Käyn huomenna kirjastossa, yöpöydälle pitäisi saada 4-5 kovakantista, ettei ihan heti tarvitse käydä uudestaan.
Toistaiseksi lainauslistalla on vain tämä:
Houellebecq: Halujen taistelukenttä
Mitä muuta suosittelisitte? En ole erityisen nirso tyylilajin suhteen.
Toistaiseksi lainauslistalla on vain tämä:
Houellebecq: Halujen taistelukenttä
Mitä muuta suosittelisitte? En ole erityisen nirso tyylilajin suhteen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Voi sitten miettiä mitä naiset tekee yt paskiaisten kanssa.
on jo tuttu teos, mutta kiitos ehdotuksesta. Ei ehkä kannata ehdottaa mitään kovin kuuluisaa tai klassista, koska olen todennäköisesti jo lukenut ne. Etsin tuntemattomampia kirjailijoita.
Kaikki muukin Houellebecqin tuotanto kannattaa lukea.
Muita laidasta laitaan:
Joel Lehtonen: Rakastunut rampa
Charles Bukowski: Postitoimisto
Herman Hesse: Demian
Anja Kauranen: Ihon aika
Nathaniel Hawthorne: Tulipunainen kirjain
löytyy vaikka mitä
Ehkä palstan teemaan sopisi paremmin 'Naisia'.
Humoristisempaa on 'Vanhan likaisen miehen juttuja' .
Bukowskin runoihin kannattaa myös tutustua.
"Charles Bukowski: Postitoimisto"
Toi oli kova juttu joskus lukiossa. Luin sen varmaan viidesti. Muukin Bukowskin tuotanto on kahlattu läpi. Monta kertaa.
Bukowskia olen jonkin verran lukenutkin.
"Herman Hesse: Demian"
Hessen Lasihelmipeli on aika hyvä pläjäys myös.
Muita mitä tulee mieleen:
Paul Auster: suurin osa tuotantoa
Philip Roth: suurin osa tuotantoa
Orson Scott Card: Ender
John Irving ja Kjell Westö ovat kirjoittaneet hyvää tavaraa, mutta niitä on ap:lla varmaan tullut luettua.
Kirjoja on niiiiiin paljon...
En tietenkään tunne sua, mutta ehkä sulle tai jollekulle muulle voisi antaa jotain valaistusta Ben Malisen kirja "Elämää kahlitseva häpeä".
Häpeään liittyy olennaisesti tunne siitä mitä itse on muiden silmissä; häpeävä kokee olevansa sellainen joka ei kelpaa tai on huono.
Minusta ainakin tämä soveltuu (iki)sinkuuteen, tunteeseen etten kelpaa kenellekään naiselle/miehelle. Arvottomuuden kokemukseen miehenä/naisena.
Häpeä on paha paha tunne. Se johtaa toisaalta lamaantumiseen ja vetäytymiseen ja toisaalta raivontunteisiin. Onhan noita nähty tällä palstalla...
laukoo niin rasistisia ja järjettömiä kommentteja, etten halua lukea mitään mitä hän kirjoittaa:
"Ben Malinen epäilee yksilöllisyyttä ja omaa tilaa arvostavien suomalaisten kykyä selviytyä pakolaisleirillä.
– Siellä on elettävä koko ajan tiiviissä yhteydessä toisiin. Se olisi rankka paikka meikäläisille. Myös suomalaisten työkeskeisyys ja se, että itsetuntomme on sidoksissa suorittamiseen ja onnistumiseen, olisi ongelma olosuhteissa, joissa ei ole juuri muuta tekemistä kuin ajan kuluttaminen. Meikäläisten itsetunto laskisi pakolaisleirillä nopeasti."
http://www.sana.fi/haastattelut/ben_malinen_ei_pelkaa_hapean_haamuja/
Vai ei talvi- ja jatkosodasta, 90-luvun lamasta jne. selvinnyt kansa selviäisi pakolaisleirillä. Kummasti sitä selvisi intissäkin, vaikka yksityisyyttä ei ollut edes paskalla käydessä puhumattakaan siitä, että olisi voinut rauhassa runkata.
No mitä rasistista tuossa nyt on? En tajunnut. Sinänsä tuskin totta ettei suomalainen selviäisi pakolaisleirillä jos siellä olisi pakko olla.
niin ymmärrät, miksi se on rasistinen:
"Suomessa on työskenneltävä koko ajan tiiviisti, jos haluaa sosiaalista arvostusta. Se olisi rankka paikka somalialaisille. Myös somalialaisten klaanikeskeisyys ja se, että heidän asemansa on sidoksissa sukuhaaraan, ja siihen, missä asemassa heidän vanhempansa ovat suvun sisäisessä hierarkiassa, olisi ongelma tilanteessa, jossa suomalainen yhteiskunta arvostaa ennen kaikkea työtä ja yhteiskunnallinen asema määräytyy työnteon perusteella. Somalialaisten itsetunto laskisi Suomessa nopeasti."
playboin vuosikerta
on todella hyvä valinta, kuulemma myös Houellebecquen Alkeishiukkaset käsittelee ATM aihetta ja hänen muussakin tuotannossa aihetta sivutaan.
eilen illalla ja viime yönä yhdessä sessiossa ja tykkäsin kovasti. Houellebecqin suoraviivainen ja -sanainen tyyli miellyttää ja kirjassa oli selkeä yhteiskunnallinen sanoma. Lainasin Houellebecqiltä lisäksi Mahdollisen saaren, joka täytyy varmaan lukea seuraavaksi.
Erica Jongin "Lennä, uneksi".
