Naiset, miltä seurustelu lyhyemmän miehen kanssa tuntuu ja häpeiletkö sitä jollain tavoin?
En kaipaile mitään mielipidekirjoituksia (koska kukaanhan ei niissä myönnä mitään pinnallista itsestään ja asioita kaunistellaan), vaan miten asia on koettu oikeassa elämässä.
Oma seurustelusuhteeni päättyi juuri ja eräs siihen johtaneista syistä oli se, että naisystäväni oli minua "järkyttävät" kolme (!!!) senttiä pidempi. Tämä häiritsi häntä melkoisesti, vaikka itse en tiedostanut asiaa niin vakavaksi.
En kaipaile mitään mielipidekirjoituksia (koska kukaanhan ei niissä myönnä mitään pinnallista itsestään ja asioita kaunistellaan), vaan miten asia on koettu oikeassa elämässä.
Oma seurustelusuhteeni päättyi juuri ja eräs siihen johtaneista syistä oli se, että naisystäväni oli minua "järkyttävät" kolme (!!!) senttiä pidempi. Tämä häiritsi häntä melkoisesti, vaikka itse en tiedostanut asiaa niin vakavaksi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mitäs sitten haluat jollet mielipidekirjoituksia? Faktatietoa tuosta on mahdoton saada ainakin niin kauan kuin maan päällä asuu useampi kuin yksi nainen...
Omakohtaisesti voisin sanoa, että kyllä se jonkin verran harmittaisi olla se pidempi osapuoli. Tietysti henkilön muut ominaisuudet saattavat tämän pienen epäkohdan minimoida...en tiedä. Haluan kuitenkin käyttää juhlissa jne. korkeita kenkiä, enkä pähkäillä sitä, menenkö viiden sentin koroilla nyt mieheni yli...
Mutta tämä lienee näitä makuasioita...
Lähinnä nyt sinulta jäi vastaamatta Tompalle että miksi sinulle on niin tärkeää ettet "mene senttiäkään miehesi yli" korkokengät jalassa? Onko tälle mitään järkiperäistä selitystä, vai hakeeko tässä yksi nainen jälleen isähahmoa, eikä tasavertaista kumppania?
Auttaisiko sinua sitten se että mies käyttäisi läskipohjaisia kenkiä jotta et vahingossakaan olisi edes korkokengillä häntä pidempi? Vai olisiko tämä "fuskua" miehen puolelta?
Ei teidän naisten aivoituksia välillä ymmärrä.
Miksi jotkut pitävät blondeista enemmän kuin bruneteista? Miksi jotkut pitävät isorintaisista, toiset taas pienistä ja laihoista?
Olen ollut huomaavinani vahvan tendenssin tietynnäköisiin ja -oloisiin naisiin miespuolisten ystävieni tyttökaveri- ja yhdenillanjuttukavalkadeissa. Samoin kuin sen, että tyttökavereillani on jokin mieltymys tietynnäköisiin ja -oloisiin - ja erityisesti -kokoisiin (enkä tarkoita sitä peniksen mittaa).
Itsekin kiinnitän vain yksinkertaisesti huomiota 'sillä silmällä' itseäni kookkaampiin miehiin. Se on kai vain niin, että en tahdo tuntea oloani norsuksi siinä rinnalla. Ei pienissä miehissä muuten ole yhtään mitään vikaa. Sitä vaan tarttuu siihen, mikä enemmän houkuttaa ja jonka seurassa tuntee olonsa sellaiseksi kuin haluaakin tuntea. Tiedän sellaisiakin pareja, joissa mies on naista huomattavastikin lyhempi.
Ehkä minä joskus tulevaisuudessa vielä rakastun itseäni lyhempään, kuka tietää. Epätodennäköisenä sitä kuitenkin pidän. Ja sitäpaitsi kainalossa on jo 14 cm itseäni pidempi mies, joka miellyttää henkisesti ja fyysisesti niin, etten hevillä häntä mihinkään vaihda ;). -ja kaupungilla silmäniloa etsiessäni pääni kääntävät samanoloiset yksilöt kuin tämä omani.
Taisin ilmaista huonosti mitä vastauksista kaipailen.
Lyhyesti sanottuna: vastauksista tulisi löytyä rehellisyyttä ilman turhaa pinnan kiillottamista.
...vastasin rehellisesti. Meillä on yksinkertaisesti tärkeämpiäkin huolehdittavia asioita kuin muutama sentti sinne tai tänne. Mistäs aloittaisin: Minulla on psoriasis (ei lähde kiillottamalla, mutta on pelkkä pintavika, jos ei leviä niveliin - on kuitenkin hoidettava jatkuvasti) ja lapset ovat erityisluokalla (täysiälyisiä kyllä, mutta toisella puhehäiriö ja toisella fyysinen - esim. kirjoittamisen - hitaus (tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriökin todettiin pienempänä, se tosin on rauhoittunut) ovat vähän haitanneet koulunkäyntiä).
