Olen sitä mieltä, ettei parisuhteessa toisen osapuolen tarvitse saada tietää kaikkia asioita menneisyydestä esim. irtosuhteiden/yhden yön juttujen määrää. Mies on kyllä puhunut avoimesti entisistä naisistaan joita en olisi ikinä halunnut tietää, mutta ei taas kestä kuulla mun omista mitään.
Onko ihan normaalia, että on tapaillut jo 17 ikävuoteen mennessä yhtä monta miestä kuin ikääkin on kertynyt (tällä hetkellä olen vanhempi)?
Onko ihan normaalia, että on tapaillut jo 17 ikävuoteen mennessä yhtä monta miestä kuin ikääkin on kertynyt (tällä hetkellä olen vanhempi)?
Vastaukset 47
Vanhimmat
Normaalia!!!
onhan se paljon suhteita (enemmän kun monilla elinikänään) mutta jokainenhan ton itse päättää ja on vastuussa. se on ihan normaalia että mies kehuskelee omilla säädöillään muttei kestä kuulla naisen niistä mitään.
Jos oikeaa ajankuvaa haetaan vain valokuvien perusteella
Eikä mielestäni ole mitään järkeä penkoa vanhoja juttuja..tämä siis minun mielipiteeni.
eli ei tarvitse "kaikkea penkoa",mutta kyllä täytyy pystyä normaalisti menneisyydestä
puhumaan,mut ei myöskään vatvoa,on sit taas eri juttu.
Tällee varsinkin kun esim jo oikeesti elämää jo takana
Oikein ei ole sekään, kun "ne entiset" tunkee soitoillaan ja viesteillään vakisuhteeseen edelleenkin. Pitäis antaa olla toisen onnellinen ja jättää rauhaan, kun toinen on löytänyt vakisuhteen. Kenesssä on sillon vika, kun ei ole oltu rehellisiä? Kaikkea ei tarvitse kertoa, mut "vaaranpaikat" kyllä.
Minustakin menneisyydestä täytyy voida puhua kohtuullisen avoimesti, mutta unohtaa turha vatvominen. Se että menneisyys tunkee nykyisyyteen on kuitenkin se juttu, joka todellisuudessa rasittaa suhdetta. Näin ainakin minulla. Yli vuoden ajan olen epäsäännöllisesti tapaillut naista joka esittelee monet esiin tulevat miehet "vain kavereinaan", mutta ennemmin tai myöhemmin yksi jos toinenkin on paljastunut entiseksi hoidoksi. Tänä aikana en ole tapaillut muita, eikä nainenkaan omien sanojensa mukaan. Osa kavereista soittelee tai lähettelee tekstareita naiselle yöaikaan milloin pyydellen jatkoille, milloin päästäkseen jatkoille. Entisestä vaiko nykyisestäkin tottumuksesta?
Myös netin yhteisöpalveluiden kautta roikutaan ja roikotetaan mukana. Siellä naisella on kavereinaan sellaisiakin miehiä, joita ei edes tunne, ja jotka täysin avoimesti hänen ulkonäköään kehuvat, kiinnostuksestaan kertovat ja tapaamisia ehdottelevat. Nainen on sisimmältään niin huomionkipeä että ruokkii tilannetta vaikka nämä miehet tietävät naisen olevan varattu.
Eniten tilanteessa rasittaa se, ettei nainen tunnu haluavan tehdä selvää pesäeroa entiseen vaan raahaa sitä mukanaan ja se, että naisesta ei pääasiassa ole reilusti kertomaan onko hänellä ollut säätöä kenenkin kanssa. Hyvin harvasta sanoo täysin mutkitta jotain olleen, useammasta totuus paljastuu mutkien tai jopa pienten valkoisten valheitten kautta.
Tuttu tunne, olen kokenut tuollaisen suhteen.
Parisuhde perustuu toisen kunnioitukseen ja jos sitä ei ole, ei suhde toimi.
Vanhat hoidot viesteillään loukkaa suhdetta. Tietysti joku voi tietämättään lähettää naiselle viestejä kun ei tiedä hänen olevan varattu, mutta naisen tehtävä on katkaista sellainen peli. Jos tapaan elämäni naisen ja on mahdollista joidenkin entisten naisystävieni vaarantaa suhteeni viesteillä yms niin aivan varmasti vaihdan numeroa.
Tälläinen nainen ei osaa päästää irti, ei keskustella avoimesti, ei synny vuorovaikutusta, eikä suhde kehity. Tälläisellä naisella on kasvun paikka.
