Onkohan Epin ja GIbsonin samanlaisessa LP mallissa mitään soundi eroa?
Epihän on kopio mutta miten äänenlaatu?. Veikkaan että Gibsonin ostajalta huijataan vaan rahaa pois.
Saat melkein saman tuotteen 3ooo euroa halvemmalla.
Epihän on kopio mutta miten äänenlaatu?. Veikkaan että Gibsonin ostajalta huijataan vaan rahaa pois.
Saat melkein saman tuotteen 3ooo euroa halvemmalla.
Vastaukset 17
Vanhimmat
.... onko niillä saundieroa, mutta veikkaan ettei ainakaan mitään tavattoman merkittävää eroa. Kitaroiden äänen latuahan ei oikein voi vertailla, koska hyvää äänenlaatua kitaralle ei ole määritelty, vaan se on makuasia.
Epiphonehan ei ole ihan tarkkaan ottaen kopio (esim. lapa on eri muotoinen ja kitarat erottaa toisistaan ihan helposti pitkälle) ja lisäksi Epiphone on Gibsonin omistuksessa oleva jolla toki itselläänkin on maineikas historiansa, mutta Gibsonin tytäryhtiönä se on keskittynyt tekemään Gibsonin malleja halpatuotanto maissa ja siten turvaamaan Gibsonin kassavirrat.
"Saat melkein saman tuotteen 3ooo euroa halvemmalla"
Eikös "melkein" ole metri rannasta;-)
Mutta joo, kyllähän Gibsonit pahimmillaan ovat aika hävyttömän hintaisia ja samalla rahalla saisi suomalaisen mestarin käsityönä tekemän kitaran. Erona tietysti on se, että Gibsonin sä voi ostaa suoraan hyllystä, kun esim. Ruokangasta joutuu odottelemaan puolesta vuodesta vuoteen (tämä kai riippuu vähän jonotilanteesta) tosin RUokangas maksaa suunnilleen samaa luokkaa kun Gibsonin Customshopin tuotteet.
puhki nu***ttu juttu, ettei viittis enää edes kommentoida, mutta jooh...
Jos kitarat on samalla "kaavalla"/"mittapuulla" tehtyjä, niin eihän niissä voi olla muita soundiin/soitettavuuteen vaikuttavia eroavaisia tekijöitä, kun työn laatu ja materiaalit(puut, mikit, "rauta").
Työn hinta on iso tekijä lopullisessa hinnassa. Ei niitä turhaan viedä maihin valmistettaviksi, missä työn kustannukset on minimaalisia. Näin se vaan menee! Kyllähän se halpatuontimaan työntekijä oppii sen riisipussin voimalla tekemään sen saman työn laadukkaasti, kun aikansa harjoittelee!
Mitä tulee materiaaleihin, kyllä varsinkin puumateriaaleilla on valtava vaikutus lopputulokseen! Just tää juttu, että monestako palasta tehdään ja onko ns. hyvää, erinomaista vai huonoa kitarapuuaihiota. Custom Shopin kitaroissa, jotka sitten yleensä maksavat vielä enemmän, ollaan erityisen tarkkoja sen suhtaan, että kitaran puut on erinomaista ainesta sointiominaisuuksiltaan.
On olemassa konkareita, jotka ovat koko ikänsä soitelleet Les Pauleilla tai Stratoilla ja tunnistavat nämä hiuksen hienot nyanssierot ns. hyvien ja loistavien yksilöiden suhteen. Täytyy muistaa myös se, että vaikka kitarat tulis jonkun arvostetun kitaranvalmistajan samalta linjalta, niin laadullisia eroavaisuuksia silti löytyy, johtuen juuri siitä, että puu vaan sattuu olemaan toisessa kitarassa pikkaisen parempaa, kun toisessa.
Joskus "isot pojat" on minullekin väittäneet, että Gibson Les Paulin hyvät yksilöt ei koskaan tule suomeen asti, koska suomi on niin pieni ja takapajuinen maa.
Isot ja merkittävät maat pääsee ensin valkkaamaan parhaat päältä ja mm. suomelle jää sitten ne yksilöt, mitä ei muut huoli.
Tuossa otettiin vertailukohdaksi suomalaisia käsityöpajoja, joissa kitaroiden hinnat pyörii samoissa luokissa. Työ maksaa suomessakin ja se näkyy myös näiden pajojen hinnoissa. Viisari kääntyy kenties siihen suuntaa, koska kitaran saa mittatilauksena omien tarpeiden mukaan ja työn tekee ammattilainen, joka taatusti on kiinnostunut siitä, että jokainen pajasta lähtevä yksilö on huippulaadukas!...mutta näiden arvostettujenkin kitarapajojen hinta vaan tahtoo laskea huomattavasti, jos niitä jossain vaiheessa haluaa myydä pois, kun lavassa ei lue Gibson tai Fender.
