Joo. Tää tuntuu tyhmältä kirjoittaa tänne mutta en tiedä mistä muualtakaan mielipiteitä hakisin...
Lähipiirissä kun asia tuntuu aiheuttavan hieman...no paheksuntaa? Ainakin ihmetystä.
Eli mulla on sellainen tilanne että on ollut pientä vipinää mua reilusti vanhemman miehen kanssa. Nyt on sitten se tilanne että suhde on alkanut syvenemään.
Mies näyttää/vaikuttaa kyllä melkein 10.v nuoremmalta mitä hän oikeasti on...minä taas muutaman vuoden vanhemmalta. Eli ulkopuolinen ei meidän ikäeroa varmaan juurikaan edes huomaa. Itse olen .30v ja mies on melkein parikyt vuotta mua vanhempi. Minä en halua lapsia...se on tässä varmaan aika oleellinen fakta.
Mutta mitä tuo ikäero suhteen todella syventyessä/jatkuessa sitten vaikuttaa?
Haluaisin kuulla ajatuksia ja aina parempi jos jollain on omakohtaista kokemusta.
Itsellä on joku "magneetti" joka vetää noita selvästi itseäni vanhempia miehiä puleensa.:) Aiemmin en ole suhteeseen näiden kanssa alkanut mutta nyt olen niin ihastunut ettei tekisi mieli pelkästään ikäeron vuoksi hommaa jättää sikseen.
Lähipiirissä kun asia tuntuu aiheuttavan hieman...no paheksuntaa? Ainakin ihmetystä.
Eli mulla on sellainen tilanne että on ollut pientä vipinää mua reilusti vanhemman miehen kanssa. Nyt on sitten se tilanne että suhde on alkanut syvenemään.
Mies näyttää/vaikuttaa kyllä melkein 10.v nuoremmalta mitä hän oikeasti on...minä taas muutaman vuoden vanhemmalta. Eli ulkopuolinen ei meidän ikäeroa varmaan juurikaan edes huomaa. Itse olen .30v ja mies on melkein parikyt vuotta mua vanhempi. Minä en halua lapsia...se on tässä varmaan aika oleellinen fakta.
Mutta mitä tuo ikäero suhteen todella syventyessä/jatkuessa sitten vaikuttaa?
Haluaisin kuulla ajatuksia ja aina parempi jos jollain on omakohtaista kokemusta.
Itsellä on joku "magneetti" joka vetää noita selvästi itseäni vanhempia miehiä puleensa.:) Aiemmin en ole suhteeseen näiden kanssa alkanut mutta nyt olen niin ihastunut ettei tekisi mieli pelkästään ikäeron vuoksi hommaa jättää sikseen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos kerran elämäntilanteet kohtaa, niin silloin sulla ei ole niin paljon menetettävää. 50-vuotias tuskin aluasi alkaa enää isäksi, mutta jos se on OK, niin ikä on vaan numero. Tokihan miehellä tulee vanhuus eteen paljon aikaisemmin kuin sinulla, mutta voihan nuorikin mies vaikka vammautua. Silloin suhde muuttuu luonnollisesti erilaiseksi.
Totuus on enemmän se että ikäero vaikuttaa silloin kun toinen osapuoli on huomattavan nuori tai huomattavan vanha.
Esimerkiksi jos tyttö on 18 ja mies jotain 30, tai nainen 50 ja mies 70 jne.
Jos molemmat ovat ikähaitarilla n. 30 - 50 niin mielestäni siinä ollaan jo molemmin puolin kypsiä että ikäero tuskin on haitta.
Ikäero on suhteellista ja yleensä liittyy toiseen osapuoleen tai erilaisiin elämäntilanteisiin / tavoitteisiin.
Teidän ikäeronne mielestäni ei ole mitään verrattuna siihen kun joku just 20 ylittänyt nuori tyttö tapailee jotain 35 vuotiasta miestä.
Usein niissä suhteissa on epäsuhtaa.
mutta tuohon minä en halua lapsia ei kannattaisi uskoa edes itse, saati sen perusteella peilata suhteitaan. Jostain kummasta se alkaa kuulua, biologisen kellon tikitys, ja usko pois, ihmiskunta ei olisi jatkunut aatamista ja eevasta, jos näin ei olisi.
Viisikymppinen mies on ihan kelvollinen isäksi, siittiöitä syntyy juuri sen takia kokoajan lisää, munasolut sen sijaan vanhenee.
Täältä ei kannata hakea vastauksia elämänsä suuriin kysymyksiin, itse ne on ratkaistava. Kuvitelmat jotka kohdistuvat vuosikymmenien päähän entä-jos- rakenteella voi hyvin unohtaa, koska tämä on se ainut hetki jota eletään, eikä kellään ole takuita, onko olemassa enää seuraavassa hetkessä. Ihan oikeasti, jos on nähnyt miten kertakaikkisen totaalisesti elämä päättyy sitten kun on päättyäkseen, ei jää empimään ja junnaamaan odotellen jotain ehkä tulevaa. Elämä on nyt.
Puhut kyllä totta, mutta suhteen myötä saattaa olla tiedossa niin suuria elämänmuutoksia
että minä en ainakaan osaa olla miettimättä että entä ja jos. Kaikilla ei ole hetkessä elämisen taitoa, se olisi kyllä hienoa mutta minä en pysty siihen. :/
Viisikymppinen on kelvollinen isäksi en epäile sitä yhtään. On vain jotain asioita mitä jätän näillä sivuilla kertomatta ja ne vaikuttavat kyllä tuohon lastenhankkimis näkökantaan merkittävästi. :)
Kokemusta on, suurinpiirtein samanlaisesta ikäerosta. Meillä juttu kuivui lopulta siihen lapseen. Mies olisi halunnut, minä en. Nyt 10v vanhempana ja äitinä toisen miehen lapselle, tajuan mitä kaikkea se isäksi kypsällä iällä tuleminen olisi merkinnyt sille nimenomaiselle miehelle ja miksi hän halusi sen niin mielellään vielä kokea.
Se olis ollut hänelle erilainen kokemus kuin ne nuorena hankitut ja jo aikuiset lapset joita hänellä oli.
Se olisi ollut meidän kahden yhteinen projekti, jossa hänen olisi ollut mahdollista neuvoakin mua, jolle lapsi olis ollut eka. Hän olisi nauttinut siitä roolistaan jo osaavana ja elämää kokeneena isänä. Olisi nauttinut seurata kuinka minusta kasvoi myös äiti.
Lapsi olisi siis tuonut syvyyttä ja tarkoitusta suhteeseen, jossa meillä ei ollu muuta yhteistä kuin rakkaus. Hän ymmärsi ettei se ehkä riittäisi pidemmän päälle, ei kenties kantaisi edes alkuhuuman yli...
On helppo päättää lapsettomuudesta silloin kun on vielä hedelmällisessä iässä, kaikki mahdollista ja päätökset peruttavissa jne. Silloin voi huoletta päättää mitä lystää. Ja miehet ovat (varsinkin suhteen alussa) hyvinkin avoimia, että päätä sä, mulle käy mikä vaan. No kai se käykin kun voi itse siittää lapsia koko elämänsä ja koska ei ole perhettä, saa mies naisen koko huomion ja päinvastoin. Mikäs sen ihanampaa.
Jossakin vaiheessa nainen käy läpi sen oman aikansa loppumisen, kuka mitenkin. Kun se ei olekaan enää pelkkää teoriaa, vaan fakta josta ei pääse yli eikä ympäri. Tunnen monta jotka ovat heränneet vasta siinä elämänvaiheessa kaipaamaan muutosta ja harmitelleet ettei tullut aikanaan hankittua edes jälkeläisiä, joiden mukana olisi tullut niin paljon rikkautta ja väriä siihen kahden aikuisen tasaiseen arkeen.
Riippuu totta kai ihmisistä miten suhteet etenee, miten niissä kasvetaan vai aletaanko vähitellen vain eriytyä kunnes ei ole enää mitään yhteistä. Siksi yhteiseksi asiaksi riittää anihavoin harrastukset ja sen sellainen, koska niistäkin tulee ajan mittaan rutiini muun rutiinin sekaan.
Eri ikäpolvilla on erilaiset intressit ja tarpeet ja se tulee takuulla eteen joku päivä suhteessa eri-ikäiseen ihmiseen. Alku on kaikissa suhteissa aina uskoa ja toivoa täynnä, jatkosta ei tiedä kukaan etukäteen.
Olen noin viisikymppinen mies ja puolisoni on minua 17 vuotta nuorempi. Minulla on parikin ikäistäni naistuttua, joille on juuri käynyt kuvailemallasi tavalla. Kun hedelmällinen ikä on ollut loppusuoralla, on tullut kiire hankkia lapsia ja toisessa tapauksessa ne jäivät tulematta, toisessa lopulta tuli pari lasta, mutta myös viitisen kappaletta keskenmenoja.
Nykymaailma on sellainen, että nuorena helposti joko lykkää tai ajattelee peräti, ettei tarvitse lapsia. Mutta vasta kun lapsi sitten syntyy, niin tajuaa itse, miksi ylipäätään elää.
Ikäero on vain numero. Hyvä suhde on paitsi seksuaalista vetovoimaa myös kumppanuutta ja eritoten, aivan eritoten ystävyyttä. Kun löytää ihmisen, jonka kanssa viihtyy, jonka läheisyys tuntuu hyvältä, niin ei silloin pidä numeroja tuijottaa vaan elää täysillä ja antaa rakkauden tuottaa hedelmää.
