina yhä uudestaan ja uudestaan ja Jumala joka tahtoo kaikkien pelastuvan, voi kysyä sitä vaikka vielä sen jälkeenkin kun olemme kuoleman rajan ylittäneet. Tässä kohtaa siis asetan toivoni siihen, että Jumala todella on kaikkivaltias ja kaikki hyvä ja rakastaa meitä niin paljon, ettei ainakaan julmasti jätä ketään armonsa ulkopuolelle ihan vain siksi ettei ihminen ole vaikkapa koskaan ääneen sanonut, että "uskon".


Sanna Husso

Aatami9 kirjoitti:

Entä jos ei ole Helsinkiin lähtevän junan laiturilla eikä ole sitä lippuakaan?

Paremmin tietysti todellista tilannetta kuvaisi jos sanottaisiin että pitäisi olla Tylypahkaan lähtevän junan taikalaiturilla 9 3/4 taikamatkalipun kanssa.

Lue lisää

Jos nyt jatketaan tuota leikkimielistä havainnollistamista:

Junalippu on Kristuksen sovitustyö ja se koskee kaikkia.
Olisiko laituri tämä Jumalan maailma, jossa valitsemme suunnaksi joko yrityksen elää Jumalan tahdon mukaan tai toisella raiteella oman tahdon mukaan.

jo-o-s kirjoitti:

Jos nyt jatketaan tuota leikkimielistä havainnollistamista:

Junalippu on Kristuksen sovitustyö ja se koskee kaikkia.
Olisiko laituri tämä Jumalan maailma, jossa valitsemme suunnaksi joko yrityksen elää Jumalan tahdon mukaan tai toisella raiteella oman tahdon mukaan.

Lue lisää

Sitä lippuasi sen enempää kuin määränpäätäkään ei ole ihan aikuisten oikeasti olemassa. Tylypahka-vertaus oli siis erinomainen havainnollistus.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Kirkon virallinen kanta pelastuksesta kúuluu esimerkiksi näin: "Pelastuksen tuo yksin Kristus. Ihminen pelastuu uskoessaan ja luottaessaan Kristukseen Vapahtajanaan. Tämän uskon vaikuttaa Pyhä Henki."
(www.evl.fi)

Minä päädyn tätä tulkitessani aina vaan siihen mahdollisuuteen, että ehkä sitä meidän uskoamme luottamustamme saatetaan kysyä ja mitata niin hyvin monin tavoin, että emme aina edes itse sitä ymmärrä. Ajattelen, että ehkä Jumala kaikessa käsittämättömän suuressa rakkaudessaan kysyy uskoamme aina yhä uudestaan ja uudestaan ja Jumala joka tahtoo kaikkien pelastuvan, voi kysyä sitä vaikka vielä sen jälkeenkin kun olemme kuoleman rajan ylittäneet. Tässä kohtaa siis asetan toivoni siihen, että Jumala todella on kaikkivaltias ja kaikki hyvä ja rakastaa meitä niin paljon, ettei ainakaan julmasti jätä ketään armonsa ulkopuolelle ihan vain siksi ettei ihminen ole vaikkapa koskaan ääneen sanonut, että "uskon".


Sanna Husso

Lue lisää

Käsittämättömän suuri rakkaus?

beenthere kirjoitti:

Käsittämättömän suuri rakkaus?

Rakkaus joka on suurempaa, kuin se minkä pystymme inhimillisillä aivoillamme käsittämään. ¨ Esim. armon käsite on monesti meille vaikea juuri siksi, että ihmisinä helposti ajattelemme syy-seuraus tyyliin, että pahan pitää saada palkkansa ja hyvän palkkionsa, pelastus pitää ansaita jotenkin, jne. mutta Jumalan anteeksianto ja armo ja rakkaus on tällaisen inhimillisen ajattelun yläpuolella.

Sanna

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Rakkaus joka on suurempaa, kuin se minkä pystymme inhimillisillä aivoillamme käsittämään. ¨ Esim. armon käsite on monesti meille vaikea juuri siksi, että ihmisinä helposti ajattelemme syy-seuraus tyyliin, että pahan pitää saada palkkansa ja hyvän palkkionsa, pelastus pitää ansaita jotenkin, jne. mutta Jumalan anteeksianto ja armo ja rakkaus on tällaisen inhimillisen ajattelun yläpuolella.