Lisäksi yksi juttu, jolla ei ole itselleni yhtään sen enempää väliä kuin pituuserolla, mutta mahtaako asia jotenkin kiinnostaa sinua: Mieheni voisi muuten olla ehkä parikymmentä senttiä pitempi, mutta lapsena sairastettu selkärangan tuberkuloosi (parantunut kun keksitty lääkkeet) on jättänyt näkyvät jälkensä (ei se silti normaalia elämää haittaa).
Nuo kaikki ovat meille vain arkisia asioita, ja olen tyytyväinen, ettei meiltä ole löytynyt esimerkiksi syöpää, sydänvikaa tai diabetestä, joista jokainen voisi olla hengelle hupa. Minä en siis kerta kaikkiaan käsitä, miksi minun pitäisi vaivata päätäni jollain muutaman sentin pituuserolla.
Usko jo, että se pituuserosta vouhottaminen oli naisystäväsi oma häpeä, jolla ei ollut mitään tekemistä ns. todellisen elämän kanssa. Jos ihmisellä ei ole todellisia vaikeuksia, niin sitten niitä pitää tehdä vaikka mistä. :( Tai sitten hän on todellisissa vaikeuksissa _jonkun oman neuroosinsa_, ei sinun pituutesi takia.
Katson, että edellä kertomistani asioista ainoastaan mieheni sairaus liittyy millään lailla pituuteen, mutta siinäkin toinen vaihtoehto olisi ollut se, että lääkkeitä ei olisi keksitty ajoissa vaan hän olisi mahdollisesti kuollut. Siinä minä olisin menettänyt loistavan aviomiehen ja loistavan isän lapset olisivat jääneet syntymättä. Sen rinnalla joku pituusero... *viittaa kintaalla* Siis suhteellisuudentajua, hyvä mies!!!
Olin näköjään ajatuksissani pistänyt aiemman kirjoitukseni nikiksi "Vaimo". Otsikko oli "kolme senttiä sinne tai tänne".
Joihinkin asioihin ei ole selvää vastausta, kuten tähän "miksi sinulle niin tärkäaa ettet 'mene senttiäkään miehesi yli'"
Pidän lasagnesta, mutta jauhelihakastike ja spagetti ei sytytä - molemmat samaa ainetta. En myöskään valitettavasti pysty perustelemaan tämän paremmin, miksi toivoisin miehen olevan itseäni pidempi.
Hei!
Itse olen omasta mielestäni pari senttiä liian lyhyt, silti olen pitempi kuin keskiverto suomalaisnainen (olen 170cm). Olen seurustellut niin pitkän (melkein 190cm) kuin lyhyen (171cm) miehen kanssa, tällä hetkellä menossa on tuo lyhyt ;)
Ei pituusero (tai sen puute) minua haittaa. Eikä se tunnu häntäkään haittaavan. Käytän ehkä hieman matalempia korkoja nyt kuin ennen, tosin olen aina ollut lenkkari-ihminen, joten ei se ole ongelma :)
Itse en ole koskaan hävennyt sitä, että mieheni on tuon pituinen. Asumme pohjois-suomessa, ja täällä ihmiset ovat muutenkin hieman lyhkäsempiä kuin etelässä. Hänen vanhempansakin ovat molemmat alle 170cm (eli mieheni on perheensä pisin). Minua ei hävetä, ja toivon, ettei miestäni hävetä seurustella näin pitkän naisen kanssa!
...ihan sama minulle.
Ehkä mieheni on sen verran minua lyhyempi, mutta asia ei voisi minua vähempää kiinnostaa. Avioliitto (ensi syksynä 15-vuotishääpäivä) on tuottanut kaksi lasta, eikä kertaakaan ole tullut mieleeni, että muutaman pöhkön sentin takia jättäisin mieheni. En ole kertaakaan mittaillut kenkieni korkoja miestäni ajatellen. Enkä ole huomannut, että pituusero olisi häirinnyt ketään muutakaan edes korkokenkien kanssa - ja jos häiritsisi, niin entäs sitten? *kohauttaa olkapäitään*
Ja olen nähnyt pariskuntia, joilla pituusero on vielä suurempi. Lapsiakin ovat yhdessä saaneet, joten eipä tuo pituusero ole tainnut haitata.
Eräästä miehestä - joka oli suunnilleen itseni mittainen - huomasin, että pituus oli enempi kompleksi hänelle itselleen. Minä en sillä päätäni vaivannut. Kyseessä tosin ei ollutkaan vakituinen seurustelu, mutta vaikka olisi ollutkin, niin homma olisi mennyt samalla lailla. Itse tosin häivyin kuvioista aivan muista syistä.
Siis oman kokemukseni perusteella katson, että jos pituusero tuohon suuntaan on ollut naisystävällesi eron syy, niin se oli hänen oma vikansa. Ei sinun vikasi.
mulla onneks aika harvoin on toi 'ongelma', koska itellä on pituutta hurjat 157 senttii..mutta asiaan.
ei, ei sillä oo merkitystä. oon ollu vakavasti ihastunu itseäni lyhyempään mieheen, ja pituus ei tod ees käyny mielessä (siis sen enempää ku että totesin jonkun olevan jopa mua lyhyempi;)). myöskin muutamalla frendillä on lyhyempi mies, ja se ei oo ikuna ketään häirinny.
jajuu..yksilöllistähän tämä on, mutta tää oli mun mielipide vaikkei mielipidekirjotuksia sallittukaan;).
ja siitä sun edellisestä suhteestas..jos oot oikeesti löytäny bimbon, jonka maailma kaatuu kolmeen senttiin ni voisin veikata että sulle on parempaaki tarjolla..
Joo, mulla on asia niin, että "otan" mieluummin pitkän/ison miehen koska en halua tuntea oloani isoksi. Toisaalta, jos mies on lyhyt mutta muuten "iso", eli harteikas ja silleen, ei se lyhyys haittaa mitään! Yleensä mun miehet ollut max 8 cm mua pidempiä koska olen itse aika pitkä (172cm). Se on se luonne, ei pituus!
Joskus olen vaan kohdannut miehiä jotka itse harmittelevat lyhyyttään, ja yrittävät siksi liikaa.
Ei se lyhyys ole poissulkeva asia mutta kyllä se (melkoisestikin) haittaa. Ajattelen sen olevan monille naisille samantyyppinen juttu kuin naisen vähän liiallinen pyöreys monille miehille.
Eli jos persoona muuten kolahtaa kunnolla, niin sen antaa anteeksi. Mutta epäkohtahan se on ihan kylmänviileästi ajatellen.
Lisäksi naisen on vaikea tuntea itseään naiselliseksi jos mies on miniatyyrikokoa. Käsittääkseni monille naiselle on hyvin tärkeää se, millaiseksi hän ITSENSÄ miehen seurassa tuntee. Joillekin naisille oma kookkaus on sen verran suuri kompleksi, ettei pieni ja soma mies tule sen takia kysymykseenkään.
Tosin heti on kerrottava, että edellisellä työpaikalla oli lyhyt (165-170 cm) mies, joka kertakaikkiaan oli KOMEA, miehekäs ja hyväkroppainen muuten ja fiksukin (sai minut tuntemaan itseni supernaiselliseksi...) Kyllä hän peittosi suvereenisti kaikki pitkät. Hän oli ehdottomasti seksikkäin mies pitkiin aikoihin vastaan tulleista! Huh sentään! (Vieläkin näen unia tuosta miehestä, joka myöskin välillä naureskeli pienuuttaan)
Mutta ei tosiaan kantsi hankkia korkokenkiä ja kammata tukkaa koomisen pöyheäksi päälaelta, se pahentaa tilannetta.
Itse seurustelin n10senttiä lyhyemmän miehen kanssa, suhde päättyi siis muista syistä kuin pituudesta. Mutta siis minua ei pituus häirinnyt, voihan pussatessa toinen varpustaa ja toinen vähän koukistaa polvia. Mutta myönnettäköön, että joku yli 15cm pituusero voi haitata, esim. on aika vaikeaa käpertyä miehen kainaloon ja sellaista.
Monet naiset ovat miehiään pitempiä, koska käyttävät korkeita kenkiä. Aina löytyy lyhyitä naisiakin, joten älä stressaannu :)
Kyllä siinä täytyi jotain muutakin olla, kun pituus. Ei kukaan voi olla noin pinnallinen. Itse seurustelen n. 10 cm minua lyhyemmän kanssa (olen 180 cm)eikä meitä ole pituus ikinä yhtään haitannut. Hän on mulle maailman ihanin mies, jota en vaihtaisi mistään hinnasta. Musta on vaan kiva, että ollaan persoonallisen (ja tosi onnellisen) näkönen pari!
No muutama sentti sinne tai tänne ei tunnu missään.Mun on tietysti helppo sanoo noin kun itsellä on 10 senttii pidempi mies. Mut eihän se vaikuttais mitään. Mun tädin mies on 5 cm vaimoaan lyhyempi, niille se on hyvä vitsin aihe ja ne naureskelee koko jutulle. Kyllä muut ominaisuudet on tärkeempii kun pituusero, ainaskin mulle. Jos vaikka muuten käyttäydyit pikkusen huonosti sitä kohtaan ja se halus vähän näpäyttää sua ja ilmotti eron syyksi pituuseron, höh.