Halusin kirjoittaa omasta erostani.. En ole kirjoittanut siitä ennen. Oikeastaan en kai ole halunnut edes kirjoittaa kellekään, tai oikeastaan edes kauheasti puhua. Mutta tuntuu että on nyt on pakko, jos täällä olisi vaikka joitakin jotka voisivat auttaa.
Olen nuori nainen, täytän pian 23, tiedän, monen mielestä todella nuori ja se kuuluisa klisee, elämä on edessä.
Kuitenkin, olin juuri täyttänyt 15-vuotta kun aloin seurustella parhaan kaverini kanssa, olimme olleet parhaita kavereita melkein 3 vuotta. Päivittäin yhdessä. Hän oli mua 4 vuotta vanhempi, joten olisi voinut kai ajatella ikäeromme olevan suuri kun poikaystävä oli 18 ja itse vasta yläasteella. Seurustelumme kesti kuitenkin yli 7 vuotta.
Suhteeseemme kuului monenlaisia vaiheita, erosimme monta kertaa. Mutta emme koskaan kunnolla. Muutimme yhteen kun olin 17v, muutin asunnostamme monta kertaa pois, mutta menin aina takaisin. Poikaystäväni oli koko suhteen ajan todella mustasukkainen ja se rasitti suhdettamme koko ajan, minä kuitenkin rakastin häntä ja vaikka mitä olisi tapahtunut niin annoin anteeksi ja halusin jatkaa. Erojemme aikana molemmilla oli muita, mutta kukaan muu ei tuntunut koskaan olevan sen veroinen mitä meillä oli yhdessä, niinpä yritimme aina uudelleen. Yritin monta kertaa päästä hänestä irti, mutta lopulta halusin aina yrittää vielä, jospa se kuitenkin toimisi, kun kuitenkin rakastin häntä.
Lopullisesta erostamme on nyt reilu puoli vuotta, siitä kun viimeisen kerran muutin pois asunnostamme on vuosi. Silti ei ole mennyt yhtäkään päivää etten ajattelisi häntä. Tai olisi surullinen erostamme. Välillä ikävä on niin suuri, että en tiedä mitä tekisin. Kuin jokin repisi koko sisintäni irti ja kaikki henkisyys sisälläni katoaisi. Tuntuu että rakastan häntä edelleen. En vain voi tehdä mitään.
Lopullinen eromme meni niin, että oli juhannus. Olimme sopineet, että vietämme juhannuksen yhdessä, minun vanhempieni luona. Olin menossa aamuvuoroon töihin perjantaina klo.7 ja noin puoli 7 aikaan yhteinen kaverimme soitti minulle, että exäni (jonka piti siis viettää juhannus kanssani, kunhan vaan pääsen töistä) oli harrastanut seksiä toisen naisen kanssa, entisessä asunnossamme, yksiössä, kaikkien ihmisten aikana. Sain varmaan jonkunlaisen shokin ja ainut mitä tein laitoin exälleni viestin, että en ymmärrä miksi hän teki niin ja miksi hän satutti taas, mutta ainakaan en voi kuvitella viettäväni hänen kanssaan juhannusta. Hän ei vastannut mitään. Hän on sen toisen naisen kanssa edelleen. Yli puoli vuotta, ei sanaakaan, ei anteeksipyyntöä, ei mitään. 7 ja puoli vuotta hävisi yhdessä yössä.
Miten voi päästä yli suhteesta jos sitä ei pysty mitenkään käsitellä? Exäni ei ole vastannut mihinkään kun olen halunnut puhua. Ei mitään, hän on sen toisen kanssa, käy ulkomailla, käy baarissa, ei edes tervehdi minua. Jos en ikinä pysty käsitellä tätä eroa yhdessä exäni kanssa, tai edes puhua siitä niin voisiko vaikka ammattiauttaja tai jokin terapia auttaa pääsemään yli? Onko jollakin kokemuksia?
Haluaisin vain unohtaa koko ihmisen, jatkaa elämääni. En tiedä miten onnistun. Olen yrittänyt rakentaa uutta suhdetta, en pysty edes ihastua kehenkään.
Olen nuori nainen, täytän pian 23, tiedän, monen mielestä todella nuori ja se kuuluisa klisee, elämä on edessä.
Kuitenkin, olin juuri täyttänyt 15-vuotta kun aloin seurustella parhaan kaverini kanssa, olimme olleet parhaita kavereita melkein 3 vuotta. Päivittäin yhdessä. Hän oli mua 4 vuotta vanhempi, joten olisi voinut kai ajatella ikäeromme olevan suuri kun poikaystävä oli 18 ja itse vasta yläasteella. Seurustelumme kesti kuitenkin yli 7 vuotta.
Suhteeseemme kuului monenlaisia vaiheita, erosimme monta kertaa. Mutta emme koskaan kunnolla. Muutimme yhteen kun olin 17v, muutin asunnostamme monta kertaa pois, mutta menin aina takaisin. Poikaystäväni oli koko suhteen ajan todella mustasukkainen ja se rasitti suhdettamme koko ajan, minä kuitenkin rakastin häntä ja vaikka mitä olisi tapahtunut niin annoin anteeksi ja halusin jatkaa. Erojemme aikana molemmilla oli muita, mutta kukaan muu ei tuntunut koskaan olevan sen veroinen mitä meillä oli yhdessä, niinpä yritimme aina uudelleen. Yritin monta kertaa päästä hänestä irti, mutta lopulta halusin aina yrittää vielä, jospa se kuitenkin toimisi, kun kuitenkin rakastin häntä.