Sanna

Lue lisää

Miten se suuruus siis ilmenee? Minä en lähesty tuota armoasiaa syy/seuraus-näkökulmasta lainkaan. Minä en ymmärrä, mihin tuota armoa tarvitaan.
En minä tunne tarvitsevani mitään armoa joltakin olemattomalta. Mihin minä sitä tarvitsisin? Itsepetokseen? Jos jotakin armoa tarvitsen, niin lähinnä itseltäni.
Nämä ainaiset selitykset ihmisille käsittämättömistä asioista ovat naurattavia. Tuolla selityksellä väistetään mikä tahansa kysymys ilman suurempaa miettimistä ja puntarointia. Minusta tuo selitys on lasikaappiesimerkki vedättämisestä.
Joskus olisi kiva, kun joku "oikea uskova" ja omasta mielestään asioista perillä oleva tekisi vuokaavion tuosta kristinuskon mallista. Jos siinä on mitään järkeä, pitäisi vuokaavion tekeminen olla ihan helppo nakki. Jos taas asiat ovat ihan epäloogisia ja järjettömiä, ei vuokaavion teko onnistu. Tähän tietysti taas saa vastaukseksi selityksen, että Jumalan teot ovat niin monimutkaisia ja ihmiselle käisttämättömiä, etteivät ne taivu vuokaavioon, mutta ovat totta ja ihmiselle parhaaksi siitä huolimatta.

Ajatellaampa asia hieman eri näkökulmasta. Ajatellaan että se pelastuminen on armollinen lahja. Mutta mikäs se toinen vaihtoehto sitten on? Mitä niin pahaa ihminen voi tehdä elämänsä aikana että ansaitsee ikuisen kärsimyksen kadotuksessa?

Pelastus voi toki olla ansaitsematon asia mutta käytännössä myös sen vaihtoehto, tuomio on ansaitsematon asia myös. Se mitä ihminen todella ansaitsee on jossain näiden kahden vaihtoehdon välillä, Jumala ei kuitenkaan jostain syystä halua antaa meille sitä mitä oikeasti ansaitsemme.

Eikö parempi järjestelmä olisi esim. antaa kaikkien ihmisten kärsiä syntiensä mukaiset rangaistuksen ja rangaistuksensa kärsittyään kaikki ihmiset pelastuisivat?

shadowself kirjoitti:

Ajatellaampa asia hieman eri näkökulmasta. Ajatellaan että se pelastuminen on armollinen lahja. Mutta mikäs se toinen vaihtoehto sitten on? Mitä niin pahaa ihminen voi tehdä elämänsä aikana että ansaitsee ikuisen kärsimyksen kadotuksessa?

Pelastus voi toki olla ansaitsematon asia mutta käytännössä myös sen vaihtoehto, tuomio on ansaitsematon asia myös. Se mitä ihminen todella ansaitsee on jossain näiden kahden vaihtoehdon välillä, Jumala ei kuitenkaan jostain syystä halua antaa meille sitä mitä oikeasti ansaitsemme.

Eikö parempi järjestelmä olisi esim. antaa kaikkien ihmisten kärsiä syntiensä mukaiset rangaistuksen ja rangaistuksensa kärsittyään kaikki ihmiset pelastuisivat?

Lue lisää

Eikö olisi kaikkein paras ajatella, ettei mitään syntilistoja ja rangaistuksia ole olemassakaan ja ihminen elää elämänsä omalla tavallaan ja selviytyy elämästään omalla tavallaan. Kun kuolema tulee, se kaikki on sillä selvä. Tämä vaikuttaa minusta järkevältä, tasapuoliselta ja kaikkein todennäköisimmältä vaihtoehdolta. Kun ikuisesta elämästä ei oikeasti ole muuta tietoa kuin luulojen ja uskomusten kasa, niin eikö olisi viisainta elää vaan tämä ainut elämä siten, kuin ainut elämä kannattaa elää. Täysillä, nauttien ja oppien kaikesta kokemastaan.

kuunteleva_kirkko kirjoitti:

Rakkaus joka on suurempaa, kuin se minkä pystymme inhimillisillä aivoillamme käsittämään. ¨ Esim. armon käsite on monesti meille vaikea juuri siksi, että ihmisinä helposti ajattelemme syy-seuraus tyyliin, että pahan pitää saada palkkansa ja hyvän palkkionsa, pelastus pitää ansaita jotenkin, jne. mutta Jumalan anteeksianto ja armo ja rakkaus on tällaisen inhimillisen ajattelun yläpuolella.

Sanna

Lue lisää

"armon käsite on monesti meille vaikea juuri siksi, että ihmisinä helposti ajattelemme syy-seuraus tyyliin, että pahan pitää saada palkkansa ja hyvän palkkionsa, pelastus pitää ansaita jotenkin, jne. mutta Jumalan anteeksianto ja armo ja rakkaus on tällaisen inhimillisen ajattelun yläpuolella."

Anteeksi vaan mutta eikös koko kirkon toiminta perustu nimenomaan pelastuksen ansaitsemiselle? Kristinuskossa ihminen on oltava kastettu pelastuakseen joten siinä on ensimmäinen asia joka vaaditaan pelastumiseen. Lisäksi Jumalaan luottaminen eli usko on aina oltava ihmisen tietoinen valinta joten sekin on yksi asia jolla pelastus ansaitaan. Ja tietysti myös monien mielestä Jumala kaipaa jatkuvaa palvontaa ihmisen taholta vastineeksi pelastuksesta joten kyse ei ole käytännössä millään tasolla armosta vaan pelastuksesta joka nimenomaan ansaitaan.

Ja tietysti pitää muistaa että Jumalan mielestä ihmiset ansaitsevat oletusarvoisesti ikuisen kärsimyksen helvetissä, ainoa toivomme saada ylipäänsäkään mitään muuta on lepyttää Jumalaa tottelemalla ja palvomalla häntä.

beenthere kirjoitti:

Eikö olisi kaikkein paras ajatella, ettei mitään syntilistoja ja rangaistuksia ole olemassakaan ja ihminen elää elämänsä omalla tavallaan ja selviytyy elämästään omalla tavallaan. Kun kuolema tulee, se kaikki on sillä selvä. Tämä vaikuttaa minusta järkevältä, tasapuoliselta ja kaikkein todennäköisimmältä vaihtoehdolta. Kun ikuisesta elämästä ei oikeasti ole muuta tietoa kuin luulojen ja uskomusten kasa, niin eikö olisi viisainta elää vaan tämä ainut elämä siten, kuin ainut elämä kannattaa elää. Täysillä, nauttien ja oppien kaikesta kokemastaan.

Lue lisää

"Eikö olisi kaikkein paras ajatella, ettei mitään syntilistoja ja rangaistuksia ole olemassakaan ja ihminen elää elämänsä omalla tavallaan ja selviytyy elämästään omalla tavallaan. Kun kuolema tulee, se kaikki on sillä selvä."

Tottakai ja näinhän se asia todellisuudessa on. Lähestyinkin asiaa enemmän siltä kantilta että jos pitää kaikenlaiseen yliluonnolliseen hömppään uskoa, voisi nyt edes jonkinlainen logiikka oikeasti olla niissä asioissa joihin uskoo.

shadowself kirjoitti:

"Eikö olisi kaikkein paras ajatella, ettei mitään syntilistoja ja rangaistuksia ole olemassakaan ja ihminen elää elämänsä omalla tavallaan ja selviytyy elämästään omalla tavallaan. Kun kuolema tulee, se kaikki on sillä selvä."

Tottakai ja näinhän se asia todellisuudessa on. Lähestyinkin asiaa enemmän siltä kantilta että jos pitää kaikenlaiseen yliluonnolliseen hömppään uskoa, voisi nyt edes jonkinlainen logiikka oikeasti olla niissä asioissa joihin uskoo.

Lue lisää

Joo, onhan se noinkin.

jo-o-s kirjoitti juuri kuten pitikin: "AJATTELEN, ETTÄ EN KYKENE ARVIOIMAAN JUMALAA".
Ihmettelen, miten jo-o-s on tutustunut ja kohdannut Jumalan. Miten Jumala näkyy elämässäsi?

