Ystäväni sai ensimmäinen lapsensa noin vuosi sitten. Raskausaikana hän paheksui näitä ns. facebook-äitejä, joiden elämä näyttää pyörivän täysin oman lapsen ympärillä. Nyt 'äitiyden myötä hänestä itsestään on kuitenkin tullut aivan samanlainen -ja pahempi. Profiilikuva on jo pitkään ollut kuva lapsesta, päivitykset liittyvät enemmän tai vähemmän suorasti lapseen, lapsesta on tehty oma kansio, ja kuvien kommentointia ja tykkäämistä kytätään sairaalloisen kiinnostuneena. Myös vauvablogi on perustettu, ja käyn sitä velvollisuudentunnosta toisinaan lukemassa ja kommentoimassa. Nykyään ystäväni kanssa ei voi puhua mistään muusta kuin lapsesta. Jos kysyn mitä hänelle kuuluu, hän vastaa että lapsi on sairastellut, nukkunut hyvin tai huonosti, oppinut jotain uutta tai tehnyt ystäväni mielestä jotain hassua. Porukassa ollessamme ystäväni saattaa myös keskeyttää käynnissä olevan keskustelun sanomalla yhtäkkiä ja yllättäen jotain aivan randomia lapsestaan. Hän myös lukee sunnuntain Hesarista nykyään lähinnä vain kasteilmoitukset ja bongailee josko joku olisi kastanut lapsensa samalla nimellä.
Vähän aikaa sitten ystäväni oli messengerissä. Mies oli ottanut lapsen mukaan kauppareissulle, ja ystävälläni oli tehnyt vaikeaa päästää lasta mukaan, se kun taas oli näyttänyt niin söpöltä lähtiessään. Nyt yksin ollessa vatsa oli tullut kipeäksi, mikä ystäväni mukaan saattoi johtua ikävästä lasta kohtaan.
Nyt kysynkin teiltä arvon raati, että onko
a) normaalia ikävöidä lasta tuolla tavoin?
b) miksi ennen niin fiksulta tuntunut nainen on voinut taantua täysin lapsen saatuuan?
c) kuinka kauan tätä vaihetta kestää vai d) loppuuko tämä koskaan?
Lapsi on pariskunnan ensimmäinen ja kauan toivottu ja yritetty tapaus. Vauva on ihan suloinen, mutta ei kuitenkaan mitenkään übersöpis.
Vähän aikaa sitten ystäväni oli messengerissä. Mies oli ottanut lapsen mukaan kauppareissulle, ja ystävälläni oli tehnyt vaikeaa päästää lasta mukaan, se kun taas oli näyttänyt niin söpöltä lähtiessään. Nyt yksin ollessa vatsa oli tullut kipeäksi, mikä ystäväni mukaan saattoi johtua ikävästä lasta kohtaan.
Nyt kysynkin teiltä arvon raati, että onko
a) normaalia ikävöidä lasta tuolla tavoin?
b) miksi ennen niin fiksulta tuntunut nainen on voinut taantua täysin lapsen saatuuan?
c) kuinka kauan tätä vaihetta kestää vai d) loppuuko tämä koskaan?
Lapsi on pariskunnan ensimmäinen ja kauan toivottu ja yritetty tapaus. Vauva on ihan suloinen, mutta ei kuitenkaan mitenkään übersöpis.
Vastaukset 12
Vanhimmat
a) ei
b) jotkut vaan rakastuu omaan lapseensa
c) todennäköisesti ei lopu. toivotan onnea sillä joudut lopun ikääsi kuuntelemaan korvatulehdustarinoita ja lässytystä tästä pienestä vauvanerosta. pahoittelen. :(
Sano sille että sua ei kiinnosta!
Tuo on kyllä joillekin äideille tyypillistä että luulevat että kaikkia kiinnostaa heidän lapsensa vaikka harvemmin niissä on ulkopuolisen silmin mitään ihmeelllistä (pois lukien ehkä isovanhemmat ja kummit). Voisitko puhua ystäväsi kanssa aiheesta, kysellä vähän että mitä nimenomaan hänelle kuuluu. Voithan myös varovasti muistella että miten mukava oli jutella hänen kanssaan ennen lapsen syntymää ja palata aiheisiin joista hänen kanssaan ylipäätään aiemmin puhuitte.
