Jätetty...:'(

ei se elämä yhestä jätkästä kiinni oo, niitä on maailmas miljoonia lisää ja jos teiän juttu oli ohi kahes kuukaudes nii ei se ollu sulle ees se oikee. aina tollaset vie suruaikansa mut hetken päästä voi taas kohottaa leukaansa ja nauraa pikkujutuille. itseluottamuksella saa parhaiten elämään potkua, ja niiden jätkienkin keskuuteen ;) zemppiä vaan, kyllä se siitä!

mä olin ihastunu erääseen poikaan n. 2kk ja sitten laitoin sille viestiä ja se vastas! no, sitten laiteltiin aika ihaniakin viestejä ja meijän piti mennä kahville. sinä päivänä odotin että se soittas, että monelta ollaan menossa, mutta se ei ilmottanu millään tavalla..=( olin tosi vihanen/surullinen.. ootin 2vk, kunnes tuli viesti: "oon tosi pahoillani, mutta mun täytyy tunnustaa, että seurustelen!meillä on menny kauan huonosti ja ollaan eroamassa" mä olin NIIN surullinen ja vihanen että se ei ollu kertonu aiemmin..no sit se sano että se ilmottelee kun ne on eronnu.. ja minä tyhmä uskoin, eihän ne tietenkään eronnu..=( se sano että on mä löydän paremmankin mitä hän on ym... joo, paljon lohdutti siinä vaiheessa. hän pyyteli anteeks ja sano että olis halunnu tutustua muhun, mutta se ei nyt oo mahdollista.. no, me nähään aina välillä kun meillä on sama harrastus, mutta asuntaan vierekkäisissä kaupungeissa.. siitä on nyt puol vuotta, mutta en pääse siitä yli.. oon vieläkin ihastunu siihen ja mua suututtaa, koska olin niin LÄHELLÄ! mutta yritä jaksaa..=)

........... mä olin kauan ihastunu ja ollu yhen ihanan jätkän kaa ja sit sillä oliki toinen (mun kaveri)ja se sattui!!!!!! :( sit luulin etten pääse siitä ikinä eroon vaikka se hommailiki mun kaverin kaa.......puolivuotta itkin sen perään kunnes löysin uuden ihana jätkän joka tuli mun luo...Oltiin kunnolla yhessä ja elämä oli ihanaa...kaikki oli hyvin kunnes se muutti pariks viikoks hesaan ja ku se tuli takas kaikki oli muuttunu ja se ei halunnukaa mua enää takas.............nyt suren sen perään ja huomaan, et se oli mulle jotain paljon suurempaa ku se 1. joka petti mut.. Nyt mun sydän itkee tuskaa sen jätkän perään....vielä pahemmaks mun surua tekee se et erottiin kavereina eikä ollut mitään riitaa...mulla ei oo siis mitään syytä vihata sitä...ja se oli mulle paras. tuntuu etten löydä parempaa...mulla on hirveä ikävä sitä.... Joten selviä sinä, niin minäkin yritän...! kyllä sieltä saattaa joku uusi ja parempi löytyä vaikka tuntuisikin mahdottomalta

mä tiedän miltä susta tuntuu...ja tiedän myös että en paljoo pysty sua auttamaan mut...mulle kävi ihan samalla lailla just vähän aikaa sitten!se vaan loppu yhtenä tavallisena päivänä kun mun poikaystävä ilmotti ettei halua enää jatkaa..ja mä tyhmä kun olin luullu että kaikki on ihan hyvin mutta ei se sitten kai vaan toiminukkaan..menin tietysti ihan sekasin ja mietin jopa siinä kun pyöräilin itkien kotiin että ois paljon helopompaa kun vaan ajaisin sillä pyrällä jonkun auton alle ja...mutta onneks selvisin lopulta kotiin!itkin kans monta päivää ja olin tosi sekasin..mutta onneks mulla oli hyviä ystäviä jotka autto mua selviimään ja nyt voin jo paremmin vaikka ei kai sitä voi koskaan kokonaan unohtaa...mutta halusin vaan kertoo että siitä pääsee kyllä yli kun antaa ajan kulua ja siitä kannattaa puhua esim. vaikka kavereitten kanssa..se auttaa!!! ite oon elävä esimerkki tästä tilanteesta..mutta koita jaksaa ja kyllä sä siitä selviit! :)

... Tekstarilla tuli ettei enää nähtäis, ettei tulis turhia toiveita. Seuraavana vloppuna baarissa sitten aikamme keskusteltuamme tuli ilmi, että oli löytynyt parempi, johon ollaan nyt täysin koukussa...

Kiitti-moi, sanon mä. Mukavaa oli ja harmi että se loppu, mutta ei ollu mun arvonen jätkä...

"Muukalaiset tapaavat, nauttivat hetken toisistaan ja jatkavat matkaa.
-Ei ihan rakkautta, mutta siitä olisi voinut tulla sitä."

Tsemppiä, kyllä se aurinko sinne risukasaankin..!!!

moikka...mä tiedän tunteen hyvin..minut jätetty kans tekstarilla parikin kertaa...se on lapsellista...just tällä hetkellä mulla ei ole ruokahaluu olelnkaan ja unikin mennyt siinä sivussa!!parantaako aika haavoja koskaan?en tiedä..tuntuu nyt niin pahalta kans..kirjoittele mulle jos haluut..olis kiva jutel... -antti-

Koin viime lauantaina lähes saman mut tyttöystävä jätti koska se haluaa olla yksin seurusteltii n.vuosi ja si tulee tällänen että ei halua enää seurustella vaan haluua olla yksin... me suunniteltii kesää, et mitä me tehtäis ja mä menin kesäks töihin koska halusin antaa tyttöystävälle rakkautta ja huolen pitoa ja vielä lopetin jääkiekonkin jotta saisin enemmän aikaa tälle tytölle, se sano et haluaa olla silti ystävä, mut nyt se ei vaan pysty seurusteleen... Mä en ymmärrä... mä haluaisin vielä yrittää mutta tää tyttö sanoo vaan ettei pysty... Mä rakastan edelleen tyttöä... Mä en pysty nukkuu yhtää enkä syömää, juon vaan kahvia töissä ja kun pääsen kotiin alan oksentaan, koska tuntuu niin pahalta, ja sit viho viimeseks mä alan itkeä ja en pysty lopettaan... Tää oli kova paikka mulle, koska me vietettiin aikaa paljon yhdessä ja suunniteltii kihloihin menoo ja muuta sellasta, jopa käytiin yks keskustelu lasten hankinnasta! Ja Mä hommasin ittelleni kesätyöpaikan jotta oltais voitu muuttaa yhteen tän tytön kanssa... ja mä ikävöin edelleen tyttöystävääni, Mikä on vikana kun tyttö ei halua elää luotettavan, ihanan jaRakastavan pojan kanssa joka on vielä ihan hyvän näkönen!!! Tiedän sun tuntees mutta niinku ne kaikki sanoo että kyllä se elämä vielä hymyilee... mutta jos mä hymyilen tai nauran ni mä nauran tuskasta!!!