Olen onneton Kuopiolainen 18-vuotias nuori poika/miehenalku. Olen todella yksinäinen, vailla kavereita tai mahdollisuuttakaan tutustua kehenkään kivaan tyttöön. Olen todella empaattinen, tunteellinen ja mukava tyyppi, mutta valitettavasti käsittämättömän pelokas menemään sosiaalisiin tilanteisiin. Kukaan tyttö ei varmasti pidä tällaisesta pojasta. Toivoisin kuitenkin itselleni suloista tyttöystävää, joka ei ole heti kinuamassa seksiä vaan haluaa olla kanssani, tehdä kaikkea kivaa esim. urheilla, käydä elokuvissa ja ravintolassa sekä tietysti nauttia elämästä. Toivoisin että hänelle rauha ja läheisyys olisivat tärkeitä ja hänen elämänarvonsa olisivat kunnossa. Mutta en vaan taida häntä mistään löytää... Käyn usein uimahallissa ja lenkillä, koulua käyn iltalukiossa ja muuten sitten istunkin kotona joko koneella tai television ääressä. Vähän tylsäksi menee...
Mistä löydän seuraa?
Rakkautta etsimässä
16422
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Saattaa olla vaikeaa ilman, että rohkaistut. Kaikki on kuitenkin mahdollista.
"Kukaan tyttö ei varmasti pidä tällaisesta pojasta."
Höpö.
Paa deitti-ilmoitus nettiin, kirjoita siihen itsestäsi just sellaisena kuin olet ja paa ihan reilusti ja suoraan, millaista tyttöä olet etsimässä.
Varoitus: tää palsta jolle tulit on täynnä aika katkeria kokemattomia sua paljon vanhempia miehiä. Älä usko niiden horinoita, miten sä et tuu koskaan löytämään ketäääääään ja tietty sä oot ATM ja oot sitä lopun ikäsi ja naiset on kakkoja ja niin edelleeeeen. Marisevat vain.
No en halua olla ilkeä mutta onhan se aika iso este tyttöystävän löytämiselle jos ei tapaa naisia missään. Eikä siinä välttämättä paljon netti-ilmoitukset auta. Ap:lle sanoisin, että naisen tapaaminen on helpompaa jos vain pystyt hankkimaan itsellesi ystäviä ja tekemistä jossa olet tekemisissä muiden ihmisten ja myös tyttöjen kanssa. Ujous voi helpottaa iän myötä tai sitten ei. Jos ei, sille pitää tehdä jotain. Esimerkiksi koulukiusaaminen voi aika hyvin musertaa oman itsetunnon ja uskon siihen että löytäisi edes kavereita joskus jostain. Olisi hyvä jos pääsisi puhumaan omista sosiaalisista ongelmista johonkin.
Eipä minua kukaan koskaan kiusannut, sillä harva koulussa aikanaan edes tiesi olemassaolostani. Oli minulla joitain henkilökohtaisia ongelmia sitten, mutta ne eivät aiheutuneet ulkopuolisista tekijöistä.
No se nyt oli esimerkki. Tarkoitin vaan sitä että jos sulle on vaikea luoda ja ylläpitää sosiaalisia kontakteja, se ongelma tulee aivan varmasti esiin myös kun lähestyt tyttöjä. Missä aiot tavata tytön? Mitä teet tytön kanssa? Mistä puhut? Miten ihmissuhdetta ylläpidetään? Kuinka usein tavataan, soitellaan? Miten toista kohdellaan? Siis vakavissaan. Jos et ole pahemmin ollut kenenkään kanssa tekemisissä vuosiin niin ei se helppoa ole. Sosiaaliset taidot on ihan kuten mitkä tahansa muutkin taidot. Jos niitä ei ole harjoitellut niin niitä ei ole.
No okei, ehkä mä ylitulkitsen. Mutta tekstistäsi välittyi sellainen kuva ettet taida kauhean paljon olla tekemisissä ihmisten kanssa? En minäkään ollut joskus nuorena ja mun on pitänyt ihan oikeasti opetella miten ihmisten kanssa ollaan. Joskus nuorena tuntui ihan ylivoimaiselta ajatella että olisin puhunut ihmiselle jota en tuntenut entuudestaan. Muutamaa vuotta myöhemmin olin oikeastaan oppinut jo pitämään siitä. Välillä vieläkin tulee sellainen olo että ujostuttaa etenkin jos olen jossain missä on paljon ihmisiä joita en tunne mutta taistelen sitä vastaan. Ja sitten kun saan suuni auki niin huomaan ettei se vastaanotto ollut niin paha kun pelkäsin. Olen sosiaalinen sosiaalinen jännittäjä. Heh.
"No se nyt oli esimerkki. Tarkoitin vaan sitä että jos sulle on vaikea luoda ja ylläpitää sosiaalisia kontakteja, se ongelma tulee aivan varmasti esiin myös kun lähestyt tyttöjä. Missä aiot tavata tytön? Mitä teet tytön kanssa? Mistä puhut? Miten ihmissuhdetta ylläpidetään? Kuinka usein tavataan, soitellaan? Miten toista kohdellaan? Siis vakavissaan. Jos et ole pahemmin ollut kenenkään kanssa tekemisissä vuosiin niin ei se helppoa ole. Sosiaaliset taidot on ihan kuten mitkä tahansa muutkin taidot. Jos niitä ei ole harjoitellut niin niitä ei ole."
Toi on hyvä teksti. En osaa mitään noista kunnolla eikä mulla olekaan ystäviä juuri yhtään tyttöystävästä nyt puhumattakaan.
No se perustuu omiin kokemuksiin. Entisenä koulukiusattuna jouduin tosiaan opettelemaan sitä miten hankitaan ja ylläpidetään ihmissuhteita paljon myöhemmin kun ne lapset joilla oli oikeita kavereita. Isosiskon kavereita joiden kanssa enimmäkseen vietin aikaa yläasteella ja lukiossa en laske tähän kun ne olivat kaikki tyttöjä ja olin ihastunut ainakin kahteen heistä hyvin voimakkaasti.
Terapeutti totesi kun olin 17v että mun pitää saada kavereita. Lähdin mukaan yhteen kamppailulajiin. Siellä sitten jouduin esimerkiksi juttelemaan muiden kanssa. En saanut sieltä sillä tapaa oikeita kavereita että oltaisiin nähty harjoitusten ja leirien ulkopuolella paljonkaan mutta kehitin edes vähän sosiaalisia taitoja. Armeijassa sitten enemmän. Kun aloitin vähän päälle parikymppisenä opiskelut vaikutin kai aika normaalilta. Onnistuin luomaan ensimmäisen oikean ystävyyssuhteeni ennen opintojen alkua silloisella duunipaikalla. Se nainen on edelleen läheisin ystäväni. Meitä oli kolme muualta tullutta. Vietettiin kaikki vapaa-aika yhdessä. Yhdellä oli seurustelukumppani. Tutustuin siihenkin. Opiskeluissa oli aika paljon sellaisia jotka tulivat muualta. Oli helppo sopeutua porukkaan kun kukaan ei tuntenut ketään eikä ollut edes oletus että tuntisi jonkun. Tavallaan siis pakkoystävyyttä. Tulee tutustuttua muihin joilla ei ole ketään.
Rehellinen ja romanttinen ilmoituksesi on netissä puolivuotta, vuoden...ikuisuuden, etkä saa ainuttakaan vastausta. Empaattisuus ja tunteellisuus deitti-ilmoituksessa ei myy. Et ole tarpeeksi räväkkä, kapinallinen ja turvallinen yhtäaikaa, vegataristi vamppyyri kuten twilightissa, hahmo jonka vain nuoren naisen sairas ja fasistinen mieli voi luoda.
Lopulta tajuat, että vain pukemalla naamion kasvoillesi löydät jotain hyväksyntää. Mutta naamio polttaa oikean minäsi kasvot karrelle. "Et voi muuttaa maailmaa, vain itsesi": he sanovat, kun kerrot naamion polttavan, että haluaisit vain tulla hyväksytyksi omana itsenäsi ilman naamiota. Ja he kaikki sanovat, että syy on sinussa, että sinä olet katkera, kun et halua leikkiä naamioleikkiä.
Tervetuloa aikuiseksi maailmaan, jossa terveeksi kutsutut ovat mielisairaita, ja katkeriksi hulluiksi ja syyllisiksi leimatut ainoita terveitä.
Aikanaan kun kokeilin tekstitv:n chattejä ja netin deittipalveluja, jouduin pettymään sillä edes noin 200 ihmisen joukosta ei löytynyt tyttöä, joka minusta olisi kiinnostunut. Ei sellaista ihmistä taida ollakaan ja se jos mikä masentaa :'(
Tervetuloa atm:ien joukkoon.
Anteeksi, voisitko selittää? :)
Joo tosiaan olen sellainen automaatti että kaikki naiset juoksevat perässä hengästymiseen saakka :D
Sanoin jo sulle: älä kuuntele noita ATM-juttuja! Niistä voi sairastua pahasti.
sosiaaliset tilanteet syntyvät (ja kuolevat) niihin erikseen menemättä. Töiden yhteydessä tapahtuva kanssakäynti on luontevampaa, kuin väkisin tekemällä tehdyt treffit tai edes baari-illat.
Kai olet hankkimassa itsellesi kesätyöpaikan, niin pääset tuosta tylsyyden tunteesta edes hetkeksi? Voisit harkita myöskin osa-aikatyötä samalla, kun opiskelet?
Tuli vain mieleeni, kun eräs tyttöystävä löytyi työpaikalta ja tämä oli Kuopiosta.
Muuten menisin varmasti töihin, mutta olen niin mukavuudenhaluinen etten halua kuin istua koneella vapaa-ajalla... Säälittävä minä :(
Nyt lähe pois siitä koneelta jonnekin muualle, vaikka kävelylle jos ei muuta tule heti mieleen! Ja kävelyllä ollessani mieti, mitä seuraavaksi teet sellaista, mikä ei ole koneella olemista! Siitä se lähtee :)