Noh, ollaan seurusteltu 5 vuotta. Itse olen 20 ja mieheni vuoden vanhempi. Ennen armeijaa asuttiin yhdessä ja armeijan ajaksi muutettiin kotiin. Armeija siis loppui huhtikuussa ja tämä yhdessäolo on taas tuoretta. Välillä on ollut riitoja ja tuntui, ettei mieheni halunnut enää seurustella kanssani. Tuntui, että hänellä on joku vapaudenkaipuu. Pitäisi päästä sinne ja tänne kavereiden kanssa...
Tilanne kärjistyi sitten viime vkloppuna baarissa. Mies kartteli minua koko illan ja minä olen viimeaikoina maksanut baarireissut miehen rahatilanteen takia. No, miehellä sattui olemaan rahaa ja hän ei voinut ostaa minulle olutta vaan minun oli pakko mennä nostamaan itselleni rahaa automaatilta... Yhtään tuttuani ei ollut baarissa silloin ja tietysti yritin pysyä mieheni kanssa, kun kerran yhdessä oli sinne menty. Jossain vaiheessa mies sanoi, että älä roiku perässä. Anna hänen mennä vähän aikaa yksin. No minähän jäin kuin nalli kalliolle. Kysyin sitten mieheltä, että haluaako hän erota. Mies yritti sanoa, että ihan kuinka itse haluat. No enhän minä halunnut.
Sitten hetken päästä kun taas löysin miehen, hän sanoi, että ei pystyisi sanomaan sitä selvinpäin, mutta ei tahdo seurustella kanssani. Muutaman kerran kävin kysymässä että onko hän nyt ihan varma. Näin kuulemma oli. Sitten tein itse jotain todella typerää. Menin suutelemaan hänen kaverinsa kanssa. Turha selittää, mutta piti vaan todistaa itselleni että se on nyt ohi. Alkoholilla oli vaikutusta asiaan. Lähdin sitten tämän hänen kaverinsa kanssa ulos juttelemaan. Mieheni (ex!?) oli huomannut ja pian alkoi kiivas soitteleminen. Hän oli aivan raivona... Paiskasi minun hänelle ostamani kalliin puhelimen niin että se hajosi. Hän ajeli pitkin kaupunkia kaverinsa kyydissä ja etsi minua.
Lopulta suostuin näkemään hänet ja sanoin mitä olin tehnyt. Mies oli aivan raivona. Kamalan huudon jälkeen menin hänen luoksi yöksi. Nukuin kylläkin sohvalla. Siitä ei sen enempää. Aamulla hän itki ja haukkui ja käski painua v*****n. No, minähän lähdin kotiin. Sitten alkoi puhelin soida ja käsitin, että aikoo tappaa itsensä. Sitä ihmettelin suuresti, koska en olisi ikinä uskonut!! Lopulta hän pyysi minua sinne, selvittämään asiat.
Pyytelin anteeksi ja sanoin, että haluan sopia ja jatkaa yhdessä. Ei varsinaisesti sovittu niin mutta minä jäin. Miehen on ollut vaikea olla vieressäni välillä, kun muistaa tapahtuneen. Nyt on kuitenkin helpottanut ja uskon että voimme pikkuhiljaa unohtaa.
Mies kuitenkin tiputti pommin eilen. Emme ole kihloissa, minä olisin halunnut mennä, mies on aina lykännyt. Armeija-aikana oli puhe, jos minä tulisin raskaaksi. Mies ei suoraan sanonut, mutta tarkoitti aborttia yhdeksi ratkaisuksi. Siitä tuli riita, koska minä olen jyrkästi vastaan. No, anyway, eilen hän sanoi, ettei olisi niin paha, vaikka tulisikin vauva. SIIS MITÄ HELVETTIÄ!??? Mistä yhtäkkiä tuollainen mielenmuutos??? Juteltiin asiasta ja pohdittiin jopa nimiä. Hymy huulessa kuitenkin.
Nyt tuli aika novelli, mutta voisiko joku kertoa että mitä tämän miehen päässä liikkuu??? Minä en sitä ainakaan saa selville kysymälläkään. Mies on kovin vaikea puhumaan asioista. Kuten eilenkin, aloite tuohon keskusteluun tuli häneltä. Jos minä kysyisin jotain, mies varsin taitavasti ohittaisi kysymyksen.