Oletpa paska ystävä. Toiselle syntyy lapsi ja sinuahan se ei kiinnosta? Vaan pitäisi mennä vaan sinun mukaasi, olla niinkuin ennenkin? Hei, kyllähän se niin on, että vaikkei lapsi saisi olla ainoa puheenaihe (ymmärrän siis ap:n turhautumisen) niin tästä tulee mieleen, että äidin pitäisi sinun ystävänäsi teeskennellä ennemmin, ettei mitään kovin tärkeää ole tapahtunut, jutella sinun mieliksesi aiheista, jotka kiinnostaa sinua ja totaalisesti unohtaa oma lapsensa, koska sinullehan siinä ei ole mitään ihmeellistä. Hieman itsekästä sanoisin. Kuitenkin jos sinulle tapahtuu jotain suurta, varmaan odotat, että ystäväsi myötäelää tai ovat kiinnostuneita? Miksi pitäisi?
Mitä nimenomaan hänelle kuuluu? Lapsi, ja etenkin noin pieni, tarvitsee 24h/7 hoivaa. Siis ymmärrätkö, ei silloin paljon muuta kuulu. Mitä nimenomaan hänelle kuuluu sinua kiinnostaa, mutta siis ei sillä tavalla, että hän saisi kertoa omin sanoin, vaan karsisi sen sinua kiinnostamattoman osan pois?
Tuo on kyllä itsekeskeisille ihmisille aika tyypillistä, että pitäisi aina mennä heidän mukaansa, olla kiinnostunut heistä, mutta he eivät ole muista, kertoa mitä he haluavat kuulla, ei mitä oikeasti haluaa kertoa. Muistaa, ettei oma elämä ole heille paskan vertaa tärkeä, vaan he itse ja jos asiat muuttuu, vaikka miten isosti, pitäisi vaan pitää mölyt mahassa ettei vaan se itsekeskeinen joutuisi kuulemaan mitään mikä ei kosketa häntä itseään, mikä ei sivua häntä itseään, mitä hän itse ei ole kokenut, tai mikä muuttaisi mitään. Pelkäätkö, että jos oikeasti kuuntelisit, ihan vain unohtaen itsesi ja itsekkyytesi, saattaisit vahingossa kuullakin jotain, pahimmassa tapauksessa myötäelää tai jopa oppia jotain? Karseeta. Älä esitä ystävää kenellekään, et sitä todellakaan ole. Olet tuttu, jonka voi muka-tuntea niin kauan, kunnes asiat muuttuu, tai sitten niin kauan kun jaksaa teeskennellä samanlaista.
Semmoinen kuva tuosta jäi.
nyt provosoiduit kirjoituksestani. en tarkoittanut etteikö ystäväni vauva ja elämä minua kiinnostaisi. ymmärrän myös että lapsen saamisen jälkeen elämä ei ole enää ennallaan, eikä myöskään ystävyys säily samanlaisena. lähinnä olen huolestunut ystäväni puolesta siitä, että häntä ei tunnu kiinnostavan mikään muu kuin hänen lapsensa. toki ymmärrän että elämä pyörii tällä hetkellä täysin lapsen ympärillä ja ehdoilla. vähän kuin inttipojat puhuvat koko ajan intistä, koska armeijan harmaat on heidän elämäänsä sillä hetkellä.
en todellakaan halua sitä, että ystäväni ”totaalisesti unohtaisi” oman lapsensa. lapsi on myös minulle rakas ja ihmeellinen, mutta ei tietenkään niin rakas ja ihmeellinen kuin äidilleen. hämmennyn vain siitä, että tämä kyseinen äiti on yhtä kuin lapsensa. hämmennyn myös siitä, minkälainen muutos hänessä tapahtui lapsen syntymän myötä, koska olimme tosiaan aiemmin huvittuneet yhdessä näistä täysin lapseensa hurahtaneista äideistä. en ymmärrä miksi minun pitää heillä ollessaan kuunnella ellaa ja aleksia silloin, kun lapsi on jo laitettu nukkumaan. en ymmärrä myöskään, miten sunnuntain helsingin sanomien kiinnostavin osuus voi olla kastetut-palsta.