Eli jos Epiphone omasta mielestä tuntuu ihan yhtähyvältä, kun Gibsonin vastaava, niin miksikös sitä sitten kallista Gibsonia ostaisi? Kaikki on suhteellista! Kalliskaan kitara on sijoittamisen arvoinen, mikäli vaan tietää mitä haluaa. Jos sillä soittaa koko loppuikänsä, niin 3000 eurookin on loppuenlopuks pieni hinta!
Naapuri ostaa aina Nissanin ja veli Audin. Molemmat ajelevat n. 30000 vuodessa paikasta A, paikkaan B. Käsittääkseni tyytyväisiä ovat molemmat valintaansa.
Itse taas ajelen ranskiksella taitellijaluonne kun olen:-)
Miks sä ajat ranskalaisella autolla kun vaihtoehtona on 20 parempaa. Usa, Saksa, Japani, Korea yms
USA:laisia ei voi pysäköidä edes kesällä koivikkoon kun luulevat että se on lunta eivätkä lähde käyntiin.
Saksalaiset on tylsästi muotoiltuja ja karseesti ylihintaisia laatuun nähden.
Japanilaiset ruostuu käsiin ja epämukavia.
Korealaiset taas on vielä huonompia versioita japseista.
Mun mielestä on. Epit tehdään Kiinassa ja Gibsonit USA:ssa.
Joku kuulee tämän eron ja osa ei kuule eroja ja mistä ne erot sitten tulee niin lue alla:
- Epiphonen body on tehty useammasta puupalasta ja ei niin laatupuusta kuin aito Gibson
- Epiphonen laatu ja viimeistely ei ole ihan niin hyvää kuin aidossa Gibsonissa, näiden laatu heittelee enempi Epiphonessa
- Elekroniikka on parempaa aidossa Gibsonissa kuin Epiphonessa mm. johtojen juotokset ym, mikeissä on eroja jne.
- Kaulat ja nauhat ym. niissäkin on eroja
Kokonaisuudessaan aito Gibson on aina aito Gibson ja eroaa Epiphonesta laatunsa ja myös jonnin verran soundinsa puolesta.
Erot ei kuitenkaan ole sitten niin isoja kun verrataan näihin halpoihin Gibsoneihin ja miltei saman hintaisiin Epiphoneihin, tosin LP suhteen Gibsonin halvimmat ovat näitä Studio malleja.
Sun veikkaus siitä, että "Gibsonin ostajalta huijataan vaan rahaa pois" kun "saat melkein saman tuotteen 3000 euroa halvemmalla" tähän totean että sun veikkaus kyllä meni nyt metsään ja aika pahasti.
Ei se hinta ero "3000" nyt ihan tuulesta temmattu ole tai huijaus yritys ja jos et tätä usko niin mars kauppaan, testaat vaikka 400 euroa maksavan Epin Lespan, jonka jälkeen testaat sitten 3400 maksavan aidon Gibson Lespan
ja jos et huomaa eroja tuon Gibsonin hyväksi niin kovastippa ihmettelen tälläistä.
Ihmiset ovat hyvinkin erillaisia siinä suhteessa kuinka huomaavat jonkun halvan ja kalliin kitaran eroja sekä myös siinä onko näillä eroilla heille merkitystä.
Mun mielestä tuollainen tokaisu kuin "saat melkein saman tuotteen 3000 euroa halvemmalla" on hieman ammattikitaristeja halventava väite ja myös osoittaa jonkin asteista tietämättömyyttä kitaroiden suhteen.
Tuo sun tokaisu tarkoittaisi sitä, että kitaranvalmistajat ja myyjät olisi vuosikymmenien aikoina pystyneet huiputtamaan mm. ison liudan ammattikitaristeja ja pitäneet heitä pilkkanaan eli sun tokaisu tältä osin halventaa ammattikitaristeja, kuitenkin jos ammattikitaristit tätä lukee niin moni nauraa sun väitteelle ja tunnistaa sun tietämättömyyden.
Toki on kitaristeja jotka vetää Epillä mutta jos nyt kuitenkin katsoisi noita musavideoita ja netistä kuvia ammattikitaristeista niin huomaat että sieltä löytyy eniten Gibsoneja heidän kourastaan kun puhutaan Lespasta.
Mutta kuten itse jo kirjoituksessasi osoitit niin "Onkohan" ja "Veikkaan" sanat kertovat että ihan kärryillä ei vielä tietosi ole, mutta kenties kirjoituksesi oli myös eräänlainen provo, jos näin niin luulisi olevan muutakin tekemistä.
Minua ärsyttää se, että nämä Epiphoneilla ja Tokailla soittajat kerjäävät jonkunlaista yleistä hyväksyntää sille, miksi ovat valinneet kyseiset kitarat ja Gibsonin ostajat on pikkaisen päästään seonneita!
