Kerran olen miestäni pettänyt "vahingossa", olin humalassa. Tiedän ettei ole mikään tekosyy.
Olen katunut tekoani enemmän kuin mitään mutta, vihannut itseäni asian takia ja ollut valmis kärsimään seuraukset.
Tällähetkellä raskaana, viimeisilläni. Pettämiseni tapahtui hieman ennenkuin sain tietää raskaudestani ja olen miehelleni asiasta kertonut ja olemme päättäneet käydä isyystesteissä ja mieheni on sanonnut antavani minulle anteeksi pysyväni rinnallani vaikkei lapsi ehkä ole hänen.
Nyt sitten mietin.. miten paljon minun on kestettävä henkistä ja fyysistä väkivaltaa tekojeni takia?
Henkistä väkivaltaa koen päivittäin. Ystäviäni en saa luonnollisesti tavata koska mieheni mielestä olen heti pettämässä. Puhelutietojani, internet sivuhistorioitani ja muita facebook, hotmail ynms tunnukset hän käy läpi miten tahtoo koska tietää salasanat joita en ole pahemmin häneltä salannut koska minulla ei ole enään mitään salattavaa ja olen halunnut voittaa luottamuksen takaisin.
Kaikki miespuoliset ystävät olen joutunut poistamaan ystävälistoiltani mieheni mustasukkaisuuteni takia, puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet.
Joka kerta kun puhelimeni soi vastaan sydän tykyttäen pelkäen että puhelimen toisessa päässä on miespuolinen henkilö, ystävä tai lehtimyyjä koska siitä seuraa mustasukkaisuus kohtaus.
Riitelymme olivat raskauden alkuaikoina rajuja fyysisesti mutta loppuivat pian. Minä tönin häntä jos hän ei minua päästänyt makuhuonesta ulos riitelymme aikana tai asunnostamme ja hän puolestaan tarttui ranteistani ja töni takaisin tai heitti makuasentoon ja tuli itse päälle istumaan etten pystyisi liikkuman.
Kerran on raskauden loppupuolella ollut fyysistä jolloin mieheni oli todella kovakourainen ja itkien anoin ettei satuttaisi, nosti minut keittiöstä olohuoneeseen pakottaen ja perässä raahaen tarttuen samalla ranteisiini ja pakotti minun istumaan tietokoneelle ja näyttämään kenen kuvia katselin facebookissa koska olin hetkeä aikaisemmin selaillut tylsistyneenä ystäväni ystävän profiilia joka sattui valitettavasti olemaan miespuolinen henkilö jonka kanssa olen ollut ystävä lapsuusvuosina.
Menneisyyttääni varjostaa seksualinen väkivalta jota olen kokenut 14- vuotiaana sekä pari kymppisenä hieman ennen mieheni tapaamista. Ja näistä olen miehelleni kertonut koska ajattelin sen helpottavan mieheni elämää kun on asia kummankin tiedossa ( kokemani traumat häiritsevät nykyäänkin seksielämääni). Mieheni pitää minua syyllisenä raiskauksiin. Hänen mielestä olen ollut liian heikko ihminen kun olen antanut miesten kohdella minua kaltoin. Sanoo ettei olisi koskaan edes tahtonut tietää raiskauksista. Olen siis saanut kuulla todella paljon syytöksiä tapahtuneesta.
Kysymyks siis kuuluu, kauanko kestän tämmöistä paskaa? Kauanko annan hänen kävellä ylitseni? Kauanko annan hänen kohdella minua " kaltoin " pettämiseni takia?
Olen valmis kokemaan seuraukset jotka seuraavat pettämisestä, mutta missä menee raja?
Olen kuitenkin itse alle 23 vuotias ja elämäni vilahtaa ohi.. Erota emme osaa toisistamme, rakkaus tekee sokeaksi ja lapsen takia emme tahdo erota. Tottakai eroamme jos tilanne jatkuu samanlaisena mutta näillänäkymin tahdomme yrittää.
Tälläkin hetkenä mieheni on ystäviensä kanssa viettämässä iltaa ja minä istun kotona koska en uskalla lähteä ulos ystävieni kanssa ettei seuraisi mustasukkaisuus kohtaus ja odotan vain hetkeä jolloin hän tulee kotiin ovet paukkuen, humalassa, syyttäen minua pettämisestä.
En vain osaa lähteä pois suhteesta ...
Olen katunut tekoani enemmän kuin mitään mutta, vihannut itseäni asian takia ja ollut valmis kärsimään seuraukset.
Tällähetkellä raskaana, viimeisilläni. Pettämiseni tapahtui hieman ennenkuin sain tietää raskaudestani ja olen miehelleni asiasta kertonut ja olemme päättäneet käydä isyystesteissä ja mieheni on sanonnut antavani minulle anteeksi pysyväni rinnallani vaikkei lapsi ehkä ole hänen.
Nyt sitten mietin.. miten paljon minun on kestettävä henkistä ja fyysistä väkivaltaa tekojeni takia?
Henkistä väkivaltaa koen päivittäin. Ystäviäni en saa luonnollisesti tavata koska mieheni mielestä olen heti pettämässä. Puhelutietojani, internet sivuhistorioitani ja muita facebook, hotmail ynms tunnukset hän käy läpi miten tahtoo koska tietää salasanat joita en ole pahemmin häneltä salannut koska minulla ei ole enään mitään salattavaa ja olen halunnut voittaa luottamuksen takaisin.
Kaikki miespuoliset ystävät olen joutunut poistamaan ystävälistoiltani mieheni mustasukkaisuuteni takia, puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet.
Joka kerta kun puhelimeni soi vastaan sydän tykyttäen pelkäen että puhelimen toisessa päässä on miespuolinen henkilö, ystävä tai lehtimyyjä koska siitä seuraa mustasukkaisuus kohtaus.
Riitelymme olivat raskauden alkuaikoina rajuja fyysisesti mutta loppuivat pian. Minä tönin häntä jos hän ei minua päästänyt makuhuonesta ulos riitelymme aikana tai asunnostamme ja hän puolestaan tarttui ranteistani ja töni takaisin tai heitti makuasentoon ja tuli itse päälle istumaan etten pystyisi liikkuman.
Kerran on raskauden loppupuolella ollut fyysistä jolloin mieheni oli todella kovakourainen ja itkien anoin ettei satuttaisi, nosti minut keittiöstä olohuoneeseen pakottaen ja perässä raahaen tarttuen samalla ranteisiini ja pakotti minun istumaan tietokoneelle ja näyttämään kenen kuvia katselin facebookissa koska olin hetkeä aikaisemmin selaillut tylsistyneenä ystäväni ystävän profiilia joka sattui valitettavasti olemaan miespuolinen henkilö jonka kanssa olen ollut ystävä lapsuusvuosina.
Menneisyyttääni varjostaa seksualinen väkivalta jota olen kokenut 14- vuotiaana sekä pari kymppisenä hieman ennen mieheni tapaamista. Ja näistä olen miehelleni kertonut koska ajattelin sen helpottavan mieheni elämää kun on asia kummankin tiedossa ( kokemani traumat häiritsevät nykyäänkin seksielämääni). Mieheni pitää minua syyllisenä raiskauksiin. Hänen mielestä olen ollut liian heikko ihminen kun olen antanut miesten kohdella minua kaltoin. Sanoo ettei olisi koskaan edes tahtonut tietää raiskauksista. Olen siis saanut kuulla todella paljon syytöksiä tapahtuneesta.
Kysymyks siis kuuluu, kauanko kestän tämmöistä paskaa? Kauanko annan hänen kävellä ylitseni? Kauanko annan hänen kohdella minua " kaltoin " pettämiseni takia?
Olen valmis kokemaan seuraukset jotka seuraavat pettämisestä, mutta missä menee raja?
Olen kuitenkin itse alle 23 vuotias ja elämäni vilahtaa ohi.. Erota emme osaa toisistamme, rakkaus tekee sokeaksi ja lapsen takia emme tahdo erota. Tottakai eroamme jos tilanne jatkuu samanlaisena mutta näillänäkymin tahdomme yrittää.
Tälläkin hetkenä mieheni on ystäviensä kanssa viettämässä iltaa ja minä istun kotona koska en uskalla lähteä ulos ystävieni kanssa ettei seuraisi mustasukkaisuus kohtaus ja odotan vain hetkeä jolloin hän tulee kotiin ovet paukkuen, humalassa, syyttäen minua pettämisestä.
En vain osaa lähteä pois suhteesta ...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tulet sairaaksi tuossa suhteessa, kannattaisi jättää mustasukkainen mies heti! Olet kahlittuna lopun elämääsi neljän seinän sisään ja saat kuulla noita syytöksiä loputtomiin! Saat olla varma siitä! Se ei tule loppumaan! Ikinä! Asiat vaikeutuvat vielä sen jälkeen kun vauva syntyy ja pahimmassa tapauksessa "hieman väsynyt iskä" voi käyttäytyä todella uhmakkaasti. Ei ole hyvä lapselle nähdä tuota pahaa... Ikävä tilanne :( Kannattaisi oikeasti muuttaa pois ja sanoa miehelle että kokeillaan näin tuleeko tästä mitään.
edellisen kanssa siitä, että suhteesta ei tule mitään. En vaan tiedä, onko paras hetki nyt heti vai myöhemmin. Itse olin aika pitkäpinnainen, kestin peräti viisi vuotta jatkuvaa kyttäilyä ja vittuilua. Tilanteeni oli kuitenkin helpompi, koska lapset oli jo tehtynä. Itse tiedät, mitä olet valmis kestämään. Voimia sinulle!
ajautunut tuohon pisteeseen. Molemmilla "peiliin" katsomisen paikka. Oliko miehesi mustasukkainen jo ennen pettämistäsi?
Sinä et ole syyllinen miehesi käytökseen!! Toki olet pettänyt ja tietenkin se on satuttanut ja loukannut miestäsi ja kenelle tahansa se olisi kova paikka. Mutta mitään tuollaista pettämiskriisi ei hyvässä parisuhteessa aiheuta. Yleensä pettämisestä joko päästään tai ei päästä yli. Jos halutaan jatkaa yhdessä, se vaatii sen, että myös petetty osapuoli yrittää. Ja toisaalta, jos petetylle tilanne on liian vaikea, asiaan voi (yhdessä) hakea ihan ammattiapua.
Olen itse ollut samankaltaisessa tilanteessa ja eronnut lopulta vastikään kymmenen vuoden jälkeen. Suhteemme alkuaikoina mies sai minut kiinni sinällään aika viattomasta humalaisesta pussailusta baarissa. Tämän jälkeen tapahtui paljon; saimme kaksi yhteistä lasta, jäin vuosikausiksi kotiäidiksi. Olin kiltein vaimo, mitä kuvitella saattaa. