EVVK paitsi...

Alf

Jaa, mitä tiedän autosta nimeltä Alfa-Romeo.
No enpä kovin paljon.Ei esiinny Hollywood- elokuvissa, kuten Volvo maksamissaan elokuvan pätkissä jo 70-luvulta alkaen.
(Joka helvetin tusinaelokuvissa Volvo , vaikka auto on sirpalemerkki USA:ssa.)
Esson baarissa sanottiin, että Alfa on hyvä auto ajaa, jos vain perse kestää.Remonttia piisaa samalla mitalla kuin autolla luonnetta, joku sanoi: Autolla on munaa.
Onko Alfa Fiat?
Onko Alfa Ferrari?
Ehkä varakkaamman Fiat ja köyhän Ferrari?
Siis:Elämme mielikuvitusmaailmassa jossain Fiatin ja Ferrarin välimaastossa.
Mitä mieltä ollaan tästä?Kysymys Alfisteille.
Älä Hande sinä suotta vaivaudu tähän vastaamaan, sinun lobotomisten höyrypäästöjen vuoksi minä täällä Alfa- sivuilla käyn.Juttusi, niin kauan kun et käytä Whisky- nimistä asennusöljyä ( minäkin pysyn mukana, öljyttynä menee yli kallonahan)ovat jo legendaa.
Horst Wessel, die Geschichte von Schumi-Brüdern soll weiter.....

7

815

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Seiska5mma

      Ehkä Alfa on yksilöllinen valinta. Olivat syyt siihen, ettei se muille kelpaa, mitkä tahansa.

      Suomessa on paljon yksilöllisiä ihmisiä ja ihmisiä, jotka haluavat olla yksilöllisiä.

      Vanhemman Alfan kohdalla voi tietenkin nousta esiin sellainen insinöörinäkökohta, että kun jonkun vian korjaa, voi huomata että jos itse olisi ollut suunnittelemassa ko. kohtaa Alfan tehtaalla, ei vikaa nyt tarvitsisi korjata. Kun vaikka lisää tuuletusreiän täysin umpinaiselta vaikuttavaan kynnyskoteloon, voi tulla sellainen hieno fiilis, että on kovinkin älykäs. Samalla näkee kättensä tuloksen, ne tulevat paskaisiksi. Se lisää yksilöllisyyttä kun laite vihdoin toimii. Lähdenpä tästä tallille syventämään yksilöllisyyttäni.

    • hande

      Olet kelpo poika.
      Joskus saatan ottaa sinut matkalleni mukaan, yli lumihuippuisten vuorten, läpi sumuisten laaksojen, joissa sihisevät kärmekset pesiään pitävät.
      Oiva reppu vain mukaan, joka lupaavasti kilisee jokaisella askeleella, jonka voimakkaat reisilihaksemme synnyttävät.
      ah, tuo puro tuo viihdehetken verrattoman.
      Sen soljumista katsellessamme, saatamme naurahdella miehekkäästi kokemistamme vaivoista.
      Ehkä ammun tiikerin siinä sivussa.
      Synkkää partaasi haroen, ehdotat pientä huikkaa...
      No. tokihan siinä pullo vajuu.
      Vain lievästi horjahdellen jatkamme matkaa kartoitamattomaan sademetsään.
      Ei huolet paina, ei rasita polle.

      • hande

        Mustakarhua siinä myös matkalla ammuttuamme, saavumme vihdoin autioon Sorvan kylään.
        Emme halua kumpikaan majoittua ränsityneisiin rakennuksiin joita tupajumit ja kuolemankellot kansoittavat.
        Koska olemme molemmat raavaita heteromiehiä, pystytämme kumpikin omat telttamme.
        Auringon jo painuessa mailleen, ammun vielä yhden urbanisoituneen peuran.
        Mehukkaan paistin kypsyessä kepin nenässä, hymistelen vielä yhden sota-ajan rallin.
        - Kis, kis kukkulaa, on siellä munat sekä makkarat...
        Nerokkaana juonena tässä virressäni on, että siellä nautittiin myös peuran pyllyä ihanaa...


      • Alf

        Pallo, Pillu ja Pullo.
        Siinä se on miksi täällä ollaan.
        Miehen elämän kaari.Pallo ei enää kiinnosta, Pillu ja Pullo suurinpiirtein yhtä paljon molemmat.
        Istuin Panimolla ja mietin kullankaivajakaverini kanssa viisauksia vehnäoluen liukastamilla mössöillä, jota myös aivoiksi sanovat.
        Kyyppari sanoi ampuneensa karhun, talja on Sodankylässä kapakan seinällä.
        Kerroin, että Hande ampuu tiikereitä, kyyppari jätti pöytämme pyyhkimättä.
        Saa nähdä saammeko kaljaakaan enää.
        Tarttee varmaan pitää mölyt mahassa.
        Taidan jäädä ensi yöksi Tolosjoen laavulle.
        Onko syy tiikerin, karhun, Alfan, Handen vai minun?


      • hande
        Alf kirjoitti:

        Pallo, Pillu ja Pullo.
        Siinä se on miksi täällä ollaan.
        Miehen elämän kaari.Pallo ei enää kiinnosta, Pillu ja Pullo suurinpiirtein yhtä paljon molemmat.
        Istuin Panimolla ja mietin kullankaivajakaverini kanssa viisauksia vehnäoluen liukastamilla mössöillä, jota myös aivoiksi sanovat.
        Kyyppari sanoi ampuneensa karhun, talja on Sodankylässä kapakan seinällä.
        Kerroin, että Hande ampuu tiikereitä, kyyppari jätti pöytämme pyyhkimättä.
        Saa nähdä saammeko kaljaakaan enää.
        Tarttee varmaan pitää mölyt mahassa.
        Taidan jäädä ensi yöksi Tolosjoen laavulle.
        Onko syy tiikerin, karhun, Alfan, Handen vai minun?