Tilanne kärjistyi sitten viime vkloppuna baarissa. Mies kartteli minua koko illan ja minä olen viimeaikoina maksanut baarireissut miehen rahatilanteen takia. No, miehellä sattui olemaan rahaa ja hän ei voinut ostaa minulle olutta vaan minun oli pakko mennä nostamaan itselleni rahaa automaatilta... Yhtään tuttuani ei ollut baarissa silloin ja tietysti yritin pysyä mieheni kanssa, kun kerran yhdessä oli sinne menty. Jossain vaiheessa mies sanoi, että älä roiku perässä. Anna hänen mennä vähän aikaa yksin. No minähän jäin kuin nalli kalliolle. Kysyin sitten mieheltä, että haluaako hän erota. Mies yritti sanoa, että ihan kuinka itse haluat. No enhän minä halunnut.
Sitten hetken päästä kun taas löysin miehen, hän sanoi, että ei pystyisi sanomaan sitä selvinpäin, mutta ei tahdo seurustella kanssani. Muutaman kerran kävin kysymässä että onko hän nyt ihan varma. Näin kuulemma oli. Sitten tein itse jotain todella typerää. Menin suutelemaan hänen kaverinsa kanssa. Turha selittää, mutta piti vaan todistaa itselleni että se on nyt ohi. Alkoholilla oli vaikutusta asiaan. Lähdin sitten tämän hänen kaverinsa kanssa ulos juttelemaan. Mieheni (ex!?) oli huomannut ja pian alkoi kiivas soitteleminen. Hän oli aivan raivona... Paiskasi minun hänelle ostamani kalliin puhelimen niin että se hajosi. Hän ajeli pitkin kaupunkia kaverinsa kyydissä ja etsi minua.
Lopulta suostuin näkemään hänet ja sanoin mitä olin tehnyt. Mies oli aivan raivona. Kamalan huudon jälkeen menin hänen luoksi yöksi. Nukuin kylläkin sohvalla. Siitä ei sen enempää. Aamulla hän itki ja haukkui ja käski painua v*****n. No, minähän lähdin kotiin. Sitten alkoi puhelin soida ja käsitin, että aikoo tappaa itsensä. Sitä ihmettelin suuresti, koska en olisi ikinä uskonut!! Lopulta hän pyysi minua sinne, selvittämään asiat.
Pyytelin anteeksi ja sanoin, että haluan sopia ja jatkaa yhdessä. Ei varsinaisesti sovittu niin mutta minä jäin. Miehen on ollut vaikea olla vieressäni välillä, kun muistaa tapahtuneen. Nyt on kuitenkin helpottanut ja uskon että voimme pikkuhiljaa unohtaa.
Mies kuitenkin tiputti pommin eilen. Emme ole kihloissa, minä olisin halunnut mennä, mies on aina lykännyt. Armeija-aikana oli puhe, jos minä tulisin raskaaksi. Mies ei suoraan sanonut, mutta tarkoitti aborttia yhdeksi ratkaisuksi. Siitä tuli riita, koska minä olen jyrkästi vastaan. No, anyway, eilen hän sanoi, ettei olisi niin paha, vaikka tulisikin vauva. SIIS MITÄ HELVETTIÄ!??? Mistä yhtäkkiä tuollainen mielenmuutos??? Juteltiin asiasta ja pohdittiin jopa nimiä. Hymy huulessa kuitenkin.
Nyt tuli aika novelli, mutta voisiko joku kertoa että mitä tämän miehen päässä liikkuu??? Minä en sitä ainakaan saa selville kysymälläkään. Mies on kovin vaikea puhumaan asioista. Kuten eilenkin, aloite tuohon keskusteluun tuli häneltä. Jos minä kysyisin jotain, mies varsin taitavasti ohittaisi kysymyksen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ihmistä usein aikalailla, yleensä kyllä hyvään suuntaan. Kärsivällisyyttä tulee lisää ja muutenkin alkaa nähdä asioita uudessa valossa.
Tällöin sanotaan henkilön mieshistyneen.
Sinun miehesi on taas mennyt hämilleen, eikä tiedä enää itsekkään, mitä haluaa elämältään tulevaisuudessa. Voi viedä jonkin aikaa ennenkuin se hänelle selviää.
Kärsivällisyyttä siihen asti!
Mulle ainakin tuli sellainen olo ettei tämä miehesi taida itsekkään tietää mitä haluaa. Ja mielialan vaihtelut ainaki on ihmeellisiä.
