Moniko nykyajan sinkkunaisista pystyisi opettamaan lapselleen aitoa kumppanuutta kaikkein tärkeimmällä opetusvälineellä eli omalla käytöksellään?
Nirppanokka äiti kasvattaa nirppanokan tyttären joka tekee samanlaiset arvo(ttomuus)valinnat kuin äitinsäkin, antaa jonkun paskan ähkiä itsensä paksuksi kännissä ja pitää lapsen jolle opetetaan että miehet on ihan paskoja kun ne ei kykene sitoutumaan jne jne jne - vaikka näille lapsille imeytetään miesviha ja parisuhteettomuus elämäntapana jo lähtökohtaisestikin.
Lapset oppii jäsentymättömän parisuhdekulttuurin jossa arvostetaan monia lyhyitä suhteita ja teennäisiä pinnallisia ihmisrooleja jossa "parisuhde" on sitä että vaihtuva mies käy äheltämässä mutsin kanssa aina välillä.
Parisuhdeinstituutio saattaa hyvinkin kuolla maailmasta, uskollisuudella, halulla olla saman ihmisen kanssa loppuelämä, parisuhteen onelmienratkaisukyvyllä, yhdessä ihmisenä kehittymisellä... ehkäpä nuo muuttavat historialliseksi jäänteeksi - kuin aidoksi kommunismiksi joka korvataan kulissilla, sillä "kiinalaisella kommunismilla".
Ihmisten teatterielämä määrittää parisuhteet varallisuus-kulissisuhteiksi joita pidetään yllä vain siksi että se on tapa niinkuin saunassakäynti tai salmiakki. Sitten tätä kulissipolitiikkaakin opetetaan lapsille samalla kun juostaan kumpikin vuoroin vieraissa ja kutsutaan sitä "vapaudeksi".
Onks tää tulevaisuus... nyt?
Nirppanokka äiti kasvattaa nirppanokan tyttären joka tekee samanlaiset arvo(ttomuus)valinnat kuin äitinsäkin, antaa jonkun paskan ähkiä itsensä paksuksi kännissä ja pitää lapsen jolle opetetaan että miehet on ihan paskoja kun ne ei kykene sitoutumaan jne jne jne - vaikka näille lapsille imeytetään miesviha ja parisuhteettomuus elämäntapana jo lähtökohtaisestikin.
Lapset oppii jäsentymättömän parisuhdekulttuurin jossa arvostetaan monia lyhyitä suhteita ja teennäisiä pinnallisia ihmisrooleja jossa "parisuhde" on sitä että vaihtuva mies käy äheltämässä mutsin kanssa aina välillä.
Parisuhdeinstituutio saattaa hyvinkin kuolla maailmasta, uskollisuudella, halulla olla saman ihmisen kanssa loppuelämä, parisuhteen onelmienratkaisukyvyllä, yhdessä ihmisenä kehittymisellä... ehkäpä nuo muuttavat historialliseksi jäänteeksi - kuin aidoksi kommunismiksi joka korvataan kulissilla, sillä "kiinalaisella kommunismilla".
Ihmisten teatterielämä määrittää parisuhteet varallisuus-kulissisuhteiksi joita pidetään yllä vain siksi että se on tapa niinkuin saunassakäynti tai salmiakki. Sitten tätä kulissipolitiikkaakin opetetaan lapsille samalla kun juostaan kumpikin vuoroin vieraissa ja kutsutaan sitä "vapaudeksi".
Onks tää tulevaisuus... nyt?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tavallaan siinä eletään jo. Valitettavasti. Eikä syy ole yksin naisten, vaan ovat miehetkin kantaneet kortensa kekoon. Kehitys ei ole kuitenkaan mikään sattuma, vaan tarkoituksellinen. On olemassa tahoja, jotka haluavat romahduttaa ydinperheen ja perinteiset kristilliset arvot. Siihen käytetään avuksi muun muassa viihdettä. Elokuvat, romaanit, tv-sarjat, porno ja juorulehdet hehkuttavat lyhyiden suhteiden, parinvaihdon ja syrjähyppyjen ihanuutta ja viestittävät, että sitoutunut uskollisuuteen perustuva kestävä avioliitto on vanhanaikainen ja tukahduttava ja kuka järkevä nyt sellaista enää haluaisi, kun vaihtoehtona on hedoinistinen iloittelu. Nämä tahot käyttävät muun muassa feminististä liikettä ja homoseksuaaleja keppihevosinaan murskatakseen perinteisen perheen, yhteiskunnan perusyksikön, voidakseen paremmin hallita ihmisiä. Ihminen vailla perheen suojaa on heikoilla ja siksi manipuloitavissa.
http://joukopiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49143-miksi-ja-keiden-tahdosta-maailmassa-on-homomyonteinen-buumi
Ei tämä juuri eroa siitä aivopesusta, mitä Hitlerin Natsi-Saksassa ja Stalinin Neuvostoliitossa tapahtui. Historia valitettavasti toistaa itseään.
Tosin samalla tavalla isäkin voi opettaa pojalle ettei rupea ähkiväksi paskaksi.
Toinen mahdollisuus on vielä sekin ettei suhde vaikkei mies olisi ähkiva paska (paitsi AT-teoreettisesti ajateltuna jolloin jokainen seksiä saanut on paska ja loput haaveilevat elävänsä kuin paska olematta silti paskoja) eikä nainen lutka tms. mutta suhteessa tulee silti ongelmia koska yhteinen arki ei vaan niin sujukkaan. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia.
Niin on myös yksinhuoltajuus. Katsokaa vaikka ympärillenne.
On huomattu. Yksinhuoltajaäitien tyttäristä tulee usein myös yksinhuoltajia. Ei aina, mutta usein.
Niin, no... yksinhuoltajaäitien tyttäristä tulee usein myös äitejään vastaan kapinoivia pullantuoksuisia perhearvo-fanaatikkoja. Ei aina, mutta usein.
Eli kumpi yleistys on oikeampi kuin toinen?
Ja ATM.en pojista tulee... ei mitään.
Tätä väitettä tukevat empiiriset havaintoni:
"Yksinhuoltajaäitien tyttäristä tulee usein myös yksinhuoltajia. Ei aina, mutta usein."
Tätä väitettä empiiriset havainnot eivät tue:
"yksinhuoltajaäitien tyttäristä tulee usein myös äitejään vastaan kapinoivia pullantuoksuisia perhearvo-fanaatikkoja. Ei aina, mutta usein."
Ylipäätään vain murto-osa nuorista naisista osaa esimerkiksi leipoa tai hallitsee muita taitoja, jotka kuuluvat naisen perinteiseen osaamiseen. Bilettäminen ja lutkailu on paljon suositumpaa kaikkien nuorten naisten keskuudessa, olivat he sitten yksinhuoltajien lapsia tai normaaleista perheistä.
ei pääse lisääntymään, joten on jokseenkin absurdia pohtia mitä ATM:n pojasta voisi tulla.
Hmm, minun empiiriset havaintoni kyllä tukevat. Esim. hippivanhempien lapsista tulee usein vanhoillisia ja ankarien vanhempien lapsista kapinallisia - eihän tuo nyt mikään uusi ilmiö ole? Leipomistaito nyt ei ole ehkä oleellisin osio tuossa...
Ja jos puhutaan yhteiskunnallisista trendeistä, niin en kyllä usko että voidaan sanoa, että yksinhuoltajien tyttäristä tulee yksinhuoltajia sen varmemmin kuin naimisissa olevien parien tyttäristä - eli se vanhempien aviostatus ei ole mikään määräävä/periytyvä tekijä, vaan vaikutteet ovat muualla. (Joissain yhteiskuntaluokissa on aviottomuus yleisempää kuin toisissa, mutta eikö siinäkin ole tekijät enemmän luokkasidonnaisia?) Ainakin minun empiiristen havaintojeni mukaan tuttavapiirini nuoret yksinhuoltajanaiset ovat kasvaneet naimisissa olevien vanhempien kotona.
Vanhempien esimerkin/mielipiteen lisäksi vaikuttaa se, miten paljon vanhempien esimerkkiä/mielipiteitä kunnioittaa: vai voittaako ulkopuolisten tekijöiden vaikutus.
"Parisuhdeinstituutio saattaa hyvinkin kuolla maailmasta, uskollisuudella, halulla olla saman ihmisen kanssa loppuelämä, parisuhteen onelmienratkaisukyvyllä, yhdessä ihmisenä kehittymisellä... ehkäpä nuo muuttavat historialliseksi jäänteeksi - kuin aidoksi kommunismiksi joka korvataan kulissilla, sillä "kiinalaisella kommunismilla"."
