Kun löytyy mieleinen anoppi, niin pojankin kanssa tulee juttuun. Kannattaa oikeasti etsiä kunnon anoppi, se on tärkeysjärjestyksessä suhde numero yksi. Paras anoppi on kuin ystävä, eikä mikään noita ja inhokki numero yksi.
Etsikää mieleinen anoppi
tärkeä suhde
10739
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
anopin kanssako sitä sit mennään avioon ja asutaan ja eletään hamaan hautaan asti?
Parisuhteessa luikertelevilla anopeilla on Hirveä vaikutus koko prisuhdeyhteisön elä,
mään. Kun valitseekin fiksun ja mukavam anoppin, kaikki voivat hyvin ja kaikilla on kivaa.
Älkää nyt heti torpatko ap:n ehdotusta. On siinä totuuden siemen.
Mieheni kanssa menee toisinaan vähän niin ja näin, mutta anopin kanssa on tultu juttuun. Se on helpottanut aika paljon kriisiaikoina. Vois sanoa, että siinä se menee ohessa mies, kun sen suku on niin mukava :)
Voi kun löytäisi jostain hauskan suvun. Kyllä siitä suvusta varmasti löytyisi joku hauska mieskin sitten aikanaan.
Sukukirjoista..sukutukimuksesta... ah.. onhan näitä - maatilakirjoista, niistä löytyy..ensin hehtaarit ja sillee...
Siis.... ei kaikki äiti-poika suhteet ole niin läheisiä että tarvitsee miellyttää anoppia saadakseen pojan itselleen..haloo? Tiedän että topicisi oli yliheitto, mutta pistää silti miettimään missä maailmassa oikein elät ja minkä mammanpoikien kautta parisuhdetta tihrustat?
Kyllä se poika tulee ensin ja pinnallisen kohteliaat välit anoppiin seuraavaksi. Liian tuttavalliseksi jos heittäytyy tulee anoppi varmasti kylään joka viikko ja auttaa sisustamisessa, ostaa miniälleen alusvaatteita ja puuttuu jopa poikakultansa ruokintaan...
Parasta on pitää välit kunnossa ja muuttaa parin sadan km:n päähän :)
On hyvä että ihmissuhteet ovat kunnossa puolin ja toisin. Kummasti se vaan vaikuttaa siihenkin parisuhteeseen jos anoppiin ja appeen ovat välit kunnossa. sittenkin vaikka ei se siinä avioliitossa mukana olekaan. Pitempi välimatka on josku hyvä vaihtoehto ellei ole niin lämpimät välit että on kuin omaa perhettä. Näitä viisaitakin anoppeja on jotka puntaroi asioita laajemmin eri näkökulmista ja ymmärtää ihmisten eroavaisuuksia tuomitsematta toisia. Miniöissä ja vävyissäkin on monenlaista.
Kun vaan muistetaan että ei ne välit voi olla vain anopin puolelta ymmärtävät, miniöiden ja vävyjenkin luonne siinä mitataan. Opetelkaa olemaan välittömiä, virheitä tekee jokainen ja ne suotakoon. Jos jotakin on hampaan kolossa voi se ystävällisesti sanoa mitä itse asiasta ajattelee syyttelemättä ketään toista. Ehkä sanat jää sen hankalamman osapuolen ajatuksiin kytemään.
No jaa...eihän kukaan ole menossa naimisiin suvun kanssa. Kaikista sukulaisista ei tarvitse pitää tai tulla toimeen. Ne joiden kanssa ei tule toimeen, voi välttää ja pitää etäisyyttä. Itse ainakin valitsin miehen sen perusteella onko hän se oikea minulle vai ei. En vois elää missään kulissiavioliitossa, jossa ei ole aitoja tunteita toista kohtaan. Eiköhän se suhde anoppiin ole siinä mielessä ihan toisarvoinen. Sitä aviokumppania kun pitää katsoa joka päivä...anoppia vähemmän....
Ihmettelen
Miten viestin aloittaja luulee,että ihmiset alkavat etsimään mieleisensä anopin? Ja miten sellainen onnistuu?
Eihän sitä anopin kanssa seurustella,mennä kihloihin/naimisiin jne.. vaan oman poikaystävän kanssa.
Anoppi ja appiukko voi olla mukavia tai sitten eivät.
Itse seurustelun exän kanssa 1v7kk ajan ja anoppi oli oikein mukava,mutta kun me mieheni kanssa erosimme tai oikeastaan vähän ennen eroa,niin anoppi muuttui paskaksi ihmiseksi.
Nyt olen seurustellut 3kk2pvää ja nykyinen anoppi ja appiukko ovat erittäin mukavia ja ihania.
Ei anoppia voi etsiä.
Mitäs sitten jos anopin käytös muuttuu ikäväksi vasta häiden jälkeen? Meillä meni niin, että parin kolmen vuoden seurustelun aikana anoppi oli oikein mielin kielin minulle, ihmettelin jopa ääneen miehelleni, että eihän tämä ole enää tottakaan miten mukavan anopin olen löytänyt! Mieheni oli tosin välillä puhunut negatiiviseen sävyyn hänestä, mutta minun oli vaikea uskoa puheita kun hän oli aina niin ystävällinen ja huomaavainen minua kohtaan.
No eipä mennyt kun muutama kuukausi ja miehelleni tuli pientä erimielisyyttä vanhempiensa kanssa. Erehdyin sanomaan mielipiteeni asiasta ääneen, niin enköhän saanut anopin raivot naamalleni. Eikä siinä vielä mitään, mutta anoppi haukku minut pystyyn koko suvulle sen jälkeen, eikä itse puhunut sen jälkeen minulle puoleen vuoteen mitään. Nyt puolen vuoden jälkeen minulle yllättäen taas puhutaankin. Eipä vaan huvita kauheen läheisissä väleissä tuollaisen ihmisen kanssa enää olla. Ahdistavinta on se, että asioista ei voida puhua, vaan hän yksin päättää koska ollaan riidoissa ja koska ei.
Ja tottakai se jollain tasolla vaikuttaa, jos ei suhteeseeni mieheni kanssa, niin harmittaa muuten tosi paljon. Enemmän vielä mieheni puolesta kuin itseni, koska hänhän siitä ilman muuta enemmän kärsii, että on huonot välit perheeseensä.