itse olen tosin lasten suhteen geenivirheellinen. minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta, enkä ole koskaan unelmoinut jälkikasvusta. toivoisin melkein että minulla lähtisi biologinen kello tikittämään niin osaisin enemmän elää mukana ystäväni tilanteessa. ja vaikka tunnepuuskassa kirjoitinkin avaukseni, koen silti olevani oikeasti ystävä. hämmentynyt ja turhautunut tällä hetkellä, mutta ystävä silti.
Kaverisi vaikuttaa tyyli puhtaalta ATN:ltä.
No ei se nyt ihan noin vaikeeta kaikille ole, kyllä tietenkin pieni lapsi ja oma lapsi on paljon puheissa, sehän on normaalia, koska mitä kuuluu-kysymys kysyy mitkä asiat ovat tärkeitä sillä hetkellä: tottakai vauvan äidille vauva on tärkeä. Mutta kyllä mulla on useampikin kaveri, joilla on lapsia, juttelevat kyllä, kuten minäkin, mielellään lapsistaan, mutta kyllä heille kuulee muutakin. Tietty, kotiäitinä olevalle ei nyt paljon muuta kuulu, kun ei siellä nyt paljon ihmeitä tapahdu, mutta kyllä sitten on joku harrastus ja aikuinen tarvitsee aikuiskontaktejakin, mitä kautta sitten tulee muutakin kuulumista. Lisäksi jokainen heistä osaa jutella myös muusta ja kysellä sen toisen kuulumisia. En ole huomannut mitään taantumista, ainoastaan yhdellä semmoista lievää "minä tiedän nyt kaikesta enemmän kun olen synnyttänyt" ilmiötä, mutta anteeksiannettavan lievänä ja uskoakseni se on vain ohimenevä ilmiö... Muuten joo! Nyt muistin, kyllä, vuosia sitten yksi ystävä jäi. Ensin hän ei pitänyt mitään yhteyttä kun löysi miehen, mikä vei kaiken ajan kaikilta ystäviltä. Sitten tuli ero ja kas, hän oli kolkuttamassa ovelle ja olisin päästänytkin ystäväksi, jos hän ei olisi tehnyt niin selväksi, miten paljon hän on elänyt, miten kaikki meneekin nyt hänen sanelemallaan tavalla, koska hän on äiti ja miten minulla ei ole omaa elämää ollut eikä nyt ollenkaan... Joo, sellaisen ystävän kyllä jätin, ja siis ihan suoraan kertomalla, että minä en halua tämmöisiä ystävyyksiä. En minäkään halveksu kenenkään kotona olemista, äitiyttä ja perhe-elämää, en todellakaan kaipaa ystäviä väheksymään omia valintojani. Kaikissa valinnoissa on omat haasteensa ja jokaisella oma tiensä, sitä pitäisi kunnioittaa jos on ystävä.
Mutta muuten he ovat kyllä pysyneet ihan mukavina ja normaaleina, mies saa käydä lasten/lapsen kanssa kaupassa, muustakin voi jutella, he eivät ole taantuneet (joskaan eivät valaistuneetkaan :D) jne. heidän lapsensa on oikein mukavia ja minä, lapsettomanakin, voin olla empaattinen ja tykkään kuulla tietty, mitä lapsille kuuluu, ovathan he tärkeä osa heidän elämää ja ihmisiä. Ja lapsetonkin saattaa olla joutunut (tai saanut) olla vastuussa, hoitaa muita/rakasta, kokenut ja elänyt, omata empatia kykyä ja jutella ihan fiksuja, ja mielestäni kyllä vanhemmat (jotka ehkä itse ovat olleet siis jo vielä lapsettomina ollessaan viksuja) ymmärtävät tämän. En ole suurimmalta osalta kokenut mitään negatiivista.
