Millaista on muilla ollut läheisten ihmisten -perheenjäsenten ja ystävien- suhtautuminen, kun kerroitte aikomuksestanne lähteä toiseen maahan töihin, ja vaikuttiko se päätökseenne millään tavalla.
Itse olen tilanteessa, että olen saanut työtarjouksen ja harkitsen nyt, että otanko paikan vastaan. Tiedän toki, että minun on asiasta itse päätettävä ja valintani tehtävä, mutta jotenkin se kyllä vaikuttaa, että niin moni ihminen lähipiiristä suhtautuu niin negatiivisesti suunnitelmiini.
Asenne on tyyliä "Ei siitä kuitenkaan mitään tule, se on kuitenkin pelkkää huijausta koko työpaikka/houdut huijauksen uhriksi. Työolot on kuitenkin kauheat ja palkkaa ne ei ainakaan maksa. Et sä kuitenkaan voi onnistua. Ei noihin ulkomaalaisiin voi luottaa, ne on epäilyttävää porukkaa kaikki"... ja sitä rataa, ja sitten kaivellaan kaikkia kauhutarinoita.
Itse olen tilanteessa, että olen saanut työtarjouksen ja harkitsen nyt, että otanko paikan vastaan. Tiedän toki, että minun on asiasta itse päätettävä ja valintani tehtävä, mutta jotenkin se kyllä vaikuttaa, että niin moni ihminen lähipiiristä suhtautuu niin negatiivisesti suunnitelmiini.
Asenne on tyyliä "Ei siitä kuitenkaan mitään tule, se on kuitenkin pelkkää huijausta koko työpaikka/houdut huijauksen uhriksi. Työolot on kuitenkin kauheat ja palkkaa ne ei ainakaan maksa. Et sä kuitenkaan voi onnistua. Ei noihin ulkomaalaisiin voi luottaa, ne on epäilyttävää porukkaa kaikki"... ja sitä rataa, ja sitten kaivellaan kaikkia kauhutarinoita.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse oon ollut nyt yli 4 vuotta ulkomailla toissa, ennen lahtoani jopa psykiatrini sanoi etta varo, kylla on ihmiset siella ulkomailla pahoja.. no eipa ollut yhta pahoja kuin suomessa ja sattuneesta syysta en psykiatriakaan enaa tarvitse vaan elama rullaa ja saanut tyoelamassa sellaisia mahtavia mahdollisuuksia joita suomessa vain ei olisi ollut tarjolla. Kavaisin pari vuotta sitten suomessa ja enoni kehui etta onpas musta tullut menestynyt nuori ihminen:) Unohda pelkureiden kommentit ne on vaan kateellisia ja seuraa sydantasi, tuut yllattymaan vain positiivisesti!!
Hei ! missä olet työssä ? olen samaa mieltä että asenne on ulkomailla parempi ja siellä puhutaan ja autetaan eikä maalailla kauhutarinoita koko ajan..
Joo hei, ei kannata kuunnella kateellisten vikinöitä. Tottakai läheiset ovat sillä tavalla negatiivisia, etteivät vain HALUA tärkeän ihmisen lähtevän (en minäkään haluaisi, heh!), mutta ymmärrän kyllä miltä tuntuu. Kun itse muutin ulkomaille, paras ystäväni töksäytti päin naamaani että "et sä siellä tuu pärjään ku en mäkään pärjäis" jne.
Tosi inhottavia tuollaiset kommentit. Ymmärrän, että kaihertaa jos läheinen lähtee kauas pois, mutta ei silti tarvitse ilkeästi sanoa.
Vielä lisäys.
Monet varmasti maalailevat kauhukuvia ihan syystä, koska ulkomailla voi helposti joutua huijatuksi kun ei osaa kieltä kunnolla jne, esimerkiksi itselleni kävi näin. Silti on mielestäni väärä tapa ottaa kantaa asiaan ajattelemalla kaikkea niin ikävällä tavalla. Neuvoja voi antaa, mutta ei siihen tyyliin että "älä mee ulkomaille, siellä on niin vaarallista."
Kyllä ihmiset on kummallisia. Eikö se ole hyvä asia, että on kunnianhimoa ja rohkeutta? Onnea teille, jotka lähdette ja olkaa varovaisia. Minäkin tässä mietin taas ulkomailla karkaamista, asunut Suomessa nyt kolme vuotta.
Itse pitkään ulkomailla olleena voin sanoa että varoituksen sana on tarpeen. Suomalaiset ovat sinisilmäisiä ja tietämättömiä, luulevat että kaikki toimii muualla kuten Suomessa. Joten kannattaa tietysti ottaa selvää hyvin tarkkaan mihin on menossa, mitkä ovat lait, työsopimuksen ehdot, ynnä muut. Sekä valmistautua etukäteen eteentuleviin ongelmatilanteisiin jo Suomessa.
Realisti kannattaa siis olla, mutta jos läheisten varoittelu on pelkkää ennakkoluuloista pelkoa, ei sille kannata korvaansa kallistaa. Muutenhan kaikki suomalaiset eläis vielä luolissa eikä uskaltais tulla sieltä pois :-)