Käväisin tuossa saunassa ja silmäni osuivat jalkoihini. En ole koskaan varsinaisesti ajatellut jalkojani, ne vaan on olleet kapistukset joilla on kiva tassutella.
Aloin katsella oikein tarkasti. Siellä on viisi varvasta, joita voi kipristellä ja ojennella. Sit on kantapää ja jalkaholvi. Kun varpaita kipristää, menee jalkaholvikin ihan kippuralle.
Kun alkaa oikein katsoa, jalat ovat tosi hassun näköiset. Silti niiden avulla pääsee kätevästi paikasta toiseen.
Kyllä ihminen on kuulkaas hassu kapistus:D
Aloin katsella oikein tarkasti. Siellä on viisi varvasta, joita voi kipristellä ja ojennella. Sit on kantapää ja jalkaholvi. Kun varpaita kipristää, menee jalkaholvikin ihan kippuralle.
Kun alkaa oikein katsoa, jalat ovat tosi hassun näköiset. Silti niiden avulla pääsee kätevästi paikasta toiseen.
Kyllä ihminen on kuulkaas hassu kapistus:D
Vastaukset 20
Vanhimmat
no aatteleppa koira tassuja. mää en semmosilla pysys etes pystyssä.
ai niin....niillä onki 4 jalkaa. se selittää paljon.
Minäkin olen aina joskus kaivannut ylimääräisiä jalkoja. Minä kun olen tämmönen ihme kompura:(
Heh, tuo pitääkin kaivaa jostakin esiin. Odotan ihan mielenkiinnolla koska en ole pitänyt aiemmista naisdekkaristeista.
http://www.google.fi/url?sa=t&source=web&cd=3&ved=0CCgQFjAC&url=http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Marja-Liisa Heino Suomen suuntaan/1135241361545&ei=jJwoTbm-FMKV8QPCm_WpAg&usg=AFQjCNGamTGNpiaooVQrUEa-nwkxxeyFgA
Ihmettelin kans sitä poistoa. Tää on taas tätä.
juu..minäkin käväisin saunassa ja katsoin alas ja se mitä minä näin eivät olleet jalat vaan....
tajusin etten ollut vähän aikaa ajatellut sitä..
sitten tajusin että asialle täytyy tietty tehdä jotain..
kyllä oli kuulkaas hassu kapistus totta vie..
no vatsahan se .,
.,tuijota kättä riittävän kauan niin se alkaa näyttää oudolta ., spooky .,
tuijota peiliin hetki, niin sitte vasta paniikki iskeekin....
jotka on kannattaneet ihmista paivan rasitusten lavitse.
joskus kun oli jotain vaivaa jalassa....lääkäri kertoi esim. sen luumäärän joka sun tassussasi on.....aikasmoinen luku... pieni jalka ja voi kannattaa meitä niin monta vuotta kymmentä....painoakin paljon jaksaa...kiitti sulle jalkaterä...
ja mie kattelin Murulia. Ei siinä ole mitään hassua osaa. Se on rakas nainen.
...saanassa saap löylyn nii makkee
et mieli o ihan sakkee *
tosiaankin aika hassun näköiset, kun tarkemmin aattelee. tuos mulla on molemmat koivet pöydällä, muutaman metrin päässä. oikeistaan mulla on kahdet parit koipia, joilla kumpaisillakin on hiukan erilaiset käyttötarkoitukset. toisia jousitettuja käytän, jos joudun liikkumaan nopeammin, elikkä vaikka lenkkeillessä ja toiset on sellaiset kömpelömmät ns. puujalat, jotka on käytössä hiljaisemmassa vauhdeissa. täs kotosalla en käytä koipia juuri ollenkaan vaan liikun rattailla tai istullaan käsillä kävellen. jalat on vaan aika tärkeät viemään ruhoa paikasta toiseen, sen on saanut huomata viimeisen kymmenvuoden aikana.
asiaan siinä olevalla vakavuudella kirjoittaen siitä, että toivottavasti huumorillakin joskus.
Ensin luin omituisesti että "koivet ovat muutaman metrin päässä". Ajattelin kuinka hiton pitkä ihminen olet:) Kunnes tilanne valkeni.
jokaiselle sattua elämässä sellaisia asioita, jolle me itse ei voida mitään. eihän sitä aikoinaan ollut helppo hyväksyä, että koivet meni ja pitkään aatteli elämän sit olevan siinä. no, näinkin tulee toimeen, eikä se katkeroituminen ja itsensä syyttely ainakaan auta asiaa mitenkään, sen sai huomata alkuvuosina.
sä sit huomasin toin, että onpa pitkä jätkä :-D tosiasiassa ilman proteeseja alun toista metriä.
on selkärankaa kertoa elämän nurasta puolesta, eikä kaataa sitä muiden päälle niin kuin täällä jotkut tekee.
Sä pärjäät varmasti, paremminkin kuin me "jalalliset" ei pienet murheet paina...ja on se rikkauskin kun oiein ajattelee. Mikään ei ole itsestään selvyys.
niin väärä käsitys olisi jäänyt ja pitänyt "huuhaana". Sitten keskityin loppuosioon ja se aukesi.
Luulenpa että kaikilla jotka kaltaiseesi tilanteeseen joutuu, iskee tavalla tai toisella pettymys ja epäusko ja epätoivo, vihakin ja katkeruus, jos ei heti niin jossakin välissä, kunnes arki seestyy ja oppii hyväksymään ja uskomaan, että henki on kuitenkin se tärkein, joten puolivillaisenakin voi elää. Oli se jalka, jalat, käsi tai muuten tullut siipeen. Rohkeasti on ihmiset selvinneet sodista alkaen ja silloin ei ollut niin joustavia apuvälineitä kuin nykyään. Kyllä se elämän valo on kuitenkin parempi valo kuin hämäryyden lamppu.
On omassakin suvussa sattunut vastaavaa ja vähäisillä välineillä, pelkillä kainalosauvoilla elämä eteni. Yksi lähisukulainen ei ehtinyt koskaan saamaan lisäosaa eli jalkaa, kun muu tauti vei lyhyessä ajassa.
Monesti katsonu takatassujen varpaiden järjestystä ja miettinu, miksi meillä on eriparitassut? Sekään ei vielä riitä... miksi ulkosyrjällä on pikkuvarpaat ja sisäpuolella isot melkein perunan
kokoiset ulokkeet? Luulisi kuitenki, että ulkosurjällä tarvittaisi enempi tukea ja ukkovarpaiden paikka olis niinko silleen ulommaisina. Olis varmaan tuo tasapainokin silloin parempi ja ei tarviis hätäillä, kaatuuko vai ei...
no hyvin tähän asti tasapaino pitäny, vaikka nuo pikkuvarpaat ovat pitäneet huolta ulkosyrjästä, mutta silti ihmettelen sitä...