Minulla on vain vähän kavereita, mutta tulen heidän kanssaan tosi hyvin juttuun ja he ovat minulle tärkeitä. MUTTA, heti kun tulee jostain syystä puhe Antti Tuiskusta ja hänen musiikistaan, meno muuttuu täysin. Kaverini tietävät, miten paljon pidän hänen musiikistaan. Pari kaveriani alkaa heti väitellä minulle vastaan, että heidän mielestään hänen musiikkinsa on huonoa ja he ihmettelevät miten voin tykätä hänen musiikistaan. Yritän puolustella itseäni, mutta aran luonteeni takia puolustukseni on aika vaisua ja avutonta.Tuiskun musiikki on kuulunut tärkeänä osana elämääni lähes hänen ensiesiintymisestään asti. Olen pyytänyt heitä lopettamaan, ja olen myös sanonut että minulle on ihan sama, vaikka he mollaisivat keskenään häntä ja hänen musiikkiaan mesessä vaikka kellon ympäri, mutta eivät tekisi sitä kun minä olen paikalla, mutta tuntuu että he muistavat sen vain viisi minuuttia. Tiedän, ettei makuasioista voi kiistellä eikä pidäkkään, mutta en vain voi sille mitään, että minua alkaa suututtaa ihan älyttömästi ja tekee mieli huutaa, kun he mollaavat minulle jotain niin tärkeää asiaa. Mitä teen, otanko liikaa itseeni? (ja ei sitten mitään vittuiluja lisää Antti Tuiskun musiikista, kiitos!)
Otanko liikaa itseeni?
puolustuskyvytön95
2359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Turhaan sinä itsees otat. Jokaisella saa olla mielipiteitä mutta ei kai niistä tarvi välittää. Jos sua ärsyttää ja näytät sen niin siitähän ne vasta innostuukin härnäämään. Kuuntelet mitä kuuntelet ja annat muiden kuunnella mitä kuuntelevät.
ps. Antti Tuisku on ihan paskaa
Minusta kuulostaa siltä, että kaverisi yrittävät hieman muuttaa sinua, ja ajattelevat sen onnistuvan koska olet arka ja ehkäpä heidän mielestään "helposti muokattavissa" kun tarpeeksi sitkeästi yrittävät. Pidä pintasi ja kuuntele sitä musiikkia mitä itse haluat. Ystäväsuhteella on loppujen lopuksi syvällisempikin merkitys kuin musiikkimaku. Onneksi tällaiset ystävät jotka eivät arvosta toisen oikeutta omiin mielipiteisiin karsiutuvat vuosien varrella, kun ystäväpiiri monella muutenkin suppenee iän myötä.
Minulle tulee mieleen tästä eräs kaveri, joka oli omasta mielestään todella cool, avarakatseinen ja suvaitsevainen maailmannainen -> niin kauan kuin kyse oli niistä asioista jotka hän itse hyväksyy ja joita hän pitää "oikeaoppisena". Jos eteen tuli joku asia josta oli hänen kanssaan eri mieltä, hän jankkasi samoja asioita vuodesta toiseen ottamalla aiheet esille yhä uudestaan ja uudestaan ja yritti väkisin käännyttää omalle kannalleen. Tähän yhteydenpitomme lopulta katkesikin, sillä ei tämä mielestäni ole oikeaa ystävyyttä jos kaverin kanssa on oltava aina samaa mieltä kaikesta. Tällaisia mielipide-eroja aiheuttavia asioita meillä olivat mm.abortti ja porno. Ystävä ei hyväksy aborttia, minä taas pidän sitä jokaisen omana asiana. Pornon suhteen ystävä ei ymmrtänyt miksi minä en halua katsoa pornoa, koska hänen mielestään se oli niin kiinnostavaa katsottavaa. Usein hän laittoi pornoelokuvan pyörimään (kyseessä siis naispuolinen ystävä) jos minä tulin heille kylään, ilmeisesti vain kiusatakseen minua.
Oikea ystävä kunnioittaa toisen mielipidettä, ei tuputa väkisin omaansa ja keskittyy ystäväsuhteessa muihin, tärkeämpiin asioihin.