Vanhempieni ikäero oli 17v, sain lapsena jo kuulla että heillä oli ongelmia seksin kanssa, miehen kontrolli omaan hygieniaankn alkoi vanhemmiten pettää. Äitini ei kait ollut sen vertaa nokkaansa pidemmälle ajatellut, että jos ottaa vanhan ukon niin sitä on sitten rakastettava vaikka siitä tulee kalju pappa jolla ei seiso. Ei toisen haukkiminen mitään auta. Itseäni sen sijaan harmittaa, kun aina varjosti se todellisuus, ettei isäni elä niin pitkään että saisin jakaa hänen kanssaan vaikka 40 vuotta....
Kun tekstiäsi lukee, tulee mieleen, että ansaitsisit kunnon selkäsaunan kirjoittaessasi noin epäkunnioittavasti vanhemmistasi. Kuka sinä olet vanhempiasi arvostelemaan. He antoivat sinulle elämäsi! Häpeä!
Mun mielestä teillä on kyllä ollut muuta siinä suhteessa, kun ikäero. Teidän perheenne on ollut sairas. Ei lapselle kuulu isän seisokit eikä muutkaan, sitäpaitsi normaalilla ihmisellä ei vanhuuden takia ihan heti mikään pidätyskyky tai hygienia kärsi: ei vanhukset ole mitään likaisia ihmisiä! Mä epäilen, että sä olet provo ja kirjoitat lapsellisia luulojasi, ilman kokemusta ihmisistä ja haluat vaan ehkä loukata, ehkä kaikkia pareja, joilla on iso ikäero, ehkä omia vanhempiasi, ehkä vanhuksia... Mistä sitä tietää, ehkä vaan uteliaisuuttasi, kuten lapset tekee, että reagoikohan tähän kukaan? Onkohan kukaan samaa mieltä?
Mutta perheesi on ollut sairas, jos vanhemmat ovat lapsen päälle jo pienenä seksiasioitaan kaataneet: vanhempien seksi ei kuulu lapselle, muitten intiimiasiat toisille, eikä lapsille tarvitse ylipäätään käydä selittelemään impotenssia tai potenssihäiriöitä. Lisäksi lapsi ei osaa ikäeroja ajatella, jos niitä ei toitoteta: miksi kukaan pelkäisi terveen ihmisen kuolevan ennen aikojaan? Niinpä, ei kukaan pelkääkään. Siksi se järkytys on mitä se on, vaikka 89-vuotias mummu kuolisi, kun se on läheinen ja elihän se näinkin pitkään. Jotenkin nuo ajatukset jos on sulle syötetty, niin ikäerolla ei ole sun pelkojen ja huolien kanssa kyllä tekemistä, vaan ikävä kyllä, sun vanhemmat ovat olleet huonoja keskustelemaan, hoitamaan asioitaan eivätkä ole tajunneet vanhemman vastuuta olla vanhempi ja lapsen oikeutta olla lapsi.
Isän kanssa ei jaeta 40 vuotta, vaan kasvetaan aikuisiksi. On toki kivaa varmasti, jos vanhemmat ovat olemassa vielä 40-vuotiaana, mutta ei elämää eletä isää varten eikä isää edes saa eikä voi tarvita aina. Etenkään 40 vuotta. Lasten pitää kasvaa aikuisiksi. Lisäksi, vaikka isäsi olisi ollut 47-vuotias, jolloin äitisi olisi ollut 30-vuotias (eli molemmat vanhemmat reilusti aikuisia), ehtisi isäsi elää keskiarvollisesti hyvinkin 30 vuotta: ja siinä iässä sinä et isää enää ole tarvinnut 10 vuoteen.
Lisäksi miehillä seisoo hyvinkin tuonne 60-70 vuoteen, nykyään saa toki viagraakin, sillä tottahan se on, että erektiohäiriöt lisääntyvät merkittävästi 45 ikävuoden jälkeen. Mutta jos on kunnossa ja suht terveet elämän tavat, niin pitäisi jaksaa hyvin ja olla ihan siisti, hyväkuntoinen ja jopa näköinen sinne yli 6kymppiin saakka. Hygienia ei kyllä yleensä kärsi, vaikka rupahtaisikin, ellei kyseessä ole sairaus.
Mutta sairastua voi nuorikin.
No, sinuna pohtisin syvällisemminkin noita perheasioita, ehkä jopa terapiassa, jos tuommoista on ollut.
hei,
itselläni on 9v vanhempi mies ja ei ole yhtään haittanu tää ikäero vaan ku kemiat toimii :) ne on numeroita.
miehellä on lapsia ja mulla ei ole, mut meidän suhde toimii siitä huolimatta.
meil on sama tausta joita ymmärrämme hyvin sillä molempien ex-puoliso ovat kuolleet vuosia sit.
ja sen jälkeen olemme olleet sinkkuna hyvin pitkään...mies ollu 9v yksin ja mä taas 7v. tosi mies jäi lasten yksinhuoltajaksi.
en kuvitellu, et alkaisin hyvin vanhemman miehen kanssa ku yleensä ollu joko mun ikäinen tai vähän nuorempi.
ehkä tajusin ku olen ny 35v ja haluan elää tasapainoista elämää.
onnea teille! :)