Olen 28v mieshenkilö, ja asiani koskee erästä samaikäistä kaveriani, jonka olen tuntenut jo kouluajoilta lähtien. Olen siis alkanut ajattelemaan, että onko enään mitään virkaa olla kaveria hänen kanssa, ja onko se enään oikeaa ystävyyttä? Syyt tähän minun ajatteluun ovat seuraavanlaiset: Ensinnäkään tämä kaverini ei enään juuri milloinkaan lähde minun kanssa minnekkään, vaan on jumittunut kotiin. En viitsi häntä enään kovin usein pyydelläkkään mihinkään, kun tietää että vastaus on kieltävä, tai ainakaan suoraa vastausta ei tule. Sitten hän ei myöskään pyydä minua tai ota vastaan kyläileen hänen luo, kuin aniharvoin joskus. Myös minun luona käymään tuleminen on nihkeää. Usein olen häntä pyytänyt minun luon etenkin viikonloppuisin iltaa istumaan, mutta hän ei tule kuin hyvin harvoin. Eli kun hän ei minun kans mihinkään juuri enään lähde, eikä puolin ja toisin kyläillä, niin onko se enään oikeaa kaveruutta ja onko kaveraamisessa enään mitään virkaa? Naurettavaksi asian tekee vielä sekin, kun hänen kotoa ei olisi matkaa minun kämpille kuin muutama sata metriä. Sitten sellainenkin asia, että tämä kaverini asuu vielä kotona vanhempien kanssa! Sekinhän tietysti rajoittaa kyläilyä hänen luona, kun hän kotona asuu, ja kaikinpuolin näyttää siltä, että hän vain viihtyy omien vanhempien kans. Viikonloppuiltaisinkin hän useinmiten on vain kotona vanhempien kanssa, ja siellä saunaa lämmittelee ja usein juopotteleekin. Ennen kuljimme paljon enemmän kahdestaan, mutta hän on jotenkin taantunut ja arottunut nykyisin, ja ilmeisesti luottaa vain omiin vanhempiinsa. Ei tällainen tosiaankaan enään oikealta kaveruudelta tunnu. Harmi vain, kun noita kavereita tuppaa olemaan melko niukasti.
Onko enään mitään järkeä kaveerata?
TällainenJuttuNyt
7900
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
28v. mieshenkilö...
Joillekkin ihmisille on voinut elämänsä aikana tapahtua jotain peruuttamatonta mikä erakoittaa ihmisen, ja mitä kauemmin ihminen on ns. yksinään , vaikka on vanhemmat, niin sitä vaikeampi hänen on kotoansa lähteä "ulkomaailmaan". Se on jo aika paljon , että edes joskus hän tulee kyläilemään luoksesi. Mutta sinä et ole hänestä vastuussa. Muista se itsesi kannalta, vaikka toivonkin , että edes sinä ainoana hänen kaverinaan pidät häneen yhteyttä. Oli se yhteydenpito sitten harvempaa. Jokainen ihminen tarvitsee kaverin /ystävän/ ystäviä. Tosin se on aika rankkaa pitää yhteyttä johonkin ihmiseen joka vetäytyy/erakoituu. Koita löytää muita kavereita /ystäviä edes sinä.
Ehkäpä hän tuntee jostain syystä olevansa "turvassa" kotonaan. Kyseessähän voi olla jotain mielenterveyteen liittyviä juttuja, jotka pitävät hänet "yksinäisenä".
Kuinka monta yksinäistä/erakoitunutta Suomesta löytyykään. Heitä on. Siksi myös tapahtuu kaikenlaisia asioita mitä ihmismieli ei aina ymmärrä. Mietitään syntyjä syviä vasta jälkeenpäin.
Kaikista ihmisistä kun ei näy päällepäin , mitä siellä ihmismielessä liikkuu.
Voimia sinulle, mitä sitten päätätkin kaveruutesi suhteen. Elämä ei ole helppoa.
Olen sen itse kokenut poikani kautta, mutta minä olenkin aina äiti lapsilleni, vaikka maailmassa mitä tapahtuisi.
Tuossa iässä suurin osa vanhoista kavereista on monilla lähtenyt maailmalle tai ovat parisuhteessa ja moni jää yksin. Itse olen monta vuotta ollut samojen tyyppien kanssa, joiden kanssa ei edes ole samoja kiinnostuksen kohteita harrastuksissa. Mutta ihan yksinkään ei ole kiva jatkuvasti olla, joten olemme jonkinlaisessa huonossa riippuvaisuus/viha suhteessa. Näin monien vuosien jälkeen pikkuasiat ovat alkaneet ärsyttää, ja monet vitutukset on vain tukahdutettu. Nyt kun olen ollut jonkin aikaa tapaamatta heitä, huomaan hirveästi uusia asioita ympärilläni, suunnittelen monta asiaa mitä en ennen suunnitellut kuten uimahallissa käyntiä jne, itsetuntoni on parempi, ja muistan monia asioita mistä olin ennen innostunut. Nykyisin en ole ollut innostunut oikein mistään. Kaverini ovat semmoisia mieleltään olleet jo kouluajoistaan lähtien, että kaikenlainen eteenpäinpyrkiminen elämässä jne. on heille vierasta. He stereotyyppisesti halveksivat ja vihaavat esim. moottoriurheilua, jääkiekkoa ja techno musiikkia kuuntelevia henkilöitä, koska sellaisia asioita harrastavat ihmiset kiusasivat heitä kouluaikoina. Joskus 10 vuotta sitten meillä oli vielä samoja harrastuksia, nyt ei. Eikä se ole mukavaa, että he eivät ollenkaan ymmärrä esim. mikä moottoripyörissä voisi kiinnostaa. Ryyppäystä, pilkkaamista, rienaamista, raakkumista, huumeita heidän elämänsä on. Vastenmielisyyttä tunnen heitä kohtaan, eivätkä hekään tunnu minua arvostavan. He pitävät itseään oikein erinomaisina, mutta tiedän kuitenkin mitä moni muu heistä sanoo.
