Sama teksti löytyy myös syömishäiriöt-osiosta mutta ajattelin josko täälläkin liikkuisin saman kokeneita...
Nyt kaipaisin hieman apua.. Olen alkanut itse huolestumaan mielenterveydestäni syömisen suhteen.. Tämä alkoi kuukausi sitten kun aloin laihduttamaan. Tein todellisen ruokaremontin niin, että pyrin syömään terveellisesti jotta saisin itseni kesäkuntoon. Rupesin samalla myös liikkumaan paljon enemmän, eli teen pitkiä hikeä nostattavia lenkkejä pyörällä sekä kävellen/hölkäten.
Viikko meni hyvin, sain ensimmäiset kaksi kiloa pois ja olin riemuissani. Sitten päähäni pälkähti ajatus, että mitä jos söisin vielä vähän vähemmän niin kilot lähtisivät vielä nopeammin. Vähensin syömistäni.. ja vähensin taas samalla lisäten liikkumistani entisestään. Nyt minun ei enää tarvitse syödä kuin esim. pieni annos salaattia ja mahani kapinoi vastaan. En ole kertaakaan vielä oksentanut mutta kuvotuksen tunne syödessä kasvaa päivä päivältä..
Haluaisinkin nyt neuvoja siitä, miten saisin taottua päähäni, että saan syödä enemmän ja pitääkin syödä? Ja miten saan tuon ällöttävän kuvotuksen tunteen/mahakivun pois? koska se lisää entisestään sitä, etten tahdo syödä. Ruoka täyttää ajatukseni 24/7 eikä se ole hyvä.. Onko tähän mitään kotikonsteja, niin ettei minun tarvitsisi huolestuttaa vaivallani avomiestäni ym. läheisiäni?
Olen nyt laihtunut hieman vajaassa kuukaudessa 7 kiloa ja painon putoaminen jatkuu varmasti jos jatkan samaa rataa... eikä se olisi enää kaunista sillä en ollut ylipainoinen silloinkaa kun aloin laihduttamaan.. tällä hetkellä mittani ovat 55kg/163cm...
Kiitos kaikille jotka vaivautuivat lukemaan ja/tai vastaamaan!
Nyt kaipaisin hieman apua.. Olen alkanut itse huolestumaan mielenterveydestäni syömisen suhteen.. Tämä alkoi kuukausi sitten kun aloin laihduttamaan. Tein todellisen ruokaremontin niin, että pyrin syömään terveellisesti jotta saisin itseni kesäkuntoon. Rupesin samalla myös liikkumaan paljon enemmän, eli teen pitkiä hikeä nostattavia lenkkejä pyörällä sekä kävellen/hölkäten.
Viikko meni hyvin, sain ensimmäiset kaksi kiloa pois ja olin riemuissani. Sitten päähäni pälkähti ajatus, että mitä jos söisin vielä vähän vähemmän niin kilot lähtisivät vielä nopeammin. Vähensin syömistäni.. ja vähensin taas samalla lisäten liikkumistani entisestään. Nyt minun ei enää tarvitse syödä kuin esim. pieni annos salaattia ja mahani kapinoi vastaan. En ole kertaakaan vielä oksentanut mutta kuvotuksen tunne syödessä kasvaa päivä päivältä..
Haluaisinkin nyt neuvoja siitä, miten saisin taottua päähäni, että saan syödä enemmän ja pitääkin syödä? Ja miten saan tuon ällöttävän kuvotuksen tunteen/mahakivun pois? koska se lisää entisestään sitä, etten tahdo syödä. Ruoka täyttää ajatukseni 24/7 eikä se ole hyvä.. Onko tähän mitään kotikonsteja, niin ettei minun tarvitsisi huolestuttaa vaivallani avomiestäni ym. läheisiäni?
Olen nyt laihtunut hieman vajaassa kuukaudessa 7 kiloa ja painon putoaminen jatkuu varmasti jos jatkan samaa rataa... eikä se olisi enää kaunista sillä en ollut ylipainoinen silloinkaa kun aloin laihduttamaan.. tällä hetkellä mittani ovat 55kg/163cm...
Kiitos kaikille jotka vaivautuivat lukemaan ja/tai vastaamaan!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on joskus ollu vähän sama tilanne.. Ei kyllä ehkä yhtä paha.. Mä sitten vain rupesin suurinpiirtein "tunkemaan" ruokaa suuhuni. Mulla oli ihan kamala olo ja en halunnu syödä, mut pakotin itteni. Sitten mun vatsalaukku veny ja meni enemmän ja enemmän ruokaa vatsaan. Nyt oon taas melkein ainki normaali.. Ehkä jopä vähä pyöree.. Mut kyllä se siitä. Pakota ittes syömään! ota niskastas kiinni!!!!!! Ai nii, musta oot ihan sopivan kokonen nyt! Älä ainakaan enää laihduta!
pidän itsekkin itseäni suurinpiirtein "sopivan" kokoisena nyt.. avokkini tuossa eilen sanoi, että älä laihduta enää, kun olet jo vähän liiankin laiha... Yritin syödä tuossa äsken vähän ja taas se paha olo tunki.. ehkä tämä tästä.. toivottavasti!
Kiitos sulle!
Juu, no toivottavasti "paranet".. Aika hauskalta kun tämä kuullostaakin, mä olen vasta 12 ja yritin auttaa sua.. Hih!!! :D
huomasit itse ajoissa, että pitäisi syödä enemmän! syö vaikka herkkuja, jos se auttaisi...
Moi mä sairastuin 19v anorexiaan tai ns lievempään syömishäiriöön, en siis oksentanut mutta käytin kaikenlaisia vatsantoiminta lääkkeitä jne. Liikuin kuin hullu ja en oikeastaan syönnyt mitään. Pudotinkin painoani silloin paljon, mutta en osannut lopettaa koska koko ajan koin että olin lihava. Lopulta painoin 45 kg ja olin todella luuta ja nahkaa.
Alkoi tulemaan mielenhäiriöitä mistä sitten jouduin menemään mtt juttelemaan ja sain joitakin lääkkeitä myös. Onneksi sairauteni laatu ei ollut niin vakavaa, kuin monien muiden vaan pelastuin.
Syy miksi pelastuin oli poikaystävä kenet tapasin ja rakastuin ja hänen avullaan aloin elämään normaalia elämää ja syömään.
Sinulle haluan sanoa, sinulla ei ole ns syömishäiriötä, sillä jos olisi niin et osaisi olla huolissasi itsestäsi vaan kapinoisit edelleen omaa itseäsi vastaan. Sanotaanhan että hullukaan ei koe olevansa hullu, terve ihminen taasen pelkää hulluutta, koska tietää mitä pelkää.