        Tuli Joensuun Lyseon pihalla, jota nykyisin Taidemuseoksi kutsutaan.
        Vinoon kiveen oli hakattu vanhojen opettajien nimiä.
        Lasien täyttämä pääni luki tekstejä, kunnes tuttu nimi tuli vastaan.
        Hildur Roosa Elisabeth Renko.
        Ihana vanha nainen.
        Hän kai lähenteli 65 ikää, opettaessaan minulle(kin)luonnonhistoriaa.
        Jossain vaiheessa hän sai selville kiinnostukseni postimerkkeihin.
        Minulle kävi kutsu yhteen Joensuun suurimmista tornitaloista.
        Saatte uskoa että jännitti.
        Äiti oli prässännyt teryleenini huolella, klubitakin ja vesikampauksen ohella olin valmis.
        Soitin ovikelloa.
        Aina aurinkoinen, valkotukkainen nainen avasi oven.
        Hämilläni istuin sohvan nurkkaan.
        - Hande otat sie mehua?
        Myönsin ottavani.
        Asunto oli kuin Terijoen museosta, joilta seuduin Hildur olikin kotoisin.
        Vanhan naisen lyhenevin askelin hän toi kruusatun postimerkkialbumin eteeni.
        Kuin myös lasillisen omenamehua.
        Nousin ylös seisomaan ja kumarsin kohteliaasti.
        - Kiitoksia maisteri.

        Opettaja istui viereeni. Ryppyiset kädet avasivat albumin.
        Ensimmäisenä vierähti esiin sotilaspukuisen miehen kuva.
        - Hää on miun mies, Johannes. Hään kaatu Valkeasaaressa 1944.
        Komea luutnantti seisoi kuvassa, katsoen johonkin kauas- ehkä kuolemaansa...
        - Mut nyt näihin merkkilöihin.
        Upeat tsaarinaikaiset rivistöt levisivät eteeni


      • Entinen lyseon oppilas
        hande kirjoitti:

        Tuli Joensuun Lyseon pihalla, jota nykyisin Taidemuseoksi kutsutaan.
        Vinoon kiveen oli hakattu vanhojen opettajien nimiä.
        Lasien täyttämä pääni luki tekstejä, kunnes tuttu nimi tuli vastaan.
        Hildur Roosa Elisabeth Renko.
        Ihana vanha nainen.
        Hän kai lähenteli 65 ikää, opettaessaan minulle(kin)luonnonhistoriaa.
        Jossain vaiheessa hän sai selville kiinnostukseni postimerkkeihin.
        Minulle kävi kutsu yhteen Joensuun suurimmista tornitaloista.
        Saatte uskoa että jännitti.
        Äiti oli prässännyt teryleenini huolella, klubitakin ja vesikampauksen ohella olin valmis.
        Soitin ovikelloa.
        Aina aurinkoinen, valkotukkainen nainen avasi oven.
        Hämilläni istuin sohvan nurkkaan.
        - Hande otat sie mehua?
        Myönsin ottavani.
        Asunto oli kuin Terijoen museosta, joilta seuduin Hildur olikin kotoisin.
        Vanhan naisen lyhenevin askelin hän toi kruusatun postimerkkialbumin eteeni.
        Kuin myös lasillisen omenamehua.
        Nousin ylös seisomaan ja kumarsin kohteliaasti.
        - Kiitoksia maisteri.

        Opettaja istui viereeni. Ryppyiset kädet avasivat albumin.
        Ensimmäisenä vierähti esiin sotilaspukuisen miehen kuva.
        - Hää on miun mies, Johannes. Hään kaatu Valkeasaaressa 1944.
        Komea luutnantti seisoi kuvassa, katsoen johonkin kauas- ehkä kuolemaansa...
        - Mut nyt näihin merkkilöihin.
        Upeat tsaarinaikaiset rivistöt levisivät eteeni

        Hildur Roosa Elisabeth Renko opetti minullekin luonnonhistoriaa Joensuun lyseossa lukuvuosina 1962-1963 ja 1963-1964. Hän oli syntynyt 22.1.1904 Liperissä ja vihitty 1936 Sulo Armas Rengon kanssa. Sulo oli 1961-1962 luokanvalvojani ja opetti historiaa. Onkohan Sinulla osin väärät muistitiedot Hildurista ? Hildur Roosa Elisabet oli Liperin kirkkoherran, Salomon Mannisen tytär ja mm. kansanedustajana toimineen rovasti Elis Mannisen sisar.


    • ...

      ...

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      78
      1805
    2. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      18
      1689
    3. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      16
      1514
    4. 50+ naiset kyl

      Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin
      Ikävä
      19
      1203
    5. En voi sille mitään

      Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee
      Ikävä
      12
      1194
    6. Välitän sinusta mies

      Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv
      Työpaikkaromanssit
      6
      1182
    7. hieman diabetes...

      Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo
      Pattaya
      12
      1146
    8. Annetaanko olla vaan

      Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N
      Ikävä
      29
      1131
    9. Miten joku voi käyttää koko elämänsä

      siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää
      Tunteet
      6
      1119
    10. Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata

      Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot
      Kielipolitiikka
      7
      1114
    Aihe