Olen aivan rikki yhdestä miehestä jonka kanssa minulla oli jonkin näköinen puolen vuoden suhde. Kai se oli seurustelua, ainakin puhuttiin niin. Hän oli aivan ihana. Otin usein puheeksi eron, koska hänellä oli jotain ongelmia itsensä kanssa, ja tuntui ettei hän pysty seurustella. No sitten yksi päivä hän jätti minut facebookissa. Annoin olla, jos ei kerta muuten voi sanoa. Vähän aikaa meni, ja nähtiin sattumalta baarissa, hän tuli juttelemaan ja sanoi haluavansa jatkaa kanssani. Juteltiin koko ilta ja hän kertoi tunteistaan minua kohtaan ja toivoi vielä mahdollisuutta... Mentiin samaan paikkaan yöksi, ja harrastettiin seksiä... Hän alkoi taas soittelemaan ja haluaisi nähdä. Olen ihastunut ja haluaisin olla hänen kanssaan. Itse en juurikaan ole pitänyt yhteyttä, vastaillut vaan hänelle. Koska en aijo olla heti häntä vastassa. En edes tiedä mitä hän oikeasti haluaa, kun ei suoraan ja selvänä kerro tunteistaan. Enkä edes kysele, hänen täytyy itse sanoa. Pelkään, ettei uskalla ja luulee että minua ei kiinnosta. Mutta enkö toimi oikein? Jos hän ei itse tee kunnon aloitetta, niin ei hän minua tarpeeksi halua. Miltä kuulostaa, leikkiikö hän vain kanssani? Olenko tyhmä, jos otan takaisin?
Mitä exä haluaa? Odotanko turhaan?
-Ihastunut85-
2758
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toiset ihmiset on vaan sellaisia että tunteiden kertominen on vaikeampaa. Toki mies voi aina leikitellä kanssasi mutta voi myös olla tosissaan. Mikä siinä on että ihmiset ei voi kysyä ihmisiltä itseltään missä mennään vaan odotetaan että toinen alkaa puhua? Ei sillä mitään vastauksia saa jos vaan odottaa. Ja sitten elää epätietoisuudessa ja pitää tulla jostain Suomi24:stä kysymään neuvoa. Ei saa olla niin ylpeä että ei voi kysyä asioista. Ihan vähällä aikaa on kaksi naista täällä tulleet sanomaan että mies on raukkamainen kun ei kerro syytä eroon tai ei kerro selvänä tunteistaan. Mutta onko se yhtään sen parempi että ei kysy ihan periaatteen takia kun ainahan sen toisen pitäisi alkaa puhumaan? Se puhuminen ei ole kaikille helppoa.
En tarkoittanut loukata tällä ketään mutta niin se vaan menee. Ei pidä vaan alkaa syyttämään toista omasta epätietoisuudesta ja jäädä paikoilleen siihen tilaan vaan pitää ottaa asioista selvää jos selvää haluaa saada. Se on jokaisen oma päätös miten menettelee mutta ei siinä ole mun mielestä mitään järkeä että ei voi kysyä jonkin ihme ylpeyden takia asioista.
Olen yrittänyt tämän miehen kanssa monesti suhteemme aikana aloitta keskustelua meidän suhteesta. Mutta itsekin olen ujo kuten tämä mieskin. Kerran kysyin häneltä selvänä, mitä ne sanat tarkoittivat, hän sanoi niiden olevan totta. En minä ylpeyden takia ole pitämättä yhteyttä tältä puolelta, tuntuu vain tyhmältä heti pomppia hänen luokseen takaisin, jos hän kerran sanoo haluavansa palata. Tai en tiedä, ehkä hänen mielestään näyttää siltä etten halua häntä. En tiedä miten toimia.