Oon soittanut painoa (klassista musiikkia)yli kymmenen vuotta oikeastaan vain omaksi huvikseni, mut nyt se jotenki tuntuu niin puulta.. En mä edes ymmärrä mistä tää juttu oikeen tulee, mut mua vaan turhauttaa se etten oikein tiedä enää että mitä varten soitan. Tää on tosi inhottava tunne koska joku sellanen mikä on ollut lähes puolet mun elämästä mukana tuntuukin yht'äkkiä häviävän.
Mulla oli joskus kauhee into kahalata läpi sellasia teoksia jota mun opettaja ei antanu läksysks ja harjotella tosi paljon ihan huvin vuoksi... nykyään vaan ahdistaa ku opettja vaatii niin paljon ku oon soittanut niin kauan ja kaiken lisäks se että esim. koulussa ei osata arvostaa yhtään sitä että soitan klassista! Kaikkiin juttuihin (koulun juhlat yms.) mihin tarvitaan esiintyjiä ni mut hyllytetään aina, eikä kukaan oo edes koulussa koskaan kuullut ku mä soitan!!
Mistä mä saisin uuden innostuksen tähän juttuun!!??
Mulla oli joskus kauhee into kahalata läpi sellasia teoksia jota mun opettaja ei antanu läksysks ja harjotella tosi paljon ihan huvin vuoksi... nykyään vaan ahdistaa ku opettja vaatii niin paljon ku oon soittanut niin kauan ja kaiken lisäks se että esim. koulussa ei osata arvostaa yhtään sitä että soitan klassista! Kaikkiin juttuihin (koulun juhlat yms.) mihin tarvitaan esiintyjiä ni mut hyllytetään aina, eikä kukaan oo edes koulussa koskaan kuullut ku mä soitan!!
Mistä mä saisin uuden innostuksen tähän juttuun!!??
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sulle sanon kliseen älä luovuta,Ja soita hyvä ystävä niin että maailma raikaa.Kuullostaa nii tutulta,toi sun juttu.sa oot terve älä välitä paskajutuista, sul on lahja käyta sitä,treenaa pimpelipompeli juttuu.vaikka kuka söis,Hitsivieköön ne on kateellisia sulle.älä anna senn hämätä,klassinen on ihanaa niin kun me vaan tiedetääm.JA sinä ystäväni luota itsees niin minäkin 8 sormella vieläkin.
No jos sua se hämää, ettet oo päässyt koulussa soittamaan, ni tyrkkäät ittes väkisin vaikka esille! :D Jos sulla on musiikin tunteja niin menet sen opettajan eteen soittamaan ja kyllä varmaan pääset esiintymään johki pippaloihin.. Mutta se on vielä rasittavampaa, että aina kun on pienikin tapahtuma koulussa, niin pyydetään soittamaan (ja vielä ilman rahaa prkl!:D) No ei vaa..
On mullekkin tullut noita aikoja (n. joka puolen vuoden välein tulee edelleen) että ei oo motivaatioo sitten yhtään... Mutta ei voi valittaa, koska itse olen tulevan ammattini valinnut. Ootko itse harkinnut alaa kun oot noinkin kauan soittanut? Saatko soittaa tunneilla sellasia kappaleita joista ite tykkäät?
Mulla on ollut se hyvä, että saan itse päättää kappaleet. Tai opettaja antaa vinkkejä esim. "Nyt sun ois hyvä soittaa joku Mozartin sonaatti" ja sit mä saan ite päättää niistä mieluisen. Se on hyvä juttu jos saa soittaa sellasia kappaleita mitä haluaa. Kyl mä voin vaikka lyödä vetoo, että sun motivaation "katoaminen" on vaan väliaikaista. Ei auta muuta kun vaan harjotella ja harjotella... :)
Toisaalta, jos ammattilaiseks aikoo, on pidettävä kaikentyylisestä musiikista, esim. Bachista, Wieniläis-Klassisesta, modernista, Suomalaisesta, romanttisesta.. nämähän joutuu jo kursseissakin harjoittamaan sellaiseen kuntoon, että niistä on pidettävä. Isommissa (ammatti)tutkinnoissa joutuu kuitenkin viilaamaan pilkkua niin kauan (yli vuodenkin) että kappaleisiin ei voi kyllästyä. EIkä muusikko muutenkaan voi kyllästyä, vaan musiikista on aina löydettävä vain uutta.
Hassua, puhun kuin ammattilainen, vaikka pianosta ei ammattini tulekaan (kohta 20 vuotta soittoa takana).