Elämäntapansa vuoksi voi myös luulla miehen olevan samanlainen ja jossain vaiheessa alkaa tarkistelu, epäily ja riitely naispuolisten kavereidesi kanssa, jotka ovat vilpittömästi kavereita.
Sanoisin, että naisesi ei ole valmis tähän suhteeseen, eikä vielä vähään aikaan toiseenkaan. Jos katsot läpi sormien tuollaista, niin ruokit vaan hänen
tarvettaan kerätä huomiota ja salailla asioita.
Suhteen alussa voi olla kilpailijoita, mutta ne on karistava ensimmäisen kahden kuukauden aikana kyydistä, koska nainen niin haluaa itse tehdä.
Jos tuota pelleilyä jatkuu vielä senkin jälkeen, niin aika rasittavaa elämää sellainen. Ystävät erikseen, mutta vanhat hoidot jotka edelleen vonkaa eivät kuulu parisuhteeseen.
Jäämällä roikkumaan tuollaiseen pilaat elämääsi.
Sanot suoraan, että kun et osaa päästää irti vanhoista suhteista/hoidoista ja kunnioittaa parisuhdetta, niin tämä loppui nyt tähän piste. Silloin teet hänelle palveluksen, joka laittaa oikeasti miettimään. Ja myöhemmin jonain päivänä hän tajuaa tämän kun aloittaa uutta suhdetta. Tämä on myös rakkaudellinen teko.
Tuosta naisesta et saa muuta kuin ongelmia, hän ei osaa sitoutua sinuun. Hänen tarvitsee kohottaa omaa egoansa , tuomalla epäselvästi entisiä asioitaan julki ja jos niistä ei pääse irti, niin suhteestanne ei ehkä tuu mitään.
Tuskin sinun oma itsetuntosi niin vahvasksi kasvaa, että yhteiselämäänne kuuluvat sivulliset miehet ja niiden muistelu, mutta kivahan sunkin on häneen kontaktia yllä pitää, kunhan et heittäydy liian syvälliseksi. Esittele tunteellista ja käytä hyväksi se mitä käytettävissä on. Molempien osapuolien on oltava samalla periaatteella varustettuja, jos meinataan tasapuolinen ja toimiva suhde rakentaa.
Suhteen alussa on varmaankin jonkinlainen siirtymäaika, että päästään yhteiseen "säveleen", minun mielestäni 0,5 -1 v siihen korkeintaan saa kulua,
Ehkä teidän tapauksessa tuo aika on jo niin pitkä että puolisollasi saattaa olla jo 7. suhde sun jälkeen meneillään tai 3 rinnakkaista, älä ota häntä vakavasti
Ei kauheaa, ellet ole mennyt jokaisen kaa sänkyyn. Sitten niitä alkaa olla jo kauheasti. Mitä sitten tarkoitat tapailemisella, niin se on toinen juttu. Jos tapailet, käyt syömässä, elokuvissa, vaikka vähän pussailet, eihän siinä mitään. Jos omatuntosi kalvaa, olet mennyt liian pitkälle. Menneisyydestään ei tarvi tehä tiliä toiselle, ellei se ole psykologi, jonka luona käyt selvittämässä päätäsi. Ei ainakaan tyttö- tai poikaystävälle. Menneisyyden haamut hoidetaan muuten kuin ahdistamalla poika- tai tyttöystävää. Mitä se kostuu siitä. Ei seurustellessa olla toisten tukihenkilöitä. Jos menneisyyden haamut vaivaavat, sitten sinne psykologille tai vaikka naapurin vanhalle rouvalle, joka ymmärtää ja osaa tehdä oikeat kysymykset sekä suhtautua asioihin oikealla tavalla.
Uusi suhde, uusi alku. Miksi tuoda vanhoja mieleen tai pahoittaa toisen mieltä. Eri asia on kertoa montako piiitkää, vuosien suhdetta on ollut tai mikä johti eroon.
Ainahan voit hieman "värittää" jos on hyvin värikästä elämää eläny ennen kuin on vakiintunut.
Eli toisin sanoen ei kannata lähteä laskemaan kaikkia sexikumppaneita ja sitä kertoa nykyiselle. Voi vain kauniisti sanoa että onhan noita jokunen.
Ihmiset aika usein kuitenkin muuttuvat sen myötä kun aloittavat vakaan parisuhteen.
Mun mielestä ei muutenkaan kannata jauhata menneistä suhteista. Ne on menneitä eikä niille mitään voi vaikka kuinka niistä puhuis.
Itse jos joskus ajaudun kunnon suhteeseen niin haluaisin keskittyä siihen tulevaisuuden rakentamiseen. Eikä mua edes kiinnostaisi toisen ihmisen seikkailut.