Hän on varmaankin aika ujo, kuten itse sanoitkin. Tuskin hän kotonaan asumisesta pitää, saattaa jopa inhota tilannettaan yli kaiken. Todennäköisesti haluaisikin lähteä erilaisiin tapahtumiin, muttei voi, koska itsetunto on huono, juurikin kotona asumisen vuoksi! Jos hänen arkuutensa on mennyt niin hankalaksi, että häntä hirvittää jo ajatus kävelemisestä valoisaan aikaan sinun luoksesi, on hänellä ehkä sosiaalinen fobia. Ja jos sitä kissaa ei nosta pöydälle, voi olla että hänellä menee vielä 10 vuotta siinä, että istuskelee yksin kämpillä. Ei kannata kuitenkaan yksin jättää. Kuuntele hänen mielipiteitään ja osoita arvostavasi häntä. Sitähän me kaikki haluamme.
ujous ja sosiaalinen fobia, ahdistus...tuovat nuoren elämään niin paljon paineita...asuu sitten kotona tai ei.
Hienoa huomata teissä toisissa nuorissa se toisesta välittäminen. Kaikissa sitä ei ole. Enkä ole uskovainen vaikka edel. tekstistäni ehkä se joillekkin olisi voinut tulla mieleen. Välitän vain tämän päivän nuorisosta niin paljon, että tekee pahaa nähdä ja kokea se niin läheltä mitä nuorelle tapahtuu.
Kiitos tosi hyvistä kommenteista. Monet kommenteistanne voivat hyvinkin pitää paikkansa, ja oli kiva tietää, että en olle suinkaan ainoa näiden samojen asioiden kanssa painiva.
Todellakin olen ajatellut, että tällä kaverillani saattaa olla mielenterveeyteen liittyviä ongelmia, jotka rajoittavat elämistä ja olemista, kuten isossa ihmismassassa tai tuntemattomien seurassa olemista. Niistähän minäkään en ehkä tiedä, kun eihän hän niistä puhu, eikä myönnä, vaikka hänellä sellaisia olisikin, samoin kuin niitä tuntemuksia, joita hän ei itsekkään voi selittää. Usein olen yrittänyt saada häneltä rehellistä vastausta joihinkin hänen oikkuihin, mutta sitä ei ikinä tahdo häneltä saada. Hyvänä esimerkkinä voin kertoa erään tapauksen, kun kotipaikkakunnallamme sai kerran käydä sellaisessa vanhassa hinaaja laivassa sisällä katselemassa, mutta tämä kaverini ei sinne uskaltanut mennä, vaan jäi minua ulos odotteleen.
Hänet pitkään tunteneena olen myös huomannut sen, että hän on viihtynyt vanhempien ihmisten seurassa, ja ei niinkään muiden samanikäisten.
Tuossa viimeistä eilimmäisessä kommentissa oli, että asioita pitäisi ottaa puheeksi. Olen kyllä yrittänyt puhua hänen kanssa näistä eri epäkohdista, kuten erakoitumisesta ja siitä että hänenkin pitäisi alkaa itsenäistyä ja alkaa olemaan samanikäisten kanssa. Ne keskustelut hänen kanssa eivät ole tahtoneet onnistua, kun hän on vielä selvästi sellainen narsistisen luontoinen, ja ei ikinä pysty myöntämään omia vääränlaisia toimintatapojaan, että ne eivät ole oikein, vaan antaa pikemminkin ymmärtää että ne ovat oikein. Myös kritiikkiä ja arvostelua hän ei kestä, vaan suuttuu herkästi niistä.
Olen sillä keskustelulla, ja sillä että olen häntä aina yrittänyt johonkin pyytää, niin yrittänyt auttaa häntä, mutta kun huomaa toivottoman toivottomaksi, niin sitä jo itseäänkin säästääkseen jo luovuttaa.
Kaikesta huolimatta olen kuitenkin hänen kaveri halunnut olla.
asia voimyös olla niin että sinun ja hänen arvostus ei ole sama ja siksi välttelee sinua kenties ei ehkä uskalla siitä sanoa sinulle koska pelkää ettet hyväksy hänen ajattelutyyliä siksi mon ipoika asuu kotona koska he haluaa olla erilaisia ei ryyppää ja rellestä ovat rehellisiä avoimia ja usein myös välittävät toisesta ihmisestä jopa enmemmän kuin itsestään siksi heitä yritettä'än saada mukaan laittomuksiin johon nämä harvoin lähtevät ja etenkin jos heilläon hyvä aikuinen jolta saa tukea ettei tarvitse yksin taistella sillä jos he jää yksin niin sillo usein käy niin että he joko saadaan mielenterveyspuolella uskomaan että heilläon ongelma vaikka ongelma on sillä joka yrittää saada toisen rikolliseen toimintaan mukaan tai sillä pelottelulla tekemään rikoksia näin yksinkertainen on maailma
hei.minun ystäväni alkoi kaveeraamaan minun entisen kaverini kanssa joka vihaa minua.onko se oikein tältä minun ystävältä,joka väittää olevansa minun hyvä ystävä