Onks tiatoo ?

Hei ja kiitos

Siinä on hyvin selvä tilasto, kiitos paljon.

Olisin toki voinut etsiä tietoa, olen yliopistolla tiedonhankintakurssinkin käynyt, ja löydän jos etsin mutta olen palveluammatissa ollut itse työelämässä, ja sosiaalisena extroverttina ihmisenä mielelläni kyselen ja kommunikoin.

Koneella menee aikaa niin paljon ja aivan rutiinissa tiedonhankintataidot eivät ole. Siihen pitää parikin kurssia muuten käydä ja hallita kun jos pyörii kotimaan ja ulkomaiden kaikessa mahdollisissa tietokannoissa. Sitten kyllä löytyy kaikki mitä maailmaan on koneille ilmoitettu tietoa ja -kirjoitettu.

Aina joku saa postia paljonkin hetken minulta, koneesta on tullut seurusteluvälinekin.

"Kristittyjen" osuus 33% on jotakin sellaista mitä voi kuvitellakin, ja siinä on syytä miettiä tietysti mistä sekin koostuu, vehnää ja rikkaviljaa siinäkin on, itsekin elämässäni olen olevaisessa ja olemattomassakin uskossa, pirukaan ittestänikään tiedä, tai tietäisi varmasti ehkä kai kuitenkin.

Tuohon 33% mahtuu paljon siihenkin.

yst. t. jari

illuminatus kirjoitti:

Sellainen pieni kommentti noihin osuuksien muutoksiin, että tuo muutos on hyvin erilainen riippuen siitä, mistä osasta maailmaa puhutaan, ja otsikointi antaakin hieman harhaanjohtavan kuvan trendistä.

Kristittyjen ja islamin osuus kasvaa vain siksi koska uskonnot ovat säilyttäneet suosionsa matalan elin- ja koulutustason kehitysmaissa, joissa kuintekin väestönkasvu on hurjaa. Samaten uskonnot leviävät myös entisissä (tai mykyisissä) kommunistimaissa kuten Kiinassa.

Teollistuneissa länsimaissa uskontojen merkitys vähenee jatkuvasti, nopeimmin Euroopassa. Koulutus- ja elintason noustessa uskonnot ovat aina menettäneet jalansijaansa. Toivotaan, että niin tapahtuu aikanaan kaikkialla.

Aivan varmaan ns. sivistysvaltioissa on niin hyvin että konkreettinen hätä ei motivoi ihmisiä etsimään turvaa uskosta.

Kyllä kasvu on ns. kristillisyydessä ollut viimeisinä vuosina vain ns. " kolmansissa maissa."
Sinne on tullut onnellisia ihmisiä. Hyvinvointivaltioissa löhötään sohvilla kotiteattereissa lihavina ja voidaan henkisesti pahoin kun kaikki mielenkiinto on itsensä hemmottelussa.

Suomessakin hengelliset seurakunnat pysyvät paikoillaan tai hieman hiipuvat, yleensä aktiivinen hengellinen ja uskoon perustuvat ryhmät ovat vain 20-60 henkilön vahvuisia jotka sitten pitävät yllä toimintaa ja tilojakin mahdollisuuksien rajoissa. Meillä luterilainen kirkko on jakaantunut monenlaisiin ryhmiin jo perinteisesti, oliko körttiläisetkin jo luterisia, en tiedä, mutta tusina erilaisia liikkeitä on ison kirkon sisällä missä on aktiivisempaa toimintaa.

Minusta luterilainen kirkko on suomessa aivan onnellinen asia, kirkolla on perustana aito ja oikea vanhurskautusoppi. Minua henkilökohtaisesti hämmästyttää kun yleinen mielipide panee keskustelemaan sellaisista asoita mikä pitäisi olla itsestään selvyys. Esim. karvaisten miesten vihkiminen kirkossa on asia josta ei olisi pitänyt edes keskustella.
Makuuhuoneet yksityisesti on eri asia sitten joka on yksityinen asia, ei kuulu hengellisyyteen. Aina pitää erottaa hengellisyys ja uskonnollisuus toisistaan.
Kristinusko on varsin suhteellinen käsite.
Kaikissa raamattua lukevissa piireissä on Jumalan omia sen ymmärryksen varassa minkä omistavat. Nämä ovat vilpitömiä omassatunnossaan ymmärrykselleen ja joku toinen taas ajattelee hiukan toisin, ei kaikki ole aina pelastuskysymystä. Yksimielisyys raamatussa tarkoittaa yhteyttä Herrassa, ei että kaikki aina samaa mieltä joka asiasta.
Synti on joskus hiukan suhteellinen kysymys, riippuen juuri tiedon määrästä ja uskollisuudesta sille minkä näkee oikeaksi itse.

Raamattu kertoo minkälainen ihminen on "pyhä jumalalle kelpaava pelastuva" ihminen. >>> Ilm 14:12, Hebr 12:14. Ilm 12:17 vrt.
Noissa jakeissa ydinasiat mitä merkitsee ns. pelastus käytännössä vaatimuksineen.

Luterilaisella kirkolla on paljon erilaista toimintaa joka on hyödyllistä.
Ison kirkon hengellinen elämä hiipuu, aina joku hurskas mummo on jumalanpalveluksissa.
Pyöräilen kesäisin lomani ja pysähdyn aina kirkkojen luo katselemaan, sankarihaudat ovat aina jokaisen pikkusaarenkin kirkon hautausmailla.

Olen itse ollut kirjoilla luterilaisuudessa ja adventtiliikkeessä.
Adventtiliike täyttää nuo ehdot mitä mainitsin raamatunjakeita.
Niihin jakeisiin liittyy koko raamatun pelastushistoria mistä kaikkina aikoina on ollut kysymys.

Itse olen ollut olevaisessa ja olemattomassa uskossa elämässäni minäkin.
On vertailupohjaa molemmille olotiloille.

Mielenkiintoinen tilasto. Minulla on tarkoitus lueskella uskontotieteitä koskevaa aineistoa jossakin vaiheessa elämässäni vielä.

yst. jari

X3 kirjoitti:

Ihmeitä voi tapahtua. Rikkaviljastakin voi kasvaa vehnää.

Vaikka orjantappuroista ruusuja.

jari