Jumalaa ei voikaan arvioida mitenkään, kun Jumalasta ei ole mitään konkreettista näkyvää merkkiä. Jumala on arvailujen, uskon varassa. Ja se ei perustu varmuuteen eikä totuuteen. Aika monesta muusta esim. eläimestä tai ihmisestä voimme antaa tarkat arviomme, mutta Jumalasta se on aivan mahdotonta. Mitään ei näy eikä kuulu. Jeesus ei todellakaan ole ainakaan minulle tarjonnut mitään "lippuja". Ja kun lopetin odottamasta mitään (turhaa uskoa), niin elämäni alkoi sujua huomattavasti paremmin ja olen nykyään hyvin onnellinen.

"Jumalan, Luojamme näkökulma on paljon laajempi ja syvempi. Ajattelen, että en kykene arvioimaan Jumalaa."

Itseasiassa Raamatun narratiivi pohjautuu sille että Jumala toimii erittäin lyhyellä tähtäimellä, hyvin ihmismäisesti. Raamatun Jumalan näkökulma on ihmisen näkökulma. Toki jos puhutaan yleisemmin Luojasta niin tämä voi toki nähdä asiat laajemmin ja syvemmin kuin voimme edes ymmärtää mutta kristinuskon Luoja kykenee vain hyvin ihmismäiseen näkökulmaan asioihin.

Esimerkiksi hyvä ja paha ovat hyvin ihmismäisiä konsepteja, korkeammalla tasolla ne yksinkertaisesti lakkaavat olemasta.

shadowself kirjoitti:

"Jumalan, Luojamme näkökulma on paljon laajempi ja syvempi. Ajattelen, että en kykene arvioimaan Jumalaa."

Itseasiassa Raamatun narratiivi pohjautuu sille että Jumala toimii erittäin lyhyellä tähtäimellä, hyvin ihmismäisesti. Raamatun Jumalan näkökulma on ihmisen näkökulma. Toki jos puhutaan yleisemmin Luojasta niin tämä voi toki nähdä asiat laajemmin ja syvemmin kuin voimme edes ymmärtää mutta kristinuskon Luoja kykenee vain hyvin ihmismäiseen näkökulmaan asioihin.

Esimerkiksi hyvä ja paha ovat hyvin ihmismäisiä konsepteja, korkeammalla tasolla ne yksinkertaisesti lakkaavat olemasta.

Lue lisää

helsinkijokkerille ja shadowselfille:

Minä tosiaan uskon Raamatun Jumalaan. Usko on uskon asia.

Jos sinun lähtökohtasi on, että Jumalaa ei ole, koska Häntä ei voi nähdä, kuulla tai havaita jollakin laitteella tms. niin en tietenkään voi osoittaa uskoni kohdetta tai määrää sinulle. Se, että Jumalaa ei voi määritellä tai todentaa konkreettisin laittein, ei silti tee Jumalan olemassaoloa tyhjäksi. Ehkä sinulle, mutta ei minulle. En kykyne mittaamaan myöskään rakkauden suuruutta aviopuolisooni, ystävyyden määrää ystäviini. Eräät asiat eivät ole mitattavissa ihmistenkään kesken - saati ihmisen ja Jumalan välillä. Ne vain ovat!

Miten Jumala näkyy elämässäni? Kohti käyvä kysymys! Minä koen Jumalan olevan/puhuvan Raamatun sanan kautta. Olen keskusteluyhteydessä häneen rukouksessa. Koen Jumalan luonnossa ja elämäni kohtaloissa. Nämä ovat ei-mitattavia asioita, mutta minulle tosia. Miten usko sitten on vaikuttanut minuun ja toimintaani elämässäni? Koen turvallisuutta. Tunnen vastuuta ympäristöstäni ja ihmisistä.
Olenko parempi ihminen uskovana kuin ei-uskovana? Olen Jumalalle kelpaava Kristuksen sovitustyön kautta - se on minulle kaikki.

On selvää, että vastaukseni ei anna vastausta kysymykseesi. Perusta, jolle rakennamme ajattelumme
on erilainen, mistä syystä yhteistä käsitystä ei voi syntyä.