mieheni jätti minut vuosi sitten. jäi kiinni pettämisestä. minä en olisi halunnut erota kun meillä on monta lasta mutta hän kertoi olevansa rakastunut. asun edelleen yhteisessä kodissamme koska meidän omaisuuden jakaminen on kesken. olen hermostunut mietin koko ajan entistä miestäni ja sitä kuinka vihaan häntä ja hänen uutta naistaan. nainen voisi olla mieheni tytär itse olin vanhempi kuin mieheni. seurustelimme aikoinaan kauan ennen kuin menimme naimisiin, todella kauan. nyt kuulin lapsiltani että mieheni on menossa naisen kanssa naimisiin ja että heille syntyy lapsi. en pysty tapaamaan lapsieni isää sillä tunnen mieletöntä raivoa. mies on mitään sanomaton luuseri joka ei saa elämässään mitään aikaiseksi tämän tulee uusi nainenkin huomaamaan. minua hän haukkui aina puutteistani mutta itse keskittyi vain omiin asioihin suhteemme sijaan. miten pääsisin yli vihasta? kun ajattelen hänen nuorta naistaan sydämeni alkaa hakata ja joskus puristan kätenikin nyrkkiin jotta en huutaisi. olen niin lopussa että pelkään että se vaikuttaa kykyyni hoitaa lapsia ja pitää yllä mitään ihmissuhdetta.
Miehelläni on uusi elämä
Entinen rouva
71291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tilanteesi on todella raskas. Tiedän ettei se kenties yhtään lohduta, mutta on olemassa muitakin jotka ovat kokeneet saman tyyppistä, joten siinä mielessä et ole ainoa maailmassa. Tästäkin ihmiset selviytyvät, mutta se vie aikaa. Se ei tarkoita, että tilannettasi vähätellään ja siksipä sinä tarvitse paikan missä purkaa tunteitasi. On hyvä, että tiedostat itsestäsi väsymyksen ja mietit vaikuttaako tämä lastesi hoitoon ja muihin ihmissuhteisiin. Me aikuisetkaan emme ole robotteja ja meillä on tunteita, joita emme pysty peittelemään. Lapset ovat fiksuja -pienetkin. Ne vaistoavat, huomaavat jos vanhempi on väsynyt, ei voi hyvin. Pyydän sinua ainakin miettimään hankkimaan keskusteluapua -eikä kannata säikähtää keskustelupaikkojen nimiä. Tilaa itsellesi aika esim. seurakunnan perheasiainneuvojalle tmv. seurakunnalta; toimivat eri nimikkeillä kunnasta riippuen ja ei tarvitse olla uskonnollinen. Voi myös tilata ajan mielenterveystoimistosta/psykiatrian poliklinikalta ja tämä ei tarkoita, että on psyykkisesti sairas. Myös tällaisissa kriisitilanteissa voi kääntyä em. puoleen. Jos olet huolissasi lasten asioista; lasten käytös, mitä miettivät tilanteesta, myös perheneuvolat ovat sitä varten. Sinä kyllä selviät tämän yli jos vain tahdot. Joku päivät sen itsekit huomaat ja hymyillen toteat, että selvisin hienosti. Läpikäymällä keskustelemalla eri tunteet, selviät, et katkeroidu ja olet valmis uuteen ihmissuhteeseen. Kun aika on kypsä.
Onhan niitä kaikkia auttavia- ja kriisipuhelimiakin joiden kautta voi jutella asioista.
Kannattaa myös joskus laittaa lapset hoitoon ja ottaa pari tuntia omaa aikaa. Ja käyttää se itseensä. Juttelu ystävän kanssa, harrastus, urheilu, jokin joka hoitaa mieltä ja saa olon tuntumaan paremmalta vie asioita eteenpäin hyvään suuntaan. Sitten lastenkin kanssa taas jaksaa.
Ei tieten paljon lohduta, mutta niin se vaan on.
Et ole ainoa, jolle on käynyt noin ja sulla on ainakin se etu, että peli loppui siihen ja voit alkaa elää eteenpäin ilman retkua.
Minulla on vuosia ollut tilanne, että miehellä on sivusuhde, eikä tälle jutulle tuntunut loppua tulevan.