Mulla oli samankaltainen mies. Ensin kaikki oli hyvin lukuunottamatta ex:än kaipuuta ja mun muuttamista sen näköseksi. Kun olinkin vain jonkun toisen miehen seurassa, vaikka olimmme ystäviä niin hän otti siitä herneen nenäänsä. Tästä seuraten hän haukkui minut kaikilla mahdollisilla naisia epäkunnioittavilla nimillä esim. huora.
Huomasin eräänä päivänä miehen kaulassa fritzuja. Mies oli käynyt kotipaikkakunnallaan. Kuulin kaveriltani että mies olisi kyyditellyt autossaan toista naista. En ensin uskonut sitä todeksi. Kun kysyin asiasta mies vain totesi niiden olevan tappelun jälkiä, pah! Loppu illasta hän sitten myönsi minun olevan oikeassa. Hän oli mennyt sänkyyn toisen kanssa.En puhunut hänelle mitään koko aikana ja lopulta alkoholin vaikutuksen alaisena minäkin aloin pitää pientä peliä ystäväni kanssa.
Pariin päivään oltiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sitten mies kysyi haluanko että olemme vain ystäviä, vastasin myöntävästi. Tämän seurauksena mies alkoi itkeä ja roikkui käsivarressani kysyen mitä teki värärin?! sanoin vain että häipyisi. Hän totteli mutta jäi istumaan rappukäytävään. Sain kohta viestin miehen ex:ältä et se kuulema haluis puhuu mun kaa. Se ex voi kuulema ottaa sen luokseen yöksi, mut jos se voisi olla luonani siihen asti. Päästin miehen siis sisään ja sama ruikutus alkoi. Sanoin vain miehelle et antaisi olla jo ja lähdin keittiöön päin mies tarttui musta kiinni. Jotenki kerkesin saadä käteni irti ja juoksin vessaan lukkojen taakse. Kuulin vain miehen kylmän äänen: "Ei sitten! Lähden ja ajan kolarin.. jospa kuolisin vaikka niin en haittaisi kenenkään elämää..." Ja sitten se särki kaljapullonsa eteiseen ja paukautti oven kiinni. Tulin ulos vessasta ja aloin siivota sotkua. Kurkkasin rappukäytävään ja siellä mies oli. Laitoin oven vain tylysti kiinni kyyneleet poskilla... se oli elämäni pahin ero.
Parin päivän kuluttua kuulin sen veljeltä et se oli ajanu kolarin. Sama viesti tuli ex:ältä mut se sano ettei kannata uskoo et se teki tuota samaa paskaa sillekki. Antaa sen vaan olla.
Olin unohtanu koko miehen ja sit yhtenä päivänä sen kämppis Lahdesta txt mulle ja sano et ottasin sen takasi ku on ystävänpäivä ja se on ihan murheen murtama kun sillä ei ole ketään. Itkee kuulema vain minun perääni. Yritin sanoo etten halua sitä takasi, mut kämppis ei uskonu. Se ite halusi sen ku se oli niin "ihana"... ei tainnu olla mies näyttäny todellista luontoaan.
Tai jotain...
Miehesi todennäköisesti jostakin syystä lakkasi arvostamasta sinua ja kun joutui mustasukkaisuuden valtaan, tajusi välittävänsäkin ja lujaa. Moni tajuaa vasta menettäessään mitä todella on menettämässä. Toisaalta vaarana on se, että yhdessä ollaan omistushalun takia ei rakkaudesta.
Kun minä ja puolisoni erosimme vuoden yhdessä olon jälkeen joskus nuorina miehen halusta. Purin hampaani yhteen ja päätin etten kyllä näytä että suren. Siellä minä olin jo kavereiden kanssa nauramassa ja tanssimassa baarin tanssilattialla seuraavana iltana ja mies tajusi että ottaa turpiinsa erohaluillaan. Mikä lie hallintayritys sitten loppujenlopuksi olikaan.
Sain syytöksen siitä että en välitä hänestä ollenkaan kun en sure, ja seuraavana aamuna soitteli itkien monta kertaa. Kertoi katselevansa valokuvaani ja pikkuisia käsiäni. Ei kuitenkaan kyenyt pyytämään itse pääsyä takaisin. Kymmenennen soiton jälkeen huokasin ja kysyin; haluatko vielä yrittää? Hän tarttui kysymykseen heti ja vastasi myöntävästi. Se ero kesti 3 päivää ja sen jälkeenkin olemme eroneet kerran kahdeksi päiväksi. Tämä viimeinen 4 vuoden perioidi on mennyt hyvin/ eroamatta. Ikää ja mielipiteitä on karttunut sen verran että asioiden taakse näkee eikä sorru virhearviointeihin ja vääriin analyyseihin. Se on sitä aikuistumista =)
Joten miehesi on tosiaankin sekaisin. Olisi halu elää kovasti, mutta kun ei ole varma haluaako uhrata ihmissuhteen sen eteen. Harva tajuaa sen, ettei se sinkkuilu niin makeaa ole...