Tosin nämä eivät koske topicin aloittajaa, hänhän sanoi HARRASTAVANSA.
Sillon ku ei oo motivaatiota soittaa, ja kuitenkin tuntuu velvollisuudelta soittaa, niin kannattaa vaan hyvällä omalla tunnolla ottaa viikko pari, tai vaikka kuukausi pari taukoa. Sen jälkeen innostuu helpommin uudestaan. Jos tuntuu kuitenkin vaikealta olla soittamatta, niin kiellä itseäs soittamasta! Silloin himo soittamiseen yltyy. Eli ei välttämättä ole hyvä keino vain "harjoitella ja harjoitella."
Olen soittanut pianoa ala-asteen ekaluokalta lähtien. Soitin yläasteen kasille asti lähinnä siksi, kun vanhempani halusivat. Sitten tuli mukaan oma fiilis ja tunteet, ja soittotaitoni ja tulkintani alkoi kehittyä aivan eri tahdissa kuin aiemmin! Nyt olen tilanteen pakosta ollut jo kohta kaksi vuotta soittamatta säännöllisesti - ensin vuosi armeijassa ja sitten muutin pois kotoa. Harmittaa todella paljon, kun joka kerta soittaminen tuntuu vain jäykemmältä, taidot ruostuu. Toivottavasti tulee pian tilaisuus alkaa korjata niitä, nyt löytyisi motivaatiota taas aivan eri tavalla kuin pari vuotta sitten!
yhteissoittoa. Nimittäin jos olet soittanut noin kauan, pitäisi löytyä teoksia, esimerkiksi trioja tai muita sellaisia. Piristäisi varmaan, mutta tietenkin ongelmana se löytääkö mukavat toiset soittajat. Kaikkien kun pitäisi olla samaa tasoa, että kaikilla mielenkiinto riittäisi. Yhteissoittoa ei muutenkaan pianisteilla ole paljon joten toivotan onnea jos innostut asiasta ja pistät toimeksi. Muuten tuosta koulusta esiintymisestä, voisit pyytää saada esittää ensin vaikka jotain muuta kun klassista ja sitten sen kaverina jotain "hienompaa" musiikkia.Ilmottaudu vaikka päivänavaukseen, jonkun mukavan opettajan kautta. Ei voi olla ettei kukaan olisi puolellasi. Oletko muuten soittanut noita huvin vuoksi harjoiteltuja opettajallesi? Hän voisi hämmästyä ja olla iloinen siitä.
Sama fiilis on ollu tässä pari vuotta. Nyt päätin et teen vihdoin ykkls-tutkinnon syksyllä ja sit klassinen jää sivummalle ja alan tehdä improvisaatiota ja harjoittelemaan myös muita soitimia perusteellisemmin (huilu ja skitta) ja TÄYSIN ilman muotteja eli VAPAASTI!! Yhteisoitto on muuten upeaa; minulle suotiin sellainen tilaisuus viime jouluna ja tuintui ihan sika mukavalta. Suosittelen! Nelikätisestikin on ihan jees soittaa mut tosiaan taidot ois kiva olla suht samalla tasolla tai sit nuotit pistää vaan sen verran yksinkertaisemmiksi toisella. Mulla on ollut tapana ajatella ehkä vähän liiankin vaikeata ja täydellistä soittoa ja sen vuoksi olen aina aikaajoin menettänyt aidon ilon. Tunnustele ja kuulostele soittoasi ja eläydy siihen. Tee jotain tosi yksinkertaista melodiaa ja kuunteleee. Laita oikein silmät kiinni. Ja fiilistele. Jutun ydin on kuunteleminen ja tekeminen just sillai kun itse haluaa ja kun itselta tuntuu kivalta. Mä tein videolla ihan puhdasta improa eli aivan mitä vian tuli mieleen. Siitä tuli ihan julmettoman hyvän kuuloista!! Mua auttaa soitossa se kun olne tosi viahinen tai surullinen. Iloisella mielelläkin syntyy mut oikein kunnon raivo tai suuri tunnepurkaus saa mut ikäänkuin keskustelemaan pianon kanssa. Ymmärrätkö?! :) Olisi mukava kuulla, oonnistuitko. Jos tahtoo kirjoittaa lisää, voin antaa osoitteeni.
Kiitos Nina!
Minua auttoi improa, tuntuu kuin olisin vapautunut.. Lisää soittoa minulle, kiitos!! :) :)