Kuinka moni sokkotreffituttavuus teillä muilla etenee edes toiseen tapaamiseen?
Olen käynyt nyt reilun vuoden aikana 18 sokkotreffeillä. Niistä toiseen tapaamiseen on edennyt kolme.
Kolmanteen ei yksikään. Olen alkanut miettiä, olenko jotenkin kranttu. Mutta jos ekoilla treffeillä jo tulee joko tunne, ettei toinen ole ulkoisesti mun tyyppiä, tai jos on, ei ole ollut riittävästi yhteistä aallonpituutta, niin turhaanpa sitä juttua mun mielestä venyttää toiseen tapaamiseen. Onko kynnykseni toiseen tapaamiseen liiankin korkealla?
Onko muilla koskaan käynyt niin, että ekoilla treffeillä ei ole tuntunut mitenkään erityiseltä, mutta joku valtaisa ahaa-elämys on sitten kuitenkin syttynyt toisilla treffeillä?
Olen käynyt nyt reilun vuoden aikana 18 sokkotreffeillä. Niistä toiseen tapaamiseen on edennyt kolme.
Kolmanteen ei yksikään. Olen alkanut miettiä, olenko jotenkin kranttu. Mutta jos ekoilla treffeillä jo tulee joko tunne, ettei toinen ole ulkoisesti mun tyyppiä, tai jos on, ei ole ollut riittävästi yhteistä aallonpituutta, niin turhaanpa sitä juttua mun mielestä venyttää toiseen tapaamiseen. Onko kynnykseni toiseen tapaamiseen liiankin korkealla?
Onko muilla koskaan käynyt niin, että ekoilla treffeillä ei ole tuntunut mitenkään erityiseltä, mutta joku valtaisa ahaa-elämys on sitten kuitenkin syttynyt toisilla treffeillä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Onko muilla koskaan käynyt niin, että ekoilla treffeillä ei ole tuntunut mitenkään erityiseltä, mutta joku valtaisa ahaa-elämys on sitten kuitenkin syttynyt toisilla treffeillä?"
On. Ei kai sitä missään ole määritelty milloin sen erityisemmän tunteen pitäisi tulla?
Itse en ainakaan lähde sillä odotuksella treffaamaan ketään, että pitäisi ensitapaamisella tulla jotain erityisiä fiiliksiä. Menen sinne katsomaan millaisen yleiskäsityksen saan toisesta. Minulle riittää se, että toinen on mukava ja tullaan sopivasti juttuun, toinen on sopivasti samanhenkinen eikä hänestä tule myöskään ulkoisesti tai jotenkin muuten negatiivista käsitystä. Tällaisessa tapauksessa voin yleensä hyvin ajatella tapaavani toisen uudelleen vaikka erityisiä tunnefiiliksiä ei tulisikaan. Omasta kokemuksesta myöhemminkin voi tapahtua jotain. Silloin myöskin jo paremmin tuntee toista ja kun se tunne tulee silloin niin uskon sen olevan myös aidompi tunne. Näin on käynyt ainakin minulle miehenä.
En oikein itse usko täysin siihen, että asioita vain tapahtuu itsestään. Kyllä sitä pitää myös jollain tasolla itse pyrkiä katsomaan voisiko niitä tunteita löytyä eikä vain luovuttaa joka kerta heti alkusenteillä. Ensimmäinen tapaaminen ei useinmiten ensinnäkään ole kovinkaan luonnollinen tapahtuma. Toinen tapaaminen on usein paljon mukavampi kun jo tunnetaan paremmin. Kyllä itsellä pääsääntöisesti toiset tapaamiset ovat olleet selvästi ensimmäisiä rennompia ja mukavampia. Onpa sitten niitä fiiliksiäkin tullut.