Kumpi se pahottaa mieltä enemmän, se että puoliso kertoo aikanaan , vai se, että sivulliset juoruaa aikojen päästä, ette ole kaksin maailmassa kuitenkaan ja ainaon ihmisiä jotka haluaa juoruta ja pahoittaa onnellisten ihmisten elämää.
Jos juoruttavaa on paljon ja niitä sitten aikojen saatossa useita paljastuu, ei se vainakaan paranna uutta suhdetta
Ja täytyy kyllä sanoa että ainakaan minä en pitäisi mitenkään miellyttävänä sitä että naisystäväni selvittäisi juurtajaksaen kaikki aiemmat suhteensa olivat sitten pidempiä tai lyhyempiä. Enkä siis oleta että hänkään pitäisi jos itse niin tekisin.
Tietenkään ei ole myöskään tarpeen mitenkään erityisesti varoa aihetta, koska se on helposti omiaan herättämään kysymyksiä ja uteliaisuutta, joka sitten taas helposti johtaa siihen että asia saa liian suuret mittasuhteet, ja mennään ojasta allikkoon.
Erään entiseni kanssa jouduin moneen erittäin epämiellyttävään tilanteeseen, hän tykkäsi udella sinnikkäästi asioita entisistä suhteistani, minä kun en halunnut valehdella tai salailla, kerroin, ja hän pahoitti mielensä (vaikkei minulla mitään luurankoja ollutkaan kaapissani).
Lisäksi hän usein toi esille entisiä miesystäviään, ja heidän tapojaan ties missä yhteyksissä. Näin onnistui torpeedoimaan aika tehokkaasti seksielämämmekin, ei vaan jotenkin hirveämmin innostanut kuunnella muiden sänkypuuhista, vaikkakin saattoivat olla tarkoitettuja imartelemaan minua...
X_x
Kiteytettynä omasta mielestäni (muut toki saavat olla toista mieltä)
- Molempia koskee samat säännöt.
- Älä valehtele, tai pimitä.
- Älä myöskään tuputa turhaan.
- Jos on tärkeää, tai tuntuu siltä että toisen tulisi tietää, kerro.
- Mieti haluatko todella tietää ennen kun rupeat kyselemään ja utelemaan.
- Jos et halua kertoa omistasi, älä kysy toiselta.
- Jos et halua tietää hänen jutuista, älä kerro omistasi.
- Älä nyt helvetissä rupea ainakaan kesken petipuuhien kertomaan mitä joku muu tykkäsi/ei tykännyt tehdä.
Veikkaisin että noilla ei voi mennä ainakaan pahasti väärään...
Niin joo ja mitä seksipartnereiden määrään tulee, niin niitä on sulla, ja kaikilla muillakin justiinsa se määrä mitä on... Jos se on omasta mielestänne liikaa, niin mieti että kaduttaako ne kokonaisuudessaan, siis vaikka olisikin epämukava kokemus jollain tavalla, niin etkö ole oppinut siitä mitään, kasvanut ihmisenä? yhtä kokemusta rikkaampi?
Mikäli vielä kaduttaa, niin mieti miten voisit välttyä samanlaiselta tilanteelta jatkossa, ja ota opiksesi. Sitten toteat että "paska homma, tulipahan tehtyä" etkä jää sitä enää märehtimään, se ei siitä paremmaksi muutu.
Ja jos se tekee sinusta jonkun toisen silmissä huonomman, niin se on sen häpeä... Ehkö joku kaunis päivä se toinenkin päättää ottaa päänsä pois perseestään ja huomaa että elämä ei aina mene niinkun elokuvissa... Sen kanssa pitää vaan oppia elämään...
Ja että se elämäkin on moninkerroin mukavampaa kun ottaa vähän rennommin ja oppii arvostamaan niitä vähän rosoisempiakin puolia.
Menipäs syvälliseksi näin yöllä ;-)
Parempi olis jos niitä menneitä ei kovin runsaasti olisi. Vois odottaa jotain pysyvämpääkin.
Ei kai kukaan oikeasti halua kuulla toisen menneistä. Sillä vaan nöyryytetään toinen tunnonvaivoihin.
Exät on exiä, eikä niistä puhuta, ei muistella eikä tapailla. Pitäis koskea molempia osapuolia.
Itselläni on ollut toistasataa naista hoidossa ja ihan kiva niitä joskus muistella on!En niitä nykyiselleni kertoile mutta jos kysyisi niin miksi en kertoisi?Ja jos muija haluaisi omistaan kertoa niin mielenkiinnolla kuuntelisin.
