paljon on täällä palstoilla juttua että parisuhteessa on tyyliin oltava väkisin hampaat irvessä jos vaan perus asiat on kunnossa? joo tullaan toimeen mut ei mitään suurempia tuntemuksia ole... tiedän että alkuhuuma haihtuu mutta kai sitä jäljelle jonkinnäköinen kipinä pitää jäädä? ei kai sitä loppuikäänsä voi olla vaan kämppis periaattella jos ei sitä suurempaa tunnetta tai kipinää ole? tottakai seksi on tärkeää parisuhteessa niin kai sitä pitää haluta jotta liitto onnistuu?? onko täällä ketään joka vielä pitkässäkin suhteessa tuntee himoa tai muuta kipinää puolisoaan kohtaan??
onko se muka näin?
??
3324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
16 vuotta meillä jo ja vain paranee :) Seksiä 5-7 krt viikossa.
Rakkaussuhde voi olla niin paljon muutakin kuin vain kipinän ylläpitoa ja seksuaalisten tarpeiden tyydyttämistä. Mulla on taivaan kiitos sellainen kumppani joka on senkin asian ymmärtänyt ja siitä olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Meillä niin tunne- kuin toimintapuolenkin arki paranee kuin viini vanhetessaan. Kaikki alkutaipaleen yksinkertaistukset ja itsekkäät pisteytykset ovat muovautuneet yhteisymmärrykseksi ja haluksi elää yhdessä joka hetki niin kuin huomista ei enää tulisi.
Siksi jokainen aamukin tuntuu jännittävältä yhä vieläkin, ja jokainen erimielisyys opettaa yhä edelleen jotain uutta niin itsestä kuin kumppanistakin. Arki, jossa elämä tapahtuu, on meillä siksi hyvin antoisaa ja rikasta.
Moni saman ikäpolven pari antais kuulemma mitä vaan, että heilläkin olis "vielä" tällaista kuin meillä yhä on.
Tähän tarvitaan kuitenkin koko kehityskaari, niin kuin vankkaan ammattilaisuuteenkin, ei sitä omaksuta ja hallita ihan tuosta noin vaan.
Tähän tarvitaan myös pyyteettömyyttä ja kykyä luopua, ja ne käsitteet vaikuttaa olevan monelle ikätoverillekin täysin vieraita.
Ja tuollaiseen tarvitaan varmaan se täysi luottamus toiseen.
Itse olen liitossa, missä en kuitenkaan voi enää mieheen luottaa hänen naisseikkailuidensa vuoksi, vaikka on vannonut ne lopettaneensa, mutta kun en voi, en voi.
Olenkin päättänyt lähteä liitosta lastenkin lähtiessä taipaleilleen.
Semmoista se on.
Ei kannattaisi toista pettää, jos haluaa sitä yhteisymmärrystä myöhemmin. Se ei nimittäin onnistu.
Välittämistä olisi riittänyt minulta miehelleni loppuiäksi, nyt on kuitenkin pettymys se voimakkaampi tunne.