Kerran olen miestäni pettänyt "vahingossa", olin humalassa. Tiedän ettei ole mikään tekosyy.
Olen katunut tekoani enemmän kuin mitään mutta, vihannut itseäni asian takia ja ollut valmis kärsimään seuraukset.
Tällähetkellä raskaana, viimeisilläni. Pettämiseni tapahtui hieman ennenkuin sain tietää raskaudestani ja olen miehelleni asiasta kertonut ja olemme päättäneet käydä isyystesteissä ja mieheni on sanonnut antavani minulle anteeksi pysyväni rinnallani vaikkei lapsi ehkä ole hänen.
Nyt sitten mietin.. miten paljon minun on kestettävä henkistä ja fyysistä väkivaltaa tekojeni takia?
Henkistä väkivaltaa koen päivittäin. Ystäviäni en saa luonnollisesti tavata koska mieheni mielestä olen heti pettämässä. Puhelutietojani, internet sivuhistorioitani ja muita facebook, hotmail ynms tunnukset hän käy läpi miten tahtoo koska tietää salasanat joita en ole pahemmin häneltä salannut koska minulla ei ole enään mitään salattavaa ja olen halunnut voittaa luottamuksen takaisin.
Kaikki miespuoliset ystävät olen joutunut poistamaan ystävälistoiltani mieheni mustasukkaisuuteni takia, puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet.
Joka kerta kun puhelimeni soi vastaan sydän tykyttäen pelkäen että puhelimen toisessa päässä on miespuolinen henkilö, ystävä tai lehtimyyjä koska siitä seuraa mustasukkaisuus kohtaus.
Riitelymme olivat raskauden alkuaikoina rajuja fyysisesti mutta loppuivat pian. Minä tönin häntä jos hän ei minua päästänyt makuhuonesta ulos riitelymme aikana tai asunnostamme ja hän puolestaan tarttui ranteistani ja töni takaisin tai heitti makuasentoon ja tuli itse päälle istumaan etten pystyisi liikkuman.
Kerran on raskauden loppupuolella ollut fyysistä jolloin mieheni oli todella kovakourainen ja itkien anoin ettei satuttaisi, nosti minut keittiöstä olohuoneeseen pakottaen ja perässä raahaen tarttuen samalla ranteisiini ja pakotti minun istumaan tietokoneelle ja näyttämään kenen kuvia katselin facebookissa koska olin hetkeä aikaisemmin selaillut tylsistyneenä ystäväni ystävän profiilia joka sattui valitettavasti olemaan miespuolinen henkilö jonka kanssa olen ollut ystävä lapsuusvuosina.
Menneisyyttääni varjostaa seksualinen väkivalta jota olen kokenut 14- vuotiaana sekä pari kymppisenä hieman ennen mieheni tapaamista. Ja näistä olen miehelleni kertonut koska ajattelin sen helpottavan mieheni elämää kun on asia kummankin tiedossa ( kokemani traumat häiritsevät nykyäänkin seksielämääni). Mieheni pitää minua syyllisenä raiskauksiin. Hänen mielestä olen ollut liian heikko ihminen kun olen antanut miesten kohdella minua kaltoin. Sanoo ettei olisi koskaan edes tahtonut tietää raiskauksista. Olen siis saanut kuulla todella paljon syytöksiä tapahtuneesta.
Kysymyks siis kuuluu, kauanko kestän tämmöistä paskaa? Kauanko annan hänen kävellä ylitseni? Kauanko annan hänen kohdella minua " kaltoin " pettämiseni takia?
Olen valmis kokemaan seuraukset jotka seuraavat pettämisestä, mutta missä menee raja?
Olen kuitenkin itse alle 23 vuotias ja elämäni vilahtaa ohi.. Erota emme osaa toisistamme, rakkaus tekee sokeaksi ja lapsen takia emme tahdo erota. Tottakai eroamme jos tilanne jatkuu samanlaisena mutta näillänäkymin tahdomme yrittää.
Tälläkin hetkenä mieheni on ystäviensä kanssa viettämässä iltaa ja minä istun kotona koska en uskalla lähteä ulos ystävieni kanssa ettei seuraisi mustasukkaisuus kohtaus ja odotan vain hetkeä jolloin hän tulee kotiin ovet paukkuen, humalassa, syyttäen minua pettämisestä.
En vain osaa lähteä pois suhteesta..
Olen katunut tekoani enemmän kuin mitään mutta, vihannut itseäni asian takia ja ollut valmis kärsimään seuraukset.
Tällähetkellä raskaana, viimeisilläni. Pettämiseni tapahtui hieman ennenkuin sain tietää raskaudestani ja olen miehelleni asiasta kertonut ja olemme päättäneet käydä isyystesteissä ja mieheni on sanonnut antavani minulle anteeksi pysyväni rinnallani vaikkei lapsi ehkä ole hänen.
Nyt sitten mietin.. miten paljon minun on kestettävä henkistä ja fyysistä väkivaltaa tekojeni takia?
Henkistä väkivaltaa koen päivittäin. Ystäviäni en saa luonnollisesti tavata koska mieheni mielestä olen heti pettämässä. Puhelutietojani, internet sivuhistorioitani ja muita facebook, hotmail ynms tunnukset hän käy läpi miten tahtoo koska tietää salasanat joita en ole pahemmin häneltä salannut koska minulla ei ole enään mitään salattavaa ja olen halunnut voittaa luottamuksen takaisin.
Kaikki miespuoliset ystävät olen joutunut poistamaan ystävälistoiltani mieheni mustasukkaisuuteni takia, puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet.
Joka kerta kun puhelimeni soi vastaan sydän tykyttäen pelkäen että puhelimen toisessa päässä on miespuolinen henkilö, ystävä tai lehtimyyjä koska siitä seuraa mustasukkaisuus kohtaus.
Riitelymme olivat raskauden alkuaikoina rajuja fyysisesti mutta loppuivat pian. Minä tönin häntä jos hän ei minua päästänyt makuhuonesta ulos riitelymme aikana tai asunnostamme ja hän puolestaan tarttui ranteistani ja töni takaisin tai heitti makuasentoon ja tuli itse päälle istumaan etten pystyisi liikkuman.
Kerran on raskauden loppupuolella ollut fyysistä jolloin mieheni oli todella kovakourainen ja itkien anoin ettei satuttaisi, nosti minut keittiöstä olohuoneeseen pakottaen ja perässä raahaen tarttuen samalla ranteisiini ja pakotti minun istumaan tietokoneelle ja näyttämään kenen kuvia katselin facebookissa koska olin hetkeä aikaisemmin selaillut tylsistyneenä ystäväni ystävän profiilia joka sattui valitettavasti olemaan miespuolinen henkilö jonka kanssa olen ollut ystävä lapsuusvuosina.
Menneisyyttääni varjostaa seksualinen väkivalta jota olen kokenut 14- vuotiaana sekä pari kymppisenä hieman ennen mieheni tapaamista. Ja näistä olen miehelleni kertonut koska ajattelin sen helpottavan mieheni elämää kun on asia kummankin tiedossa ( kokemani traumat häiritsevät nykyäänkin seksielämääni). Mieheni pitää minua syyllisenä raiskauksiin. Hänen mielestä olen ollut liian heikko ihminen kun olen antanut miesten kohdella minua kaltoin. Sanoo ettei olisi koskaan edes tahtonut tietää raiskauksista. Olen siis saanut kuulla todella paljon syytöksiä tapahtuneesta.
Kysymyks siis kuuluu, kauanko kestän tämmöistä paskaa? Kauanko annan hänen kävellä ylitseni? Kauanko annan hänen kohdella minua " kaltoin " pettämiseni takia?
Olen valmis kokemaan seuraukset jotka seuraavat pettämisestä, mutta missä menee raja?
Olen kuitenkin itse alle 23 vuotias ja elämäni vilahtaa ohi.. Erota emme osaa toisistamme, rakkaus tekee sokeaksi ja lapsen takia emme tahdo erota. Tottakai eroamme jos tilanne jatkuu samanlaisena mutta näillänäkymin tahdomme yrittää.
Tälläkin hetkenä mieheni on ystäviensä kanssa viettämässä iltaa ja minä istun kotona koska en uskalla lähteä ulos ystävieni kanssa ettei seuraisi mustasukkaisuus kohtaus ja odotan vain hetkeä jolloin hän tulee kotiin ovet paukkuen, humalassa, syyttäen minua pettämisestä.
En vain osaa lähteä pois suhteesta..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pettäminen toki koskee ja paljon. Mutta ei voi olla oikein, että rangaistustoimet jatkuvat aina vain. Mielestäni raja kulkee jo pelkän uhkailunkin kohdalla saatikka väkivaltaisen kajoamisen. Eihän enää voida puhua läheisyydesta eikä mistään herkemmästä, jos toinen käyttää voimaa ja valtaa. Valitettavasti näen, että eväät ovat lopussa liitostanne.
Sinähän kärsit siitä juuri niin kauan kuin itse annat tämän kaiken tapahtua! Lähde nyt hyvä nainen, älä jää tuleen makaamaan. Ei se tuosta parane. Mun mielestä pettäminen on väärin, mutta puolison kanssa siitä pitää keskustella jos ja kun jää kiinni tai päättää tunnustaa. Mutta siltikään se ei oikeuta toista loukkaamaan toisen suojaa pitää sähköpostinsa yms yms salassa, vaikkei mitään olisikaan meneillään. Teit väärin, mutta niin tekee miehesikin!
Miksi ettei halua erota? Haluatko elää mahdollisesti loppuelämäsi miehesi vainoharhojen varjossa? Ja minun mielestä juuri lapsen takia teidän kannattaa erota! Ei tuollainen ole terve ympäristö lapselle. Lapselle pitäisi tarjota turvallinen, huolehtiva ja rakastava ympäristö. Onko miehesi yhtäkään yllämainituista: turvallinen, huolehtiva ja rakastava? Sitä mies voi olla lapselle ilman teidän yhdessä oloakaan, mutta sinulle tuo mies ei ole yhtäkään noista asioista.
Toivottavasti asia ratkeaa ja pian! Sinun ja lapsesikin takia.
Sinä petit. Nyt sinä maksat seurauksista. Ole tyytyväinen. ettet asu Musukuukkerilassa. Siellä sinut olisi kivitetty. Kyllä miehesi aikanaan lopettaa a) sinun muksimisesi tai b) muuttaa pois. Elämässä kun saa sitä, mitä tilaa. Koita kestää, tuo on ihan normaalia.
saa paljon muutakin kuin mitä tilaa. Ja vielä normaaliksikin väität tuollaista.
jos tuntee siihen tarvetta. Ei se sen kummempaa ole, ei ainakaan Musukkuukerilassa. Tuo on kuule täysin normaalia ja suominaisenkin on hyvä siihen pikku hiljaa tottua. Jos henki säilyy uskottomuuden jälkeen, kannattaa olla kiitollinen. Esimerkiksi maailman isoimmassa muslimivaltiossa - sinänsä suvaitsevaisessa Indonesiassa - saa tappaa vaimonsa ja tämän kanssa olevan miehen - jos löytää heidät kesken aktin. Rangaistusta ei tule. Naaras - minä olen mies ja puhun sinulle. Ota asento ja luo katse alas!
Haista jo!
"Olen katunut tekoani enemmän kuin mitään mutta, vihannut itseäni asian takia ja ollut valmis kärsimään seuraukset."
Olen ollut itse samassa tilanteessa ja näen sen näin. Parisuhde on kuin iso valkoinen lakana.. pettäminen siinä on iso musta tahra. Sopiminen ja anteeksianto pesevät sen, mutta siihen jää silti lähes valkoiseksi haalistunut tahra eikä se koskaan poistu. Jos sen kanssa pystyy elämään, hyvä. Jos ei niin voi käydä niin kuin nyt sinulle.
Olet varmasti jo rankaissut itseäsi ja antanut poikaystäväsikin rangaista sinua enemmän kuin tarpeeksi.
Pettäminen on hyvin vahva oire siitä, että parisuhteessa ei ole kaikki kunnossa. Mieti miksi sen teit. Jätä se alkoholi siitä pois. Kaikilla asioilla on syy ja seuraus.
"Mieheni pitää minua syyllisenä raiskauksiin. Hänen mielestä olen ollut liian heikko ihminen kun olen antanut miesten kohdella minua kaltoin."
Ensinnäkin, mies on yleensä fyysisesti vahvempi kuin nainen. Raiskaus on asia, jota ei voi estää, jos toinen on fyysisesti voimakkaampi ja pakottaa siihen. Raiskaus on henkistä väkivaltaa ja alistamista. Raiskauksen uhri ei ole syyllinen hänelle tapahtuvaan vääryyteen.
Jo tuosta lauseesta vetäisin ukkoa turpaan ja lähtisin enkä takaisin tulisi.
Vastasyntynyt vauva rasittaa vanhempia, väsyttää, kiristää hermoja, valvottaa yöllä. Jos teillä on noin aggressiiviset välit niin lapsen synnyttyä tilanne voi räjähtää käsiin. Ole varovainen.
Ei tuollainen kännisen yksi kerta pitäisi noin suurta haloota aiheuttaa enää jälkeen päin, jos olette kunnolla vahinkosyrjähyppysi selvittäneet keskenänne. Eihän tommosissa humalaisen kertapanoissa ole mitään, ei yhtään mitään; eihän sellainen edes tunnetasolla tunnu miltään, saatika humalatilassa, ties missä tyrmäyspillerikännissä.
Miehesi on tyhmä, jos ei tuota ymmärrä ja tajua. Tuollainen sun kyttääminen moisen takia on aivan sairasta ja kertoo vain miehesi erittäin huonosta itsetunnosta. Jos rakastatte toisianne tosissaan, niin miehesi olisi vaan parasta unohtaa koko juttu.
Huomio: Teidän keskinäinen rakkautenne on pääasia. Eikö miehesi tajua edes sitä, vaan särkee koko ajan sitä sua vahtaamalla ja peläten, että uusisit syrjähyppelysi.
minulla on sama tilanne. en tiedä oikeen miten tästä selviää. syrjähypystä on kulunut aikaa jo melkein kolme vuotta ja sama tappelu jatkuu. kahteen vuoteen mies ei puhunut mitään että häntä häiritsee se asia edelleen. hakkas vaan aina mua kun ajatteli sitä asiaa. itse en voi mitään tehdä ja meillä on pieni lapsi myös enkä haluais rikkoa perhettä..rakastan miestäni mutta seksi ei aina onnistu koska olen myös kokenut raiskauksen ja joskus en vaan pysty seksiin josta mies sitten suuttuu.. olen yrittänyt puhua asioista mieheni kanssa mutta se on erittäin vaikeaa koska mies ei osallistu keskusteluun..
nyt oon sitte ajatellut että ei auta kun puhua asioista niin kauan että tietää miten tästä on järkevintä edetä.