Kun on ikää kertynyt jo 50v niin ajatukset ja asiat muuttuvat.Omalta kohdaltani olen tyytyväinen,että on kokemusta ja taatusti tiedän mistä naiset pitää vaikka jokainen tietysti yksilö.Ja toisaalta kun on tarpeeksi kokemusta niin ei tarvitse miettiä,että"minkähänlaista se olisi pitkän,pätkän,lihavan,laihan ym.naisten kanssa.
Kaikissa on puolensa. ;))
Jos seurustelen tai vaikka otan jonkun vaan yhdeksi yöksi niin en ole kenenkään HOIDOSSA. Samoin minullakaan ei ole eikä ole ollut ketään hoidossa.
Että voi olla teinimäistä kielenkäyttöä viisikymppiseltä. YÄK............
meillä on kerrottu kaikki menneisyys ja siitä ei ole tullu kun harmia,riita kun syntyy niin siinä se penkominen vanhoista asioista alkaa ja soppa on sen mukainen :-(
Naisena olen jututtanut miehiä, ihan mielenkiinnosta, eikä vastaukset ole liikoja järkyttäneet. Miehet ovat kuitenkin hämmentyneet ja pyydelleet anteeksi avautumistaan. Minä en ole ollut yhtään vaivannut, vaan olen ollut kiinnostunut tietämään miehen entisistä ja halunnut tietää mistä hän pitää. Puhumalla selviäisi nopeammin ja hygieenisemmin kuin kokeilemalla, mutta kuulun ilmeiseti vähemmistöön ajatuksieni kanssa. Tietenkään useimmat miehet eivät halua tietää mitään minun entisistä. Jostain syystä se on aivan eri juttu.
Eri naisen kaa. Kuinka noin vähällä kokemuksella syntyy täysijärkisiä ipanoita. Minulla lähentelee 300 sataa. 28 vuotiaana jo. Enkä silti tunne saaneeni tarpeeksi järkeä. Siihen, Miksi takertua kehenkään. Niinkuin seksin vuoksi .Muuten kyllä- Rakas naisystäväni kuoli kesällä. Enkä silti ymmärrä miksi miehet Suomen näin saamattomia seksin suhteen.
Ei tarvitse laskea eikä muistella. Kun suhde on ohi, sen voi siirtää unholaan. Menneitä ei tarvitse salata, mutta ei niitä pidä muistellakaan eikä raahata mukana uuden suhteen kiusana.
Jos maksulliset lasketaan mukaan, niin onhan niitä naisia ollut tähän ikään 50 , LÄHES 200. Mutta ikävämpi puoli onkin kertoa, että normaalia seurustelua on ollut alle 5 kertaa, ja seksiä. Tämä on kyllä saman vanhan toistoa, mutta täällä Itä-Suomen pikkukaupungissa kyllä varmaan naisseuraa sais, vaikka on sellainen neurologinen sairaus, joka näkyy kävellessä. Ja ITSE olen kuvitellut monta kertaa, etten saa sen takia naisia. Varmaan naiset hyväksyisi minut, kun olen siedettävän näköinen, mutta mites jos kaverit huomaa, että TUON kanssa? Eikä nää läheskään joka kerta ole ollut kuviteltua, vaan näin on sanottu, ei tietenkään suoraan, mutta kun ei älyssä ole vikaa, olen huomannut. Ja miettiny, miksi minä, miksei joku toinen? Kukaan ei ole pystynyt vastaamaan.
Menneisyydestäni en ole puhunut sen syvällisemmin, mutta joitain asioita kyllä maininnut.
Olen yrittänyt pitää hienotunteisuudestani kiinni, mutta mieli olisi tehnyt paljastaa yhtä sun toista suutuspäissäni kun sain vastavuoroisesti tietää toisen naisista (en tarkkaa lukumäärää, mutta likaisia yksityiskohtia). Ne ovat valitettavasti yhä edelleen muistissa ja pahimmassa tapauksessa tappaneet halut täysin.
Vaikka niistä onkin puhuttu, ja monesti itse aiheuttanutkin pientä riidan tynkää nostamalla vanhoja asioita esille, mutta takerrun helposti pieniin asioihin ja joudun käymään niitä läpi useampaan otteeseen ennen kuin saan mielen rauhaa - tästä ongelmakohdasta haluaisin päästä eroon!
Ja kuten otsikossakin lukee, kaikkia en ole mennyt sentään panemaan.
Kannattaa kehua monen kanssa on ollut ja mitä exien kanssa touhunnut. Kerro kaikki yksityiskohtia myöten. Jos kaikkea ei muista niin oma vika, mitäs et pitänyt päiväkirjaa.
Itse ainakin ajattelen sen tällätavoin rationaalisesti, että jos naisella on ollut yksi suhde ennen minua, tai jos naisella on ollut 17 suhdetta ennen minua, niin todennäköisesti tämä vain yhden suhteen historiassaan omaava on kykeneväisempi pysyvään parisuhteesen. Se joka hakee pysyvää parisuhdetta ottaisi siis mieluummin sen naisen/miehen kummalla vähemmän partnereita menneisyydessään.
Mitään seksuaalisia yksityiskohtia ei tosiaan kandee kyllä edellisistä suhteistaan kertoilla, koska pahimmillaan ajavat suhteen loppumiseen, mutta noiden lukumäärien kanssa olisi syytä olla rehellinen.
oot, ei siitä pääse mihinkään. Ilmanko kuviteltu vaki ei kestäkään kuulla :)
Mitä vähemmän uusi kumppanisi tietää menneistä suhteistasi, sen parempi!
Ja jos uusi naisystäväsi kysyy, koska olet viimeksi ollut naisen kanssa, keksi joku
sopivan kaukana menneisyydessä oleva päivämäärä. Jo se, että nainen
kysyy tuollaista, osoittaa häneltä melkoista naiviutta.
Sinulle "Perttu poika": vosu tai ei, mutta rauhoittunut sellainen. Monesti on jouduttu tässä itsekin pysähtyä miettimään mikä on saanut tällaiseen aktiivisuuteen, mutta ei siitä sen enempää. Nykyisen kumppanin myötä arki tasapainoittunut ja pystynyt pitämään jalat maassa.
Se oli sitä aikaa se, ja se aika on elänyt tiensä päähän. Sinetöin suuni tältä osin ja keskityn parisuhteen olennaisiin asioihin.
Ei tarvi kaikkia nuoruuden asioita kertoa. Tietysti nämä päkolliset mistä suhteesta on esim merkintänä lapsi
tai kolme jos vaikka pidettäs rajana että suhde on kestänyt vaikka neljä vuotta niin se jo jonkun verran vaikuttaa ihmisen persoonaan
Voi kertoa, jos tulee puheeksi.
eipä minua toisten edellinen elämä kiinnosta. semikä minua kiinnosta on toisen terveys lähinnä tarttuvat taudit ja onko vaivautunut testauttamaan itseään.
mikä on kenellekkin vähän ja paljon riippuu itsestään. muista kumminkin turvallisuus aivan sama duunaatko paljon vain vähän. sukupuolitaudit kun tarttuvat ensimmäiselläkin kerralla jos ovat tarttuakseen. kortongit käyttöön niin tartunnat vähenee ja elatusmaksut samalla
Ei niistä ole minusta mitään kertomista seurustelukumppanille.Koskaan en ole kertonut naisilleni ja miksi sellaisia selittelisin,naiset tunnetusti ovat herkkiä,eikä kyllä kaikki miehetkään sitä ihan helpolla niele,jos nainen kertoo kovin yksityiskohtaisesti entisestä elämästä.
Unohtakaa höpinät ja eläkää elämäänne.
Naiminen on mukavaa toimintaa ja kumppaneita on hauskaa ja rakentavaa vaihdella sinkkuna ollessaan,mutta se ei liity kenenkään parisuhteeseen.Se on elettyä entistä elämää.
Suhteen tuhoaa kaikki entisen vatvonta tosiaan, mutta myös valehtelu menneisyydestä ja sen pimittäminen kokonaan toiselta. Ei se ole hirveen huomioonottavaa kun joku paljastuukin kerta kerran jälkeen yhdenillanhoidoksi toiselle.
Jos näistä ei pysty avoimesti keskustelemaan, ni ei mistään. Jos suhde niistä kertomisista tuhoutuu ni tuhoutuu se pienemmästäkin ajan mittaan myös.
ihan normaalia!
http://www.youtube.com/watch?v=kF3_28ywOHM
Mieheni kysyi vasta 7 avioliittovuoden jälkeen kuinka monta kumppania minulla on ollut ennen häntä,siis petipuuhissa.
Tilanne oli se,että katottiin juuri jotain dokkaria tv:stä jossa käsiteltiin yhdenyön suhteita ja seksiä noin ylipäätään.En miettinyt sen kummemmin asiaa vaan vastasin suoraan "jotain reilut 30".Siis mun mies meinasi lentää perseelleen ja oli ihan kauhuissaan,hoki "ylikolkytylikolkyt".Katsoi mua ihan epäuskoisena.Mua alkoi naurattaa ihan kauheesti.Kysyin sitten häneltä saman kysymyksen ja vastaus oli 5.
Kyllä taisi käydän mieheni itsetunnolle kun noin voimakkaasti reagoi.Ja kuitenkin oltiin oltu jo 7 vuotta naimisissa!!Mua naurattaa vieläkin vaikka tästä on nyt jo muutama vuosi aikaa.Tosin tästä spontaanista paljastuksestani seurasi mieheni parin vuoden mustasukkaisuus.Ei mitenkään vakavasti,mutta ihan riittävästi yritti kyttäillä mun menoja.Huom.YRITTI.No,nyt on asiat ihan mallillaan ja päästiin tuon kummallisen kriisin yli.Eli ei kai ole tarpeen kertoa ihan kaikkea..tai ehkä voi sievistellä asioita niin ei tule kelleen paha mieli :D
Asiahan on niin, että naisten kertoma kumppaneiden luku tulee aina kertoa kahdella, ja miesten kertoma luku jakaa kahdella. Päästään lähemmäs todellisia lukuja.
vai pitäisikö kertoa eikä jakaa...moni vähättelee kyllä "kaatojansa", niin mies kuin nainenkin...en yleistä. Mun nuoruus ainakin oli aika vilaksta, että en voi edes sanoa lukumäärää, niin kauhealta kuin se kuullostaakin...tuli reissailtua ympäriinsä...onneksi kaikesta siitä selvisi terveenä!!!
En kyllä huoraks sanois, mutta...huolimaton nainen.
Keskustelun aloittaja tuossa jo yllä sanoi, ettei kaikkia ole pannut, mutta lukumäärä joka tapauksessa särähtää korvaan kun ikääkään ei kertynyt vielä hirmuisesti.
Mielestäni parisuhteessa on syytä tuntea partnerin "historia". Mitä paremmin tietää partnerinsa menneisyyden (aikaisemmat suhteet, kasvatus, perhesuhteet, koulukiusaamiset ja toilailut) niin sitä helpompi on ymmärtää hänen ajatuksiaan, käytöstään ja tekmisiään yhteiselon aikana. Pitää muistaa että parisuhde on parhaimmillaan yli puoli vuosisataa kestävä yhteiselo. Ei siinä mikään pysy salassa ja kaikki asiat paljastuu aikanaan. On siis tyhmää salailla asioita parisuhteessa. Pahimmillaan salatut asiat selviävät vasta kun ikää on jo kertynyt reippaasti ja sitten tie nousee pystyyn -> pannaan lusikat jakoon.
Seurustelin aikoinani (ylpeän) tytön kanssa joka halusi pitää omat asiansa (typeryyttään) omana tietonaan. Hän oli ns. "vapaan kasvatuksen "uhri" (käytän sanaa "uhri" koska eihän kukaan meistä ole päässyt vaikuttamaan itse siihen minkälaisen kasvatuksen on sanut). Hän yritti mm. salata sukuansa vaivaavan harvinaisen perinnöllisen sairauden. Paljastuuhan sellainen väkisinkin aikaa myöten, erittäin tyhmää luulla että sellainen pysyisi salassa. No hän tajusi lähteä lätkimään myöhemmin...
Tällä hetkellä olen elänyt yhteiseloa vaimoni kanssa vuodesta -91, joista 8 viimeistä naimisissa. Tiedän vaimoni kaikki edelliset suhteet niin pitkät kuin lyhyetkin ja tiedän myös näiden henkilöiden "rakastajan taidot", perversiot ja kalujen mitat. Samoin on myös toisinpäin (paitsi kalut :-). Kun meille on ikää nyt kertynyt about 50 v niin asioille uskaltaa jo naureskellakkin (=nöyryys saapuu).
Summa summarum:
Valheessa ja salailussa on raskasta elää, koskaan ei tiedä koska jää kiinni. Itselläni on niin huono pokerinaama että valehtelua minun ei kannata yrittääkään. Vanha isoäitinikin jo aikoinaan totesi että: "Totuus ei pala tulessakaan." Ja eikös se ole aivan ihkua (bonarii) kun vierellä on sellainen ihminen jonka seurassa ei tarvi vahtia mitä suustaan päästää ...
Jos taas valitsee parisuhteessaan salailun tien niin on syytä varautua yllätyksiin ... epämielyttäviinkin.
Asiaa erektiohäiriöstä, miehen terveydestä ja parisuhteesta.
Olen nainen, enkä voi ymmärtää miksi miehen mielestä maksettu seksi on harmitonta. Minulle on saman tekevää montako yhden yön juttua miehellä on muuten ollut, mutta tämä ammattilaisten käyttö tökkii. Mielestäni maksulliseen seksiin tarvitaan tunneälyn puutetta. Siinä ei kunnioiteta toista ja vaarannetaan omaa terveyttä. Lisäksi se on rikollista.
Miehet luulevat, että seksipalveluiden osto ei näy päällepäin, mutta kyllä sen huomaa käytöksessä. Minua tökkii nimenomaan myös aikaisemmat seksipalveluiden käytöt. Niihinhän palataan aina tilaisuuden tullen.
Se on tosiaan samantekevää mahtuuko entiset kumppanit yhdelle -vai neljälle kädelle, kunhan ei ole maksettu seksistä.
Olen täysin eri mieltä. Kerron sinulle tarinan tosielämästä. Mies joka elänyt pukin elämää ja pyörittänyt useita eri naisia on elämäntavoiltaan sellainen pukki, johon todella vaikea luottaa.
Naistenmies on naistenmies ja pettää helpommin.
Yhdenyön juttuihin ei tarvita MINKÄÄNLAISTA TUUNEÄLYÄ TAI TUNTEITA.
Väittäisin, että on tunteetonta vaihtaa kumppania, hyppiä sängystä sänkyyn ja puhua ummet ja lammet naiselle, jotta päästään sänkyhommiin.
Tutustuin mieheen, joka uskalsi olla rehellinen. Kertoi seuraavaa:
"ei pidä yhden yön jutuista, koska se on lähes aina sellaista toisen pettämistä. Jos pitää jostakin oikeasti, ei ole niin kiire sänkyyn. Ongelmani olikin se, että en ihastu helposti, enkä halua huijata naisia sänkyyn, mutta olen seksuaalinen ja tykkään seksistä. En tavannut pitkään aikaan ketään aidosti kiinnostavaa, eikä kyse ollut siitä, ettenkö olisi seuraa saanut, ei vaan ollut itseäni kiinnostavia naisia. Sitten minulla oli kolmen vuoden aikana muutama maksullinen, erittäin kaunis, seksuaalinen nainen. Se oli rehellistä, vilpitöntä, eikä ketään huijattu. Naiset olivat vapaita tekemään mitä halusivat,. Huoliteltuja, kauniita ja aina selvinpäin.
Persoonallisuudet eivät silti olleet sitä mitä hain, joten ei tarvinnut valehdellakkaan mitään. Yhdestä itseasiassa tykkäsin myös ihmisenä ja juttukaverina. Oli hyvin lähellä tulla suhde, mutta elämäntilanteet veivät molemmat eri suuntiin. Olin välillä pidempiäkin aikoja yksin, koska osaan olla myös yksin, en ole läheisriippuvainen tai niin huomionkipeä. Oli myös aikoja ettei seurustelu edes kiinnostanut, oli niin paljon muuta kuten urheilul-ura, uraputki, matkailu yms..eli ei ollut oikea aika vakiintua. Vaatii kumppanilta aika paljon olla ammatti-urheilijan kanssa ja reissata mukana, mutta toki niitäkin on, jotka siihen vaiheeseen kykenevät ja ymmärtävät ajanjakson, mutta harvassa. Ja mitä tulee sukupuolitauteihin, niin näillä ammattilaisilla ei tauteja ollut, eikä koskaan harrastettu suojaamatonta seksiäkään. Nämä kuuluivat ns maksullisten elittiin. En silti suosittele alaa kenellekkään, se sopii oikeasti vain harvalle johon elämäntilanne on joskus vienyt joksikin ajaksi. Väittäisin, että yhden yön suhteita baareista hakevat suomalaiset ovat huolimattomia kondomin käytössä ja levittävät tauteja enemmän. Ihastuvat helposti tai puhuvat paksaa päästäkseen vain sänkyyn".
Siis aika tarkalleen miehen kertomus meni noin., Olin hetken hämentynyt rehellisyydestä ja tietoinen hänen ottamastaan riskistä kertoa se minulle.
Nieleskelin kertomusta aikani, mutta kertomus tuli niin vilpittömästi ja se teki vaikutuksen. Kaikessa muussakin se vilpittömyys, tunneäly ja yhdessäolo oli niin omaa luokkaansa ettei parempaa miestä voisi kuvitella.
Meillä on niin hyvä kemia, vuorovaikutus, rehellisyys ja huumori yhdessä, että en voisi parempaa miestä löytää. Menimme kahden vuoden seurustelun jälkeen naimisiin ja elämä hymyilee. Minulla on mailman paras mies.
Tällä palstalla on monenlaista vastausta, on oikeita tai vääriä, mutta se paljastuu vasta sitten kun itse olet elämäsi loppusuoralla.
Vastausta ei oo pystynyt antamaan psykoloogit eikä terapeutit, aina tulee heiltäkin eriäviä mielipiteitä, valkaa siitä nyt sitten oikea, niin voit olla väärässä.
Kerron ohessa oman kokemukseni >>tapasin nuoruudenystäväni uudelleen, kun itse olin noin 60 ja hän noin 50, ja molemmilla oli oma menneisyytemme.
Elimme 70 luvulla samoissa jengeissä, ja näimme senkin jälkeen silloin tällöin, perustimme perheitämme, eroilimme ja rakastuimme omilla tahoillamme muihin henkilöihin.
Meidän yhteinen suhteemme alkoi sitten vuona 2009, alku oli perinteistä suurta huumaa, suhteistaan hän sanoi, että niitä oli paljon ja erilaisia irtosuhteista kodin perustamisiin ja kun halusin tarkennusta hän kertoi noin 10 mielestään merkityksellistä kaveria, enemmistö kavereita, joita jollain tavoin tunsin tai tiesin. Lisäksi hän sanoi kertovansa, jos joskus joku x-suhde jossain tuppaa seuraamme, jotta en joutuisi kovin ikäviin tilanteisiin kalja tai harrastereissuillamme.
Aika kului, rakkaus kukoisti, rohkaistuneena liikuimme enemmän ja enemmän, kerran sitten kävin minulle sponsoroidun matkan jälkeen paikalliskapakassamme, niin eiköhän heti yksin liikkuessani pikkulinnut ruvenneet laulamaan, hänen menneisyyden asioista.
Noin 3 kuukauden päästä sitten rohkaistuneena kysyin puolisoltani miksi hän ei pitänytkään lupaustaan, koska ei kertonutkaan mulle henkilöstä, josta jutun kuulin. Vastalahjaksi minä sain kysymyksen, kuka mulle oli kertonut ? Annoin vastalahjaksi kyselyn, onko kuulemani huhu oikein? >>> Sain myöntävän vastauksen! Tein sen jälkeen hänelle kysymyksen, kuka tuo kaveri hänen mielestä oli, josta hänen olisi pitänyt lupaamansa mukaan kertoa? Hän ei osannut kysymykseeni vastata, lienee niin monta vaihtoehtoa.
Hänen aiemman lupauksen minä tulkitsin valheeksi ja se johti jonkin asteiseksi luottamuksen menetykseksi, joten saatte arvailla mikä on suhteemme nykytilanne.
Eli vastaukseen pitääkö kertoa, minä vastaan kertokaa ainakin tämmösessä pikkukylässä, jos ette itse kerro, sen kertoo kateelliset kaverit, tai ne siveät naisystävänne, jotka haluavat pelastaa heidän mielestä harhatielle joutuneen ukkorähjän.
Vuorostani minä voin kysyä, miten joku on kokenut tilanteen, kun joku ystävänne paljastuu puolisonne suhteeksi vasta pitemmän yhdessäolonne jälkeen, tuskin hurraata huudatte ja jos ette millään tavoin reagoi, ei liene yhdessä olollanne ole muutakaan reagointia sisältävää toimintaa.
Jos ei kerro ja tietää että toista kertomattomuus vaivaa, on parempi että ei perusta suhdetta, siinä menee molemmilta yöunet ja terveys.
Teille nuorille lukijoille sanon vielä, kukaan ei ehdoin tahdoin halua puolisokseen mitäään "kiertopalkintoa", vaikka "kiertopalkintoa" voi rakastaa ja sen kanssa onnellisena elääkin.
Sitä vaan ei nuorena aattele, suhteita kerätään kuin postimerkkejä , mutta jos joskus tarttis esittää kokoelmaa niin ???
Tulette kuitenkin myöhemmin huomaamaan, että rakastutaan sitä vielä keski-iän jälkeenkin, jotkut tulisemmin, jotkut rauhallisemmin, mutta toivottavasti ei menneisyytenne ole silloin este, vaikka on se aina uudessa suhteessa jonkinlainen rasite onkin, eläkää sen mukaan
Postimerkkeilyyn ja seksikokemuksiinkin liittyen, on parempi kerätä laadukasta tavaraa, vaikka vähemmänkin. Jos keräät paljon massatavaraa laadun kustannuksella, niin pieleen menee, sillä laadukas kokoelmasi on helppo esitellä, huonoa kokelmaa, ei kehtaa edes esille tuoda, sillähän nolaa jo itsensäkin. Jos kokoelmasi on salaisuus, jota ei voi tuoda julki, sitä ei myöskään voi toinen arvostaa.
Sama pätee puolisoidenkin arvostukseen, miten voi arvostaa ihmistä jos ei tiedä hänen menneisyyttään.