Eräänkin musaliikkeen myyjä tuli kerran asiantuntijana suu vaahdossa mouhoomaan, miten hyviä LP:tä Tokailla on ja ihan samantasoisia, kun Gibsonin vastaavat.
Esitteli vielä minulle yhtä Tokaita LP:tä ja totes, että kokeile vaikka...ja vaikka mä oon soitellu oikeestaan pelkästään stratolla koko ikäni ja ainut kokemus LPstä perustui kaverin aidon Gibson Les Paulin kokeiluun, niin siitä huolimatta pystyin siltä istumalta toteamaan, että eipä se Tokai pärjänny loistokkuudessaan alkuunkaan tälle kaverin Gibsonille!
Osasyy tähän vaahtoomiseen saattoi toki olla se, ettei kyseisessä liikkeessä ollut Gibsonin edustusta;D
Pointti oli kuitenkin siinä, että ei se ole mikään synti ostaa Epiphonea tai Tokaita! Kyllä minun egoni ainakin kestää soitella niillä keikat, jos ei nyt muutakaan satu jostain syystä olemaan tarjolla!
Mitä tarkoitat loistokkuudella ja miten Gibson on loistokkaampi kuin Tokai?
lähinnä sointia. Ei tarvitse kytkeä edes vahvistimeen, vaan soittaa ihan akustisesti. Kyllä Gibson noista kahdesta oli selkeästi se, joka todella soi loistikkaasti! Ei siinä sinänsä mitä. Tokai oli ihan hyvä ja sillä pärjää ihan mainiosti!
Kun tossa joku puhui Gibsonin LP Studio versiosta, niin ehkä tuo oli lähempänä sen tasoa?! Tosin oon kyllä kokeillu LP Studioita, jotka nekin pesee selkeästi tuon "huippuyksilöTokain".
Tiedä sitt, jos tämä kaverin LP on vaan poikkeuksellisen hyvä yksilö, mutta jos tuo kauppiaan hehkuttama Tokai edusti jotenkin kyseistä merkkiä parhaimmillaan ja se ainut Gibsoni, jota olin silloin kokeillu pesee sen noinkin selkeästi, niin jotainkai se kertoo?!
...mutta eihän tärkeintä ole se millä soittaa, vaan mitä soittaa! Tämä on siitä jännä maailma, että eihän sitä kokenutkaan kuulija huomaa, soittaako kitaristi "laatu" Gibsonilla, vai halvemmalla kopiolla. Tottakai jos puumateriaali on totaalisen erillainen, niin se paistaa kyllä soundista läpi, mutta muuten ero on yleensä vain siinä, mitä kitaristi itse tuntee, soittaessaan laadukkaalla kitaralla vs. ei niin laadukkaalla kopiolla.
Eli niinkun sata kertaa on tullut todettua. Kaikki on suhteellista. Gibsonin hinnat on tosi korkeella ja tuntuu varmasti varsinkin maallikon silmin/korvin vaikealta ymmärtää, miksi pitäisi maksaa niin paljon enemmän, kun homma onnistuu monin verroin halvemmalla kitaralla...mutta tosiaan, jos tietää millaisella kitaralla/soundilla(onko LP vai Strato vai joku muu?!), haluaa soittaa kenties koko loppu elämänsä, niin ei se kolme tonniakaan nyt ole niin hirveen iso summa.
Tottakai Gibsoneitakin kannattaa katsastella ja metsästää tosissaan sitä huippuyksilöä...tosin myyjätkin valitettvasti usein tietää, milloin on huippuyksilö kyseessä ja se näkyy hinnassa;D
osta tokain lp.made in japan, siinä on hinta/laatu suhde kohdallaan.
Tokailla olen minäkin jo toistakytä vuotta soitellut ja hyvälaatuinen peli on !
Epiphone on muuten hyvä ( itsekin soitellut ) mutta laadussa on liiankin paljon heittoa.
Mielestäni kitaristin soittotaito on erittäin paljon merkityksellisempi asia kuin nimi lavassa. Sitten tietysti jos on riittävän kovalla tasolla, pienetkin erot kitaroissa alkaa merkata ja ne saa esille. Itse en sillä tasolla ole, tuskin pääsenkään. Huomatkaa muuten että se hinta sisältää myös eettisiä valintoja (kitaratehtaan työolot jne)
toinen tapa. Monet ammattilaiset etsivät halvalla hyviä "aihioita".
Esim. todetaan, että tossa halpiksessa on surkea kaula, mutta runko on hyvä. Se surkea kaula näkyy siten, ettei myyjä kehtaa pyytää kitarasta kovinkaan paljon. Toisaalla taas sitten saattaa olla halpis, jossa on yllättävän hyvä kaula, mutta runko onkin tehty sitten jostain kerroslaminaatista tai vastaavasta. Eihän sellaisestakaan kehtaa kovin paljoa pyytää?! Sitäpaitsi monesti halvat kitarat saattaa vaan olla niin huonosti säädettyjä, että kuulostavat surkeammilta, kun itseasiassa ovat. Tätäkin nämä asiansa tuntevat kitaranikkarit käyttävät hyväksi, jotta sais halvalla:)
Eli tollasista aihioista saa näppärästi hyvän skitan.
Sitten vaan mikit ja muu elektroniikka, joita löytyy jokaisen kitaristin kaapin pohjilta läjäpäin, jos ostettujen kitaroiden elektroniikka ei miellytä. Taitavimmat kitaranikkarit tekee vielä nauharemontitkin samalla vaivalla.
Eddie Van Halenhan taisi olla se, joka toi tämän käsitteen HotRodGuitar?! Eli ei kaikki ammattilaisetkaan ole kiinnostuneita siitä, mitä lavassa lukee...vai lukeeko mitään:D
Itsekin tunnen muutaman kokeneen konkarin, jotka harrastaa tätä kitaranikkarointia ja joilla on millon minkäkinlaisia patentteja, joilla soittavat:D Ja monesti ne on aivan sikahyviä, kun äijät tietää mitä haluavat ja miten siihen päästään!
No myönnettäköön kuiteskin, kun tässä Les Paulista puhutaan, että LPn rungon ja toisen kaulan yhdistäminen vaatii jo aikamoisiapuusepän taitoja, kun puhutaan tästä perinteisestä liimakaula tekniikasta, jota Les Pauleissa käytetään. Ei tollaseen kovin mielellään ryhdy edes kokenutkaan kitaraseppä?!
..... esim Erik Claptonhan tuli tunnetuksi siitä, että kasasi stratonsa useammasta kitarasta itse, että sai tolkullisen soittimen. Suomalaisista tulee mieleen Heikki Silvennoinen, joka esitteli ihan julkisuudessa käyttämäänsä halpaa Fenandesia, johon ei ollut tarvinnut kuin mikit vain vaihtaa ja sanoi käyttävänsä juurikin keikkakäytössä paljon. Heikillä oli todella hienojakin soittimia standissa, mutta sanoi ettei jotain kallista vintagegibsonia hirviä ottaa keikalle rikottavaksi. Taannoisessa kitarklubi ohjelmassa vieraili näitä tämän maan kovimpia kitaristeja niin aika monellakin oli esillä myös niitä "alken" malleja.
Itse diggailen G-pajan tuotteita ja vallankin Fendereitä ihan vain niiden perinteikkyyden ja semmoisen takia, mutta jos puhutaan ihan vaan soittimesta, niin edullisista merkeistä esim. Samick, Yamaha (on myös kalliita kitaroita), Tokai, ovat aivan loistavia soittimia. Epiluurista minulla ei ole kokemusta, mutta uskon niiden olevan ihan kelpo soittimia.
Se mitä täällä monesti näkee puhuttavan siitä, että kuinka monesta palikasta se kitaran kroppa on liimailtu kasaan, niin ei se nyt ihan niin yksyhteen mene. Esim. Juha Björnisellä oli lahjaksi saatu Ruokangas, jonka pody oli liimailta ties kuinka monesta pikku palasta ja piti sitä kummiskin hyvänä kitarana.
Ben Grandfelt joka käyttää livenä paljon halpis stratoa(japsi tai meksikaano?!), vaikka soittikämpiltä löytyy pitkä rivi aitoja vuosikerta stratoja ja mittatilauksena tehtyjä laatukitaroita!?:D
Eli kun joku miettii asiaa niin, että itseään kunnioittavat kitaristit soittaa aina vain laadukkailla nimikitaroilla, niin tottahan asia saattaa ollakin juuri päivastoin, kun päästään tiettyyn pisteeseen. Eli jonkunlaista käänteispsykologiaa tai vastaavaa?!:D
Koulukuntia on toki monia, mutta toiset konkarit vaan haluaa erottua massasta esim. edellä mainitulla tavalla. Vähän vastaavanlainen tapaus on myös Tommi Viksten(pitkän linjan kitaristikonkari mm.Röyhkä, Karjalainen, Nurmio, Maijanen). Mies sanoi jossain haastattelussa, ettei hänellä ole edes omaa kitaravahvistinta vaan että käyttää sitä, mikä milläkin keikkapaikalla sattuu olemaan:D
Sinänsä hämmästyttävää että Ruokangas on moisen bodyn tehnyt...
.... niiden osaamisesta kertoo jotain se, että ovat saaneet sen kropan toimimaan. Juha taisi sanoa, että se oli joku uniikki innovaatio kitara, siis kokeilu jota ei vakiona löydy heidän mallistostaan.