Mies on valehtelija, luuseri ja täyssika, jota rakastin enempi kuin elämää...
Lupaa aina lopettaa suhteensa (myös nuorempaan naiseen), ja sorrun hänen kanssaan aina naimaan ja taas kohta jää kiinni pelistään toisen kanssa.
Minulla on ollut jo kauan pelko, että joku päivä tämä uusi nainen on oven takana ja kertoo myös olevansa raskaana ja lapset ovat siinä kuulemassa.
Nainen on nuori ja kaunis ja luulen miehenikin valehtelevan hänelle, ettei meillä ole enää seksielämää...
Nyt on kuitenkin tullut minullakin mitta täyteen ja olen katselemassa itselleni ja lapsilleni toista asuntoa
toisesta kaupungista.
Tämä koko ruljanssi on syönyt minua henkisesti niin paljon, etten tunne miestäni kohtaan enää edes sitä vihaa, halveksuntaa vain ja jotenkin myötätuntoa sitä naista kohtaan, tyttöparka.
Itke sinäkin vain itkusi ja huuda tuskasi vaikka metsään kävelylenkillä, taikka kuten minulla oli tapana: itkin ja ulisin saunassa itsekseni, etteivät lapset olisi nähneet tuskaani...
Vähä vähältä puristi sydämmestä vähemmän ja aloin suunnitella elämää eteenpäin.
Nyt ovat jo muut asiat muuttuneet tärkeämmiksi ja enempi olen huolissani lasten jaksamisesta, juorut menevät heidänkin korviinsa, kun isänsä liikkuu kaupungila nuorikkonsa kanssa käsikkäin.
Mutta ilo alkaa tulla takaisin omaan elämääni ja suunnittelen innolla lasten kanssa huoneiden jakamista tulevassa,uudessa asunnossa.
En edes ottaisi miestä enää elämääni takaisin, pelkkä ajatuskin saa tunteen, että toivottomassa suossa rämpisin taas tuskani kanssa, mieheni ei miksikään muuttuisi, sama luuseri se olisi aina vaan.
Kyllä sinäkin selviät siitä! :)
Sinulla on valtavasti voimia vihaan ja katkeruuteen.
Katso peiliin ja kanavoi tuo voima näkemäsi henkilön hyvinvointiin.
Itsellä kun oli vaikeinta eron jälkeen, kummasti alkoi itsesuojeluvaisto heräillä ja tulla suojaksi itselleni.
Täytyy vaan todella ihan konkreettisesti mennä sen peilin eteen katsomaan omaa surkeutta ja huomata, että siellä se on se piruparka, jota pitää alkaa ajattelemaan ja josta pitää pitää huolta!!
Itseäsi sinun pitää oppia rakastamaan, että voit rakastaa muitakin, heräät horroksesta ja jaksat huolehtia myös lastesi hyvinvoinnista. Ethän unohda, että heilläkin on todella vaikeaa eronne vuoksi.
Muista, että kun ovi takanasi sulkeutuu, edessä uusi ovi avautuu...
Avioliittosi on mennyttä, unohda siis sen exän asioiden vellominen ja mieti tulevaa kevättä ihanine aurinkoisine ilmoineen ja raikkaita tuulia!
Kokemuksesta tiedän, että eroseminaari auttaa käsittelemään vihan, surun ja muut vaikeat tunteet jotka liittyvät petetyksi tulemiseen ja eroon. Osallistu itsesi takia, olet ansainnut paremman elämän jatkossa. Itse koin saman kohtalon, mies rakastui nuorempaan naiseen työpaikalla, petti ja jätti. Olen päässyt yli menneestä ja elän toimivassa parisuhteessa tänä päivänä, koen että oli hyvä kun pääsin pettäjästä eroon. Näin kaikki voi muuttua.
Mitä älliä on asua siellä? Ei se omaisuuden jakamisen keskeneräisyys tarkota, että sun täytyy siellä asua vihaamassa. Aika sairas asenne. Hanki oma elämä, päiväs vaan menee pilalle ja aikas hukkaan, kun kökötät siellä kiukuissas kädet nyrkissä.