Voi olla, että tuo on nyt vaikeaa ystävällesi, siis, hän ei elä enää omaa elämäänsä, mutta voi olla että se johtuu vaan siitä, kun vauva on niin pieni vielä. Jos ei parin vuoden ikään mennessä muuta kaipaa, he tulevat olemaan vaikeuksissa, koska ystävät eivät montaa vuotta tuota jaksa, avioelämäkin alkaa kärsiä jos puolisot eivät ole enää pariskunta vaan ainoastaan äiti ja isä, läheisriippuvuus on hankalaa aikaa myöten myös lapselle jne. Mutta se on heidän asiansa. Ota pientä välimatkaa ja keksi muuta. Jos hän ei tuosta muutu aikaa myöten, niin älä haikaile, te kasvoitte ystävyydestä erilleen.
kiitos kirjoituksestasi. kuten aiemmalle kommentoin, olen siinä mielessä geenivirheellinen nainen, että en ole koskaan oikein ymmärtänyt lasten päälle enkä ollut mitenkään erityisen lapsirakas. täten peilaan tilannetta siitä vinkkelistä, että minusta on kammottava ajatus, että lapsen myötä kadottaisi itsensä. jos joskus itse olisin äiti, haluaisin pyrkiä siihen, että osaisin puhua myös muusta kuin lapsestani, koska kuitenkaan kaikkia ei lapseni kiinnosta niin paljon kuin itseäni.
ehkä ystäväni tapauksessa ratkaisevaa on, että lasta yritettiin niin pitkään. jos lapsi olisi lähtenyt alulle heti ensimmäisestä kerrasta, ehkä ystäväni ei olisi nyt ns. yhtä syvällä äitiydessä. mene ja tiedä.
a) normaalia ikävöidä lasta tuolla tavoin? Tavallaan on normaalia, paitsi äidille olisi hyvä olla joskus myös ihan yksinkin. Eihän se voi ottaa vauvaa mukaan joka paikkaan.
b) miksi ennen niin fiksulta tuntunut nainen on voinut taantua täysin lapsen saatuuan? Elämä pyörii vauvan ympärillä.
c) kuinka kauan tätä vaihetta kestää vai d) loppuuko tämä koskaan? Lapsi tarvitsee 3-vuotiaana muita ikätovereitaan, joita saa parhaiten kodinulkopuolella. Ja usein vaikka päiväkoti/avoinpäiväkoti on se paikka lapsen alkaa tutkia maailmaa, ilman äitiä joka tekee hyvää lapselle.
Meneehän se lapsi eskariinkin ja kouluun, pakko äidin on päästää irti silloin.
Ehkä hän on niin täysin antautunut äitiyteen, että unohtaa oman itsensä, mikä ei hyvä juttu.
Miehet puhuu armeijasta ja naiset lapsista. Jos on tuollainen asia elämässä, joka vie lähes kaiken ajasta niin on ymmärrettävää että siitä puhuu paljon, koska kaikki viimeaikaiset tekemiset liittyvät siihen.
Lapset ovat varmasti ystävällesi niin olennainen osa elämää, että hän varmasti puhuu niistä myös tulevaisuudessa. Kuitenkin kun lapset kasvavat eikä niitä tarvitse jatkuvasti valvoa, saa ystäväsi omaa aikaa ja näin ollen tulee myös muuta keskusteltavaa.
Kuitenkin sinun ystäväsi vaikuttaa aika pahalta tapaukselta tämän suhteen. Mielestäni voisit pyrkiä saamaan häntä suuntaamaan kiinnostustaan myös muihin asioihin, koska tuo samojen nimien selaaminen Hesarista ei kuulosta kovin hyvin käytetyltä ajalta.
Miksi ne ovat aina naisia jotka vaihtavat profiilikuvansa kuvaksi lapsesta? Tuntuu että koskaan miehellä ei ole hääkuvaa tai vauvakuvaa profiilikuvana. Tai jos on niin vaimo on varmaan pakottanut.
Mun hauvani on niin lihava.
Murisee jos en syötä sitä jatkuvasti,lenkkeilystä ei tule mitään ja taas murisee kun yritän ulkoiluttaa.
Mihin mahaan se oiken syö?
Oman kuppinsa tyhjentää hetkessä,sit onkin lisää noroilemassa.