Niin siinä kävi, että 3v avioliiton jälkeen eropeli tuli...tai ei virallisesti vielä mutta viittä vaille on jo sekin. Ja kun sitä niin uskoi, että juuri hän on se unelmaprinssi. Onneksi oltiin maltillisia lasten hankinnan suhteen eikä vielä ehditty, olisi niille kova paikka, ei tietenkään vielä, mutta tulevaisuudessa.
Nyt sitten omaa elämää jatkamaan, jos siihen kykenen. Onneksi tämä kappale auttaa siinä edes vähän, ikioma masennusbiisini, josta kukaan muu ei välitä, ei välittänyt ex-miehenikään...
http://www.youtube.com/watch?v=hfc6EIPdXNg&feature=related
Nyt sitten omaa elämää jatkamaan, jos siihen kykenen. Onneksi tämä kappale auttaa siinä edes vähän, ikioma masennusbiisini, josta kukaan muu ei välitä, ei välittänyt ex-miehenikään...
http://www.youtube.com/watch?v=hfc6EIPdXNg&feature=related
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ole sinä tyttö vaan onnellinen, ettei kauemmin kestänyt, kerran ei ollut kestääkseen!
Itse olen edelleen huonossa liitossa, mistä olisi pitänyt lähteä jo 10 vuotta sitten meneen.
Itsensä kidutusta ja pahaa mieltä päivittäin on eloni miehen kanssa, joka tekee kaikkensa, että masennukseni on ja pysyy.
Nyt alkaa vihdoin viimein näkymään horisontissa valoa, jospa saisin jo viimein repäistyä itseni tästä toivottomuuden liitosta pois.
Ole sinä onnellinen, vähän aikaa murehdit exääsi ja sitten käyt uusia seikkailuja päin!
Olet rohkeampi, kuin minä....
Mikäa siinä nyt sitten on, ettet ole uskaltanut/uskalla miehellesi erohaluistasi kertoa?
Lapsethan ne se hyvä tekosyy on kaikkeen.
Yksinhuoltajan arki ei miellyttänyt.
Kohta lentää viimeinenkin pesästä ja sen mukana minäkin, eri osoitteeseen kuitenkin.
Parempi lapsille että vanhemmat on onnellisia vaikkakin erossa kuin yhdessä ja onnettomia.
Joskus on vaan niin voimaton ja latistettu, että ero tuntuu niin valtavan isolta asialta, eikä kaikissa perheissä kuitenkaan riidellä.
Se yhdessä olo on vain niin kiusaantunutta, mutta siihenkin on se ratkaisu, ettei olla paljon näköyhteydessä. Vähän kuin kämppis, jota ei oikein tunne.
Kyllä meillä lapsi itse sanoi, että ettehän te eroa, kun naapuri erosi.
Ja lupasin, ettei erota niin kauan kuin lapsi asuu kotona.
Ei meidän tapauksessa tullut hallaa avioliitossa olosta kuin minulle itselleni, mutta oma valintani.
Mikä siinä on kun tuo kolme vuotta tuntuu olevan syklin pituus kun parisuhde loppuu. Onneksi en ollut naimisissa niin ei tarvi omaisuudesta tapella. Mä en halunut uskoa että pitää luopua kanssa unelmieni täydellisestä naisesta. Oli muuten siitä harvinainen nainen että ei tykännyt kauheesti puhua asioista. Käänsin kaiken paskamaisen kohtelunkin vaan hetkelliseski ongelmaksi. Ei puhuttu ei ollut aikaa, kaikki muu meni edelle, työ, lapset, koiranhoito välillä tuntui että ex:kin oli tärkeämpi. Seksi pelas pitkään hienosti, sit sekin loppu. Ajattelin et vaihdevudet ne sekottaa systeemiä.
meni vuoden päivät ennen kuin alkoi valjeta mistä on kysymys.
Vuoden päivät kuvittelin että oli ihan toisista asioista kyse.
En voi sanoa muuta kuin mahdollisimman avoin kommunikaatio on tärkeää.
Miten voi mikään asia ikinä selvitä, jos joutuu täysin sokkona arvailemaan asioita!?
Nyt sitten varmaan menee seuraava vuosi sulatellessa tätä asiaa.
Ja juuri kun kuvittelin, että seuraava vuosi olisi sentään jo parempi.
Ihan kaikille.
Naisesi huomasi aikaa myöten, että tätä samaa paskaa taas!
Oli jo kokemusta ed. kanssa siitä.
sama kyrpä kesät talvet....johan siihen leipääntyy...