"Erica Jongin "Lennä, uneksi". "
Itse suosittelisin myös ainakin tuota, tosin siitä on varmaan 15 v. kun olen sen lukenut. "Joutui" kirjahyllyyni kummitätini kuolinpesästä, mutta muistikuvani mukaan hyvä kirja ja voisinki oikeastaan lukea sen taas.
Tässä 30-luvulla kirjoitetussa kirjassa muistaakseni oli hieman ATM-aiheesta:
Mika Waltari: Palava nuoruus
Oletko lukenut Kunderan Olemisen sietämättömän keveyden? Kirja on osin junnaava ja varmaankin saanut aikanaan ylimääräistä arvostusta poliittisesta toisinajattelevuudestaan, mutta kuitenkin nais-mies-kokemismaailmojen eroja ja kommunikaatio-ongelmia kuvatessaan hyvin valaisevaa luettavaa kaikille suhdeasioissa itsensä amatööreiksi tunteville.
Naurun ja unohduksen kirjassa on myös ainakin yksi ATM-lukemiston perusoppimäärään kuuluva luku.
"Naurun ja unohduksen kirjassa on myös ainakin yksi ATM-lukemiston perusoppimäärään kuuluva luku."
Mitäs se koski? Olen lukenut tuon joskus kauan sitten, mutta en muista kirjaa kovinkaan tarkkaan.
Lue tuosta linkistä kohta 2:
'http://www.ljhammond.com/phlit/2003-06.htm
Aika osuvaa!
Niinpä - erit.
"The misery and humiliation that produce litost is sometimes of a sexual nature. Kundera describes a celibate character who “detests happy lovers,” and Kundera speaks of, “the terrible litost that comes from hypercelibacy.”9 We’re reminded of Ahab, whose injury may be symbolic castration. We’re also reminded of Iago, who failed to gain the favors of Desdemona, and who fears that others have gained his wife’s favors. "
Kunderan Olemisen sietämätön keveys ja Garcia Marquezin Sadan vuoden yksinäisyys kuuluvat ylistettyihin kirjoihin, joita en jaksanut lukea loppuun. Kummatkin jotenkin raskaita ja pitkäpiimäisiä. Lukeminen tuntui samalta kuin yrittäisi juosta puolen metrin lumihangessa.
Kysyin hiukka yli vuosi sitten muistaakseni Naisen logikka puoleta mitä kirjaa sielä suositeltaisiin kokemattomalle, (joka vähän kuin avaisi naisen sielunmailmaa, tms.). Tuo tuli yhtenä mainittana, joten lukaisin sen, kuten muutkin Kunderan kirjat mitä kirjastosta oli saatavilla. Täytyy sanoa, etten saannut Olemisen sietämättömästä keveydestä juurikaan irti aiheeseen liittyen josta kysyin. Voi olla, että oli liian isot odotukset, ja pitää lukea uudelleen, mutta lähinnä ajattelin, että eikös se kuitenkin sovi paremmin suhteessa oleville. Pidin kuitenkin Kunderan kirjoista paljon, eli suosisttelen kyllä ihan muutoin vain lukemaan.
En kokenut kirjoja juurikaan minään ATM aihetta käsittelevänä lukemistona. Tuohon nyt käyttämääni nimerkkiin, ja miksei myös ATM aiheeseen sopien, Kunderan kirjoista muistuu mieleen lähinnä vain Jäähyväisvalssissa ollut kommentti (Bertlef, vai mikä olikaan joka sanoi) että "esteettinen rasimi on kokemattomuuden merkki", tms.
Kunderta voi olla siinä mielessä vapauttavaa ATM-lukemista, että sen perussanomana tuntuu olevan, että lopulta on turha kuvitellakaan voivansa ymmärtää naisia tai saada heihin sellaista henkistä yhteyttä, kuin mitä nuori mieshenkilö ideaalimielikuvissaan mahdollisesti tulee itselleen tavoitteekseen asettaneeksi. Emme siis ole epäonnistumisessamme yksin tai keskimääräistä viallisempia. Lisäksi naisen kuvaaminen seksuaalisesti manipuloitavana ja manipuloivana olentona osuu paikoin nappiin.
Suosittelen melkein mitä tahansa Alpo Ruuthin teosta, ne kuvaavat lakonisella tyylillään osuvasti naisasioissa kömpelöiden miesten epäonnistumisia ja satunnaisia onnistumisia, jotka kuitenkin usein osoittautuvat virheliikkeiksi.
Mäkelä on maan harvoja humanistisen koulutuksen saaneita ihmisiä, joilla arkijärki edelleen pelaa ja jotka uskaltavat olla eri mieltä asioista, joista sellainen ei humanistille ole nykyään soveliasta (muun muassa siitä f-alkuisesta riesasta, jota en tahdo edes mainita). En tahdo eritellä tuotantoa, sillä hän kirjoittaa yhtä mielenkiintoisesti niin tarkkailuluokan oppilaista, metsänomistuksesta kuin parisuhteestakin.
Jos nyt jokin yksittäinen teos kuitenkin pitää mainita, niin hänen toistaiseksi ainoa romaaninsa nimeltään Rakkausromaani saakoon sen kunnian. Teoksessa kirjailija käyttää sadomasokistista suhdetta allegorisesti kuvaamaan miehen alistettua elämää f-positiivisessa nykymaailmassa.
Miltonin Paradise Lost tai Danten Divine Comedy, englanniks (suomenkieli ei oikein taivu niin kauniisti näissä teoksissa) myös Jonathan Gloverin loistava teos Ihmisyys: 1900-luvun moraalihistoria.