Toisaalta, jos sit taas katsotaan läpi ihmiskunnan mennyttä historiaa, niin onhan meilläkin lopulta ties kuinka monta kertaa nollaantunut kehitys. Niinkuin tuolla äskenkin yksi sanoi, historia toistaa itseensä. Kävin tästä jokin aika sitten keskustelua erään kaverini kanssa, joka sattuu olemaan todellinen historiaguru, sanoi että elämme nyt aika monellakin tavalla vähän niinkuin ikään kuin muinaisessa antiikin Roomassa, jolloinka kaikki oli kääntymässä rappioon päin. Mutta, jossain vaiheessa kun kaikki on jo kaatunut niin alas, että me kaikki jo kärsimme täällä, niin sitten taas jälleen kerran lopulta jostain taas nousee jokin suuri johtaja joka taas pistää kaikki kunnolla järjestykseen ja kyllä oikeastaan kanssa ihmiset jo itsekkin kanssa alkaa lopulta miettimään että miten kaikki nyt oikeasti menikin näin vituilleen! Niiden onkin siinä vaiheessa pakko, jos me ihan tosissaan sitten halutaan selviytyä siitä kaikesta paskasta!
No moi, Jätkä 25. Sustakin kuulee pitkästä aikaa. Mitä kuuluu?
Tuo on tietysti historiallinen tosiasia, että historiassa on vaihtelevia jaksoja esim. seksuaalimoraalin suhteen. Usein löyhän moraalin aikakautta seuraa tiukemman moraalin aika ja päinvastoin. Kerran minullekin eräs tuttava, historiaguru myös, sanoi että historiassa on selvästi nähtävissä että aina kun naiset ja homoseksuaalit saavat liikaa valtaa, niin kulttuuri alkaa rappeutumaan ja tämä on ehkä eräs tekijä, miksi naisten ja homoseksuaalien valtaa on aina vaistomaisesti kaikkialla pyritty rajoittamaan.
"No moi, Jätkä 25. Sustakin kuulee pitkästä aikaa. Mitä kuuluu?"
No kiitos ihan hyvää! :) Mitäpä tässä, juuri aloittanut opiskelut ja mitäs vielä, aina paljon pohdiskelua harrastaneena ihmisenä alan jo saamaan pahimmat henkiset ongelmani, paremman tasapainon alan löytää elämääni ja tämä jos mikäkin helpottaa elämää ja muutenkin itsetuntoanikin, joka aikalailla paljon laskenut ollessani monesti koulu- ja työpaikkakiusattu :( Olenhan minä tätä lukenut nytkin nytkin viime aikoina, mutta harventunut käynnit ja jaksanut nyt pahemmin ottaa kantaa pahemmin mihkään keskusteluihin. Muuten kyllä mennyt viime aikoina kaikki ihan ok.
Olet oikeassa, mutta ongelmana ei ole vanhemmat.
Nimittäin vanhemmat sukupolvet jotka ovat esimerkiksi kasvattaneet lapsensa tiettyihin arvoihin voivat tehdä siinä virheen että kun nuori kohtaa maailman niin se ei sitä ymmärrä.
Olen miettinyt että ehkä osalla esimerkiksi kokemattomista miehistä on ollut varsin vanhoilliset vanhemmat mutta liian löysä kuri joten esimerkiksi on tullut kuva mitä miehen tulee olla noin suurin piirtein muttei se kuva vastaa sitä mitä parisuhdekulttuurissa nykyään odotetaan.
Ympäröivää kulttuuria vastaan vanhempien voi olla vaikeaa vaikka kuinka he opettaisivat nuorta milloin mihinkin koska nuori joutuu kuitenkin sopeutumaan siihen nuorten maailmaan josta vanhempien maailman paljonkin poiketessa aiheuttaa vain lisäongelmia.
taas on tämä että ihmiset niin viimeiseen asti yrittää oikein painostaa toisia harrastamaan nuita ja uskottavasti vielä valehtelemaan muille ettei tosissaan muka missään enään ole rakkautta! Tarpeeksi kauan vastusteltuaan tuota kaikkea, he sitten alkavatkin jo harrastaa noita yhdenillan juttuja kun uskovat tosissaan tuon kaiken paskan tai että heitä sitten on muuten uhannut hylkiön asema ja kun muutenkin nykyään tunnutaan entistä enemmän tarvitsevan hyväksyntää/halutaan olla jotain suosittuja.