Laitoit saman viestin kuin minäkin, ainoastaan eri sanoilla. Niin hullulta kuin se voi tuntuakin, "Nanna" teki melko oikean valinnan lähtiessään heti flirttailemaan toisen miehen kanssa. Hänen kundikaverinsa sai kunnon opetuksen.
Vaikea sanoa tarkemmin, mutta näppituntumalta arvelisin näin:
Olette olleet kauan yhdessä, ja kummallakaan on tuskin ollut paljon seksi/styylaus kokemuksia ennenkuin aloitte seurustelemaan. Miehellesi ruoho alkoi näyttää vihreämmältä aidan toisella puolen. Hän alkoi kuvittelemaan mielessään, että minkälaista olis tapailla muita naisia. Hän alkoi kyllästyä sinuun... Sellaista tapahtuu kun on ollut pitkään jonkun kanssa.
Mutta kun hän näki, että saatat oikeasti alkaa tapailemaan muita miehiä ja hän voi menettää sinut, mustasukkaisuus ja pelko astuivat kehiin. Hän tarrautui sinuun kiinni aikaisempaa voimakkaammin, koska tajusi, ettei halua menettää sinua.
Eli vaikka tekemäsi juttu oli sinänsä ikävä, siitä saattoi olla pelkästään hyvää suhteellenne. Miehesi sai kunnon näpäytyksen ja otti opikseen.
Kiitos kaikista vastauksista! Näistä todella oli paljon apua. Bazooka ilmaisi asian aika selkeästi. Näin tässä luultavasti on käynyt. Hyvä saada vähän ulkopuolisten näkökulmaa asiaan. Itse kun katsoo niin läheltä, ettei aina välttämättä näe totuutta... Luulen, ettei hän minua enää jätä niin helposti ;) sai kyllä aika kovan näpäytyksen. Harmittaa vaan, että meni pilalle kaverisuhde. Me molemmat oltiin tämän kolmannen osapuolen kanssa kavereita ennen tätä... En usko että se asia enää korjaantuu. En minäkään haluaisi ystävää, joka iskisi mieheni heti erottuamme.
Mitä nyt niihin vauva-juttuihin tulee, itse kyllä haluan lapsia, ei ehkä juuri nyt tähän tilanteeseen, mutta lähitulevaisuudessa kyllä. Kun tästä hieman kuluu aikaa. Ehkä tämä vain vahvisti koko jutun ja kaikki tunteet toisiamme kohtaan. Armeija muutti kyllä meidän suhdetta, ehkä sitten parempaan suuntaan. Toivottavasti mies nyt lopullisesti päättää mitä tahtoo, vaikka vaikeatahan se on vielä näin nuorena. Meillä vaan on niin ainutlaatuinen suhde ja tuntuu ettei me toisistaan päästä eroon kuitenkaan ;)
Kiitos kaikille jotka viitsi vastailla! Ja lisäkommentit on tietysti aina tervetulleita!
mieltä kaikkien edellä vastanneiden kanssa.
et ole ainoa vastaavassa tilanteessa oleva. intissä mies on sidottuna ja yksityisyys ja mahdollisuus päättää asioista puuttuvat. intissä mies ei voi kokea olevansa itsenäinen millään tavalla. tuon jälkeen varmasti jokaiselle tulee ainakin jonkin asteinen halu vapauteen. vapaus ei välttämättä tarkoita edes sinkkuutta, vaan monia muita asioita. sitä saattaa vain olla miehen itsekin vaikea tiedostaa.
mies selvästi haluaa olla kanssasi, mutta ei keksi muita keinoja tuon vapaamman tunteen saavuttamiseen.
alkoholillakin varmasti oli vaikutusta. itsekin tunnustan, että joskus humaltuneessa tilassa koen jattelevani selvemmin, vaikka todellisuudessahan asia on päin vastoin. joskus kännissä tulee olo, että mitähän vittua minää tuota miestä oikein katselen, kun olisi varmasti helpompaa elää yksin. seuraavana aamuna kuitenkin todellisuudentaju palaa ja huomaan tuntevani parisuhteeni olevan tärkeämpi, kuin riippumattomuus ja vapaus.
minusta tuollaisessa tilanteessa, kun kumppani ilmoittaa seurustelun päättymisestä/siitä ettei halua enää olla yhdessä, on ihan oikeutettua toimia ylpeästi ja olla näyttämättä tuskaansa. se ei tarkoita sitä, etteikö välittäisi, vaan sitä, ettei halua näyttää miten koskee. olen ainakin itse sellainen luonteeltani, että itken mieluummin yksin vasta myöhemmin. haluan näyttää, että minä selviän. liiallinen ylpeys vie ihmisen perikatoon, mutta sinun käytöksesi osoitti vain tervettä itsesuojeluvaistoa.
olin 18-vuotias, kun seurustelin 19-vuotiaan miehen kanssa, joka oli tuolloin intissä. meillä oli välimatkaa 130km, mutta mies oli intissä huomattavasti lähempänä. intistä kotiuduttuaan tämä ilmoitti tylysti tekstiviestillä, ettei halua välimatkan vuoksi enää jatkaa seurustelua. minusta se ei olisi ollut ongelma (molemmilla ajokortit ja junat kulkivat myös) ja selitys tuntui tekaistulta. ymmärsin toisaalta miehen vapaudenkaipuun ja väänsin kotona muutamat itkut ja lähdin illaksi ystävieni kanssa juhlimaan. kuinkas ollakaan tuo ex-poikaystäväni oli samana iltana (juuri minut jätettyään muka välimatkan vuoksi) minun kotikaupungissani samassa baarissa. minä olin niin ylpeä, etten illan aikana ollut huomaavinanikaan tätä, vaan keskityin juttelemaan erityisesti hyvännäköisten miespuolisten ystävieni kanssa. olin päättänyt vielä sen, että tuon exän nähden en mene tanssimaan kenen tahansa kanssa, vaan katselin ympärilleni ja näin 2 huippuhyvännäköistä miestä. pä'tin, että menen hitaille vain ja ainoastaan, jos jompi kumpi juuri heistä tulee pyytämään. kävi tuuri ja toinen tuli kuin tulikin loppuillasta. kun sitten kaulailimme tanssilattialla, sai exäni hepulin :). emme palanneet koskaan yhteen ja hyvä niin. sen sijaan sovin leffaan menemisestä tuon tanssittajani kanssa ja jo neljän päivän kuluttua seurustelimme. exä tuli aika epätoivoiseksi ja aneli takaisin. minä olin tyytyväinen siitä, että olin säilyttänyt oman ylpeyteni ja näin ollen surukin tuntui pienemmältä.
on hyvä välillä näpäyttää, eikä alistua mihinkään epätoivoisen rooliin. kun joku kohtelee kaltoin, on hyvä antaa tälle vähän takaisinkin, jotta toinen tajuaa miltä se tuntuu. kyse ei ole silkasta ilkeilystä, vaan omanarvontunnosta ja selviytymisestä.
tsemppiä. ainakin huomasit, että mies ei halua sittenkäään menettää sinua :) ja tämä huomasi, ettei kannata leikkiä suurilla asioilla ja että sinä et ole tälle itsestäänselvyys, etkä todennäköisesti ole odottamassa, jos tämä päättää suhteenne katkaista ja suunnittelee paluuta takaisin joskus myöhemmin. tämä takuulla oivalsi, että jos ei pidä sinusta kiinni, niin joku muu ehtii sinut napata :).
elämässä on kriiseja, ne on esimerkiksi tollasia, ne on niitä kasvun paikkoja. vähän kuin kaksi särmikästä kiveä hioutuis rantakivikossa vasten toisiaan sileämmäksi. toivotan teille kaikkea hyvää elämässänne, mikä ei tosiaan ole aina helppoa.. onneksi.
Teit miehellesi eräällä lailla palveluksenkin. Kuinka monen miehen luulisit pitävän ystävästä joka pokaa heti ex-naisen eron jälkeen? Kyllä se niin on, että miehetkin tarvitsevat luotettavia könsikkäitä kavereikseen ja nämä tällaiset hetket paljastavat kaverin salat.
tommoista matti&mervi -meinikiä. Hohhoijaa. No, jos ei oo kivaa, lopeta suhde. Jos se jostain syystä haluaa tappaa itsensä, sitä et voi estää. Kehoita kaveria menemään lääkäriin.