Lopullisesta erostamme on nyt reilu puoli vuotta, siitä kun viimeisen kerran muutin pois asunnostamme on vuosi. Silti ei ole mennyt yhtäkään päivää etten ajattelisi häntä. Tai olisi surullinen erostamme. Välillä ikävä on niin suuri, että en tiedä mitä tekisin. Kuin jokin repisi koko sisintäni irti ja kaikki henkisyys sisälläni katoaisi. Tuntuu että rakastan häntä edelleen. En vain voi tehdä mitään.
Lopullinen eromme meni niin, että oli juhannus. Olimme sopineet, että vietämme juhannuksen yhdessä, minun vanhempieni luona. Olin menossa aamuvuoroon töihin perjantaina klo.7 ja noin puoli 7 aikaan yhteinen kaverimme soitti minulle, että exäni (jonka piti siis viettää juhannus kanssani, kunhan vaan pääsen töistä) oli harrastanut seksiä toisen naisen kanssa, entisessä asunnossamme, yksiössä, kaikkien ihmisten aikana. Sain varmaan jonkunlaisen shokin ja ainut mitä tein laitoin exälleni viestin, että en ymmärrä miksi hän teki niin ja miksi hän satutti taas, mutta ainakaan en voi kuvitella viettäväni hänen kanssaan juhannusta. Hän ei vastannut mitään. Hän on sen toisen naisen kanssa edelleen. Yli puoli vuotta, ei sanaakaan, ei anteeksipyyntöä, ei mitään. 7 ja puoli vuotta hävisi yhdessä yössä.
Miten voi päästä yli suhteesta jos sitä ei pysty mitenkään käsitellä? Exäni ei ole vastannut mihinkään kun olen halunnut puhua. Ei mitään, hän on sen toisen kanssa, käy ulkomailla, käy baarissa, ei edes tervehdi minua. Jos en ikinä pysty käsitellä tätä eroa yhdessä exäni kanssa, tai edes puhua siitä niin voisiko vaikka ammattiauttaja tai jokin terapia auttaa pääsemään yli? Onko jollakin kokemuksia?
Haluaisin vain unohtaa koko ihmisen, jatkaa elämääni. En tiedä miten onnistun. Olen yrittänyt rakentaa uutta suhdetta, en pysty edes ihastua kehenkään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
yrität unohtaa sitä enemmän annat kivulle energiaa. Anna itsellesi mahdollisuus märehtiä, kipuilla juuri niin kauan aikaa kuin siltä tuntuu ja lopulta huomaat kuinka on aika päästää irti. Päästä lopulta irti, itsesi vuoksi, anna anteeksi kaikille osapuolille vaikka et kykenisi sitä entisellesi antamaan oikeasti, edes ajatuksen tasolla. Lopulta anna itsellesi ennen kaikkea aikaa itsellesi. Tutustu itseesi ja anna mahdollisuus eheytymiseen. Jos haluat eheän itsesi tulevan esille, vältä uutta suhdetta ennen kuin olet valmis.
Kyllä se rakkaus tupsahtaa eteesi, juuri silloin kuin sitä vähiten odotat.
Exäsi kyllä joutuu käymään omat kamppailunsa läpi vaikka se ei nyt siltä näyttäisikään.
Jokainen tuska on aikanaan iso niin iso ettei siitä tunnu koskaan selviävän mutta kokemuksen rintaäänellä, kauemmin eläneenä voin sanoa että kyllä siitä selviää. Ei ehkä aina niin kuin toivoisi, siltikin selviää.
sanoithan jättäneesi hänet jo monesti aiemminkin?
Kasva aikuiseksi, äläkä ripustaudu toiseen ihmiseen, suhde vaatii molemmin puolista välittämistä.
Sinä ajattelet VAIN itseäsi.
Ehkäpä kaverisi on nyt löytänyt ihmisen joka on hänen tasollaan myöskin henkisesti?
Rakkaudessa on kyse myöskin siitä, että on kahden ihmisen välillä on vetovoimaa, eli siis "kemiat toimii kahden ihmisen välillä oikein"?
Ehkäpä hän ei koskaan todella sinua rakastanutkaan? Ehkä roikuit ja ruikutit liikaa?
Exsäsi tunsi varmaankin voimakasta intohimoa tätä nykyistänsä kohtaan jo heti alkuunsa, sen osoitti jo hänen käytöksensäkin, senvuoksi ei sinulla enää ole mitään sijaa hänen elämässään.
Suo heille heidän onnensa ja yritä seuraavassa suhteessa antaa arvo toisellekin. "Rakkaus on siitä ihmeellinen asia, että mitä enemmän sitä annat, niin sitä enemmän sitä sinulla on, sillä se ei vähene anettaessa";))