Yhtä asiaa en ymmärrä. Miksi monet menevät naimisiin tekemättä avioehtosopimusta? Minusta se on ehdoton välttämättömyys asutaan sitten Suomessa tai jossain muualla. Samoin määritelmä minkä maan lakia noudatetaan avioerotilanteessa. On sitten kuinka rakastunut niin sen verran pitäisi olla itsesuojelu vaistoa. On hyviä avioliittoja ja huonoja. Silti ei saisi unohtaa oman selustansa turvaamista kaikissa tilanteissa. Samoin avioehto pitää rekisteröidä kumpaankin maahan.
Avioehto naimisiin mennessä!
++00++
27978
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kuinka monella etenkin nuorempana naimisiin menijalla on niin paljon omaisuutta, etta alkaa siina vaiheessa sita miettimaan? Asia erikseen on tietty nama vanhemmat jo omaisuuden keranneet ihmiset, joiden puoliso on jostain kehitysmaasta...
En ihan tarkalleen edes tieda Suomen lainsaadantoa asian osalta, mutta olettaisin, etta se avioliiton aikana keratty omaisuus tulee erotilantessa jakaa jokatapauksessa, oli avioehtoa tai ei ja ja lapsille (ja vaimolle?) on mies jokatapauksessa elatusvelvollinen.
"on mies jokatapauksessa elatusvelvollinen."
Mitä helvettiä, miksei nainen? Elämmehän nyt TASA-ARVOSSA!
Naiset elatusvelvolliseksi!
Kuten sanottua, en ihan tieda mika systeemi siella suomessa rullaa, mutta olettaisin, nainen on elatusvelvollinen lapsistaan jos ne jaavatkin miehelle.
Tottakai avioehto. Ihmettelen, että vielä nykyään on ihmisiä jotka eivät sitä tee. Mutta omaa tyhmyyttähän se on jos ei ole tullut tehtyä avioehtoa, turha olisi sitten vikistäkään kun ero tulee. Niin, ja se ero voi tulla vaikka olisi kuinka rakastunut juuri sillä hetkellä kun avioliittoon mennään.
Jos rakkaus on aitoa, se ei pelästy avioehdosta joka allekirjoitetaan ennen häitä vaikka tulkin avustuksella,
mutta jos liitto on hyötyliittoja...
No, mun mielestä on selvä merkki, että ollaan menossa hyötyliittoon, jos avioehtoa ei hyväksytä. Eli jos aiottu puoliso alkaa kiukuttelemaan avioehdon allekirjoittamisesta, niin parasta olisi sanoa "goodbye" tässä vaiheessa.
Eikä vaan kiukuttelua vaan tietoista tietämättömyyttä dount antöständ. Mutta siihen täytyy heti väläytellä tulkkia.
tehdä? me avioiduimme mieheni kanssa ollessamme 21 vuotiaita, eli omaisuutta ei paskaakaan, opiskelut vielä kesken ym.. turha siinä on mitään avioehtoa ruveta pykäämään. islamilaisessa aviosopimuksessa kysytään että halutaanko TULEVA omaisuus jakaa vai pitää omanaan, eli mitään erillistä avioehtoa ei tarvitse...
mieheni kotimaassa avioero tapauksissa kaikki omaisuus(siis talo huonekalut auto) jäävät naiselle, vaikka mies onkin maksanut ne! miehen myös täytyy maksaa elatusmaksua vaikkei lapsia olisikaan, että naisen elintaso pysyy täsmälleen saman kuin naimisissa oltaessa!
ja sen maan avioero lakiahan noudatetaan jossa satutaan asumaan!
eli hyvät oltavat minulla vaikka ero tulisikin... tämän lisäksi mieheni on todella varakkaasta perheestä, joten isot perinnöt tiedossa, myös ihan suomen mittapuulla!
Tämä herätti oitis kiinnostukseni. Näin siis aina muslimeilla ?
islamislaisessa avioliittosopimuksessa tuo kysymys löytyy mutta tuosta avioeron jälkeisestä tilanteesta en osaa sanoa, mieheni kotimaassa kun painavat lait enemmän kuin islam...
Takuulla nainen ei hyödy mits. Päinvastoin. Käyttää aavikkoprinssit vielä tyttösen säästötkin ja perinnöt omiin tarkoituksiinsa.
watson, en tiedä mistä olet käsityksesi saanut ettei muslimimaassa ole samat lait kaikille, mutta 110% varmaa se että tässä maassa "vääräuskoiset" ovat jopa korkeammassa asemassa kun muslimit, onhan täällä ihan alkuperäisväesössäkin kristittyjä ja juutalaisia! ja tämä on tullut muutamaan otteseen todistettua kuinka laki on ollut minun puolella, vaikka siis olenkin "vääräuskoinen" ;)
ja kyllähän se valitettavasti niin on että minulla on myös samat oikeudet avioeron sattuessa kuin muslimillakin, eli vaikka mies yrittäisikin kieroilla sopimuksista irti, eihän pysty!
ja turha jatkaa tuota lässytystä kuinka olen mieheni armoilla ym... vaikka asunkin mieheni kotimaassa, niin aika hyvin olen parissa vuodessa saanut järjestettyä tänne oman elämänkin, ystäviä löytyy ja oma vaateliikkeeni jota siis pyöritän lähinnä ajankuluksi, vaikka siitä saisimme elantommekin kevyesti... mutta kun islamin mukaan on miehen velvollisuus elättää perhe...
yhtä vähän paremmin onnistunutta suhdetta. Sitä vastaa kymmeniä jollei satoja alistettuja suhteita.
kaikkihan tietävät, että musu pitää parempaa huolta naapurin rakkikoirasta kuin panoistaan.
Sukulaismies meni 2002 naimisiin Thaimaan matkoilla löytäneensä naisen kanssa. Nyt ovat jo eronneet ja nainen kuittasi puolet miehen omaisuudesta ja saa vielä tietysti elatusmaksut kahdesta lapsesta. Kun toisella on omaisuutta ennen avioliittoon menoa ja toinen persaukinen avioehto kannattaa tehdä aina oli kumppani sitten mamu tai kotoperäinen.
Taidat kertoa omasta kokemuksesta?
kommenttini on yllattain kadonnut, mutta kasitykseni perustuu tosiasioihin ja kokemukseen.
Puhu mita puhut, mutta mikali et ole kaantynyt muslimiksi todelliset oikeutesi siella ovat lahella nollaa.
Eli se ns. sinun omaisuutesi on oikeasti miehesi omaisuutta silla olethan miehesi omaisuutta. Ymmarrathan mita tarkoitan. Nimellisesti omistat jotain, mutta kun oikeasti et ole lainopillisesti siella taysivaltainen niin kuulut miehellesi, kuten esimerkiksi auto jonka se on ehka ostanut. Siksi kaikki mika on sinun on oikeasti miehesi.
Toki jos olet itse mennyt tekemaan sen virheen etta olet kaantynyt musuksi niin sittenhan asiassa ei ole mitaan epaselvaa. Toki olet yha miehesi omaisuutta, mutta sinulla on oikeus omaan omaisuuteesi.
Nain se vaan menee. Olen ollut todistamassa avioeroa, missa suomalainen kristitty nainen erosi muslimimiehestaan ja muslimimaassa. Lopputulos n. 1,5 vuoden taistelun jalkeen: nainen lahti Suomeen (lue karkoitettiin) ja taakse jai mies, lapset ja koko omaisuus. Ja ko. maassakin laki takaa samat oikeudet kaikille, mutta mies nyt sattui olemaan vahan normaalia vaikutusvaltaisempi henkilo siella eli laki pyyhkaistiin poydalta ja tehtiin ihan kuten mies halusi.
Ette te ole oikeasti KOSKAAN saman arvoisia muslimien silmissa, ette vaikka kaantyisitte islamiin. Koittakaa nyt jo saada se paahanne.
"mutta mies nyt sattui olemaan vahan normaalia vaikutusvaltaisempi henkilo siella eli laki pyyhkaistiin poydalta ja tehtiin ihan kuten mies halusi."
Eli kyseessä oli siis korruptio eikä uskonto.
Miten niin ehdoton välttämättömyys? Emme me edes halua omistaa mitään, eli mistä tehdä avioehto? Asumme aina vuokralla, sillä muutamme usein työkomennusten mukaan (ulkomailla). Jos kamaa alkaa kertyä liikaa, niin viemme osan kaatopaikalle, osan kirpputorille ja osan lahjoitamme keräykseen. Sitten on taas helppo hengittää.
Kun jouduin sisarusteni kanssa tyhjäämään lapsuudenkotimme, johon oli kertynyt 40 vuoden ajan tavaraa, niin olin entistä vakuuttuneempi siitä, että omaisuus on pelkästään riesa ja taakka.
Ex-mieheni vaati avioehdon ja sen sai. Kun jätin hänet, niin jätin hänelle myös kaiken mikä kuului avioehdon mukaan minulle. Mies kun sanoi, että aikoo taistella jokaisesta veitsestä ja haarukasta. Totesin, että taistele vain, minä en, saat pitää ne. En kaivannut mitään "yhteisiä muistoja". Joskus harvoin kaipaan jotain klassikko CD:tä ja tulee mieleen, että pahus, sekin jäi silloin sinne...
Todella harvinaista. Piti ihan jäädä ihmettelemään. Ne naiset, jotka on eronneet tutuistani, pitävät sellaisen sirkuksen ensin lasten huoltajuudesta ja sitten omaisuuden osituksesta ja lopulta vielä kääntävät selkänsä kaikille pariskunnan yhteisille tutuille ja sukulaisille miehen puolelta. Etenkin jos mies on ollut eroon syyllinen. No, niin varmaan tekisin minäkin kärsineenä osapuolena.
Minusta ei olisi ollenkaan samantekevää, jos mieheni eroaisi minusta ja saisi siitä hyvästä myötäjäisikseen puolet pankkitileistäni, asunnoistani ja perintömaistani.
Toki hän haarukat saisi pitää kaikin mokomin.
Sinun tapauksessasi avioehdossa onkin järkeä.
Mutta aloituksen väite "avioehto on aina ehdoton välttämättömyys!" ei tietenkään kaikkien kohdalla pidä paikkaansa. Se ei kaikkien kohdalla ole tarpeen.
sitä luulisi.
Mutta tilanne voi muuttua esimerkiksi perinnön saamisen takia. Ja jos lapsia on, on heidän etunsa turvattava. Avioehdosta ei ole mitään haittaa, mutta siitä saattaa olla erittäin suurta hyötyä.
Moni juntti on joutunut jakamaan perintönsä, maatilansa ja rantamökkinsä elättinsä kanssa,
kun luulee, ettei toi ulkomaan muija ymmärrä mitään avioehdoista ja osituksista. Kunhan saa katon päänsä päälle ja ruokaa. Sukulaistaikkumuija on aina sanonut "tietenki puoli" kun allekirjoitti asunnon omistuksesta 50 prossaa, vaikkei tietenkään maksa vastaavsti asuntovelkojakaan. Sen thaiverkosto neuvoo kyllä.
Ei kukaan ilmaiseksi tee mitään tätä nykyä. Tekisitkö sinä ?
Vanhempani olivat koko avioliittoamme vastaan ja "neuvoivat" = lue vaativat tekemään avioehdon. Eipä sillä kyllä meille taida paljon merkitystä olla, sillä suuria omaisuuksia meillä ei ole eikä ainakana perintönä tule. Kaikki mikä tulee menee perheeseen.
Tavallaan minä kyllä ymmärrän ja omasta puolestani suosittelen. Ei siinä ainakaan mitään pahaa ole.
Kaukainen sukulainen voi muistaa perinnöllä tai voi voittaa lotossa tms... Avioehto on hyvä. Yhteisesti hankittu ja maksettu omaisuus on ihan eria sia.
Omistuspapperit kantsii allekirjoittaa sen mukaan miten aikoo osallistua vastaaviin velkoihinkin.
Jos hyötysuhdemuija/ukko ei ole työintoinen, sen mukaan omistuksiakin.