Lyhyesti: Tapasin uutena vuotena elämäni(?) miehen, jonka kanssa pidettiin jatkuvasti yhteyttä viime lauantaihin asti. Siis molemmilla oli samanlaisia tunteita, sanoi että on ihastunut ja on ikävä yms.. Ja sama olo oli mullakin, ja on edelleen.. Jatkuvaa hymyilyä, halailua ja pussailua, oli ihan törkeän hyvä fiilis molemmilla, ei ole aiemmin ollut tollasia tunteita juurikaan. Tähän väliin sanon ettei ole pelimies, eronnut 8 vuoden suhteesta eli samanlainen tausta kuin minulla, eikä vongannut seksiä kertaakaan, todella harvinaista! Mutta, nyt siis asiaan, viime lauantaina alkoikin yllättäen ahistamaan, sanoi ettei ymmärrä itsekään mitä tapahtui, alkoi pelkäämään omia sekä minun tunteitani. Sovittiin että katsellaan nyt hitaasti, ja annan tilaa hänelle miettiä mitä haluaa ja tilanne jäi siis auki.. Nyt kysyisinkin miesnäkökulmaa, malttamaton kun olen, että kuinka kauan pitää odottaa kun hän miettii mitä haluaa? Mun mielestä pari viikkoa on ihan ok, mutta sit jos ei kuulu niin annetaan olla.. Vai? Ei voi muuta sanoa kuin että kyllä odottavan aika on pitkä!! Mutta en halua toista ahistaa mitenkään.. Tekis mieli joka päivä ottaa yhteyttä mutta se ei ois varmaan fiksua..?
Miehen harkinta-aika..??
Bluebell_
7231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei kappalejakoja
Asia rönsyilee päättömästi
Ei kukaan jaksa miettiä, mikä on pointtina.
kauanko teiän kummankin pitkän suhteen päättymisestä on? Kauanko too mies on ollut omillaan eron jälkeen? Meinaan vaan että pitkät suhteet jättää väistämättä haavoja jotka ei arpeudu ihan hetkessä, siinä voi ahdistaa jo pelkkä sukkien värikin joskus.
Kaksi viikkoa ei ole yhtään mitään, jos kyseessä todella voisi olla elämäsi mies. Jos ei, niin tokko sitä kauhean kauaa kannattaa odottaa. Jos meinaat tosissasi odotella, niin sulla on tässä hyvin talvi ja kevät aikaa himmailla, odotella elämäsi miehen päätelmiä.
Tosin se on sitten ihan eri asia mitä se odottelu on, noilla nuotein kukaan ei ole tainnut sitoutua mihinkään? Ei tartte istua kotona pitsiä virkkaamassa, voi hyvin mennä katteleen maailmaa ja ihmisiä, antaa sydämensä tehdä valinnat puolestasi, se tietää milloin odottelu saa riittää, ellei muuta kuulu.
Tee niinkus hyvältä tuntuu, aina kun se on mahdollista. Ota yhteyttä jos siltä tuntuu. Jos se pilaa saumasi, niin ei se sitten ollut sua varten se mies. Jos ei erikseen kielletä yhteydenpitoa xxx ajaksi, niin omapa on miehen ongelma kun ei saa suutaan auki. Jos annat sen kellua maailmalla tuuliajolla, niin silloinkin melko varmasti se on menetetty tapaus.
Mutta ei tohon kyllä tiiä vastausta kuin se mies yksin. Ei siihen kauanko se asian kelaaminen voisi kestää eikä myöskään siihen miksi homma alkoikin tökkimään.
Tiiä näistä sitten taas...
Molemmilla on noin vuosi suhteen päättymisestä. Mulla loppui 12 vuoden suhde ja hänellä 8 vuoden..
Sanoi ettei johdu exästä, eikä ymmärrä itsekään mikä alkoi ahistamaan. Tuntuu olevan aika nolona tilanteesta, mutta sanoi että oli hyvä kun puhuttiin ja oli tyytyväinen mun ehdotukseen että annan nyt aikaa miettiä. Sen takia en viitsi soitella perään.. Ja muutenkin odottelen yhteydenottoa siltä puolelta, itse kun alkoi ahdistumaan.
Sehän tässä onkin kun kerrankin tunteet on niin voimakkaat ettei kiinnosta kukaan muu! Ennen oisin toki säätänyt muiden kanssa samaan aikaan mutta nyt oon laittanut muut sutinat jäihin tän jampan takia. Siitä mä päättelen että ois elämäni mies, mut voinhan toki taas olla väärässä. :/
Kiitos vastauksesta, oot monessa kohtaa oikeassa. Mä vaan pelkään että yli-innokkuudellani onnistun pilaamaan tän homman, sen takia yritän malttaa ja olla ottamatta yhteyttä. :)
Viimeksi muuten kun puhuttiin, kysyin että sanoinko tai teinkö jotain mikä ärsytti sitä, niin sanoi että minussa ei ole mitään muuta vikaa kuin että olen melkein liian mukava! Täh..?!
Kai se on alettava kauheeksi nartuksi, ne tuntuu aina saavan kaiken mitä haluaa, kuka nyt kilteistä ja huumorintajuisista näteistä nuorista mimmeistä tykkäis.. Hmph..
eipä tuo noin pitkillä suhteilla ole vielä paljoakaan aikaa itsekseen ollen, joten jos jotain tössäämistä tulee, niin enpä ihmettelisi. Eikä se varmasti tiiä ittekään mikä ahdisti, aika harva tietää ellei kumppani suoranaisesti ole vastenmielinen itselle. Se luultavasti liittyy jollain tavoin tuohon päättyneeseen pitkään suhteeseen, siis lähinnä ehkä sitä kautta että miehen eroaminen/irtaantuminen ko. suhteesta on vielä kesken ja silloin uudet suhteet ovat hankalia, vieraan tuntuisia tms.
Et sinä yli-innokkuudella mitään pilaamaan onnistu, aika ei vain sitten ole oikea, se voi tulla myöhemmin eteen, uudelleen, koskaan ei tiiä. Parempi vain olla niin viivasuora kuin kykenee, se on kaikkein selkeintä, molemmat tietävät tasan missä ainakin toinen menee. Voihan se paineistaa, mutta jos sen yli ei pääse puhumalla, niin sitten aika ei ole oikea sillä hetkellä.
Ja tietty hyvä ettei muut kiinnosta, sehän kertoo paljon omista tunteista. Sitten ei oikein voi kuin odottaa ja elää ikiomaa elämäänsä. Asioiden, kaikkien, kanssa tapahtuu hiljalleen jotain, kun vain elää ja tekee niin kuin sattuu kulloinkin tekemään, sen mukaan miltä tuntuu. Joko se on tuo mies tai sitten tunteet hiljalleen hiipuvat ja se onkin joku ihan muu.
Mukava, narttu, ei väliä, ole vain ikioma itsesi, mitä se sitten kenellekin sattuu olemaan. Miltei liian mukava on tuon miehen tapa tulkita tuntemuksiaan sanallisesti, eikä tuo pahalta kuulosta, hän ei vaan sillä hetkellä kyennyt ottamaan sitä vastaan ja siksi se tuntui melkein liialta. Tulee toisia päiviä, voi tulla toisia miehiäkin.
Taas yksi kirjoitus, joka osoittaa, että suomisiviilin osaaminen miesasioissa on nolla.
Eikö joku voisi järjestää näille opintomatkoja Thaimaahan?
mies katsoi suhteen etenemisen olevan liian nopeatempoista.
Hyvä tapa karkoittaa useampi mies on parin viikon jälkeen puhumaan yhteen muuttamista. Edellinen ero painaa.
Huonompi homma, jos miehen ex on nähnyt teidät ja alkanut mustasukkaisuuttaan vikittelemään miestä takaisin.
Se on musta kohtuullinen aika minkä naisen tulis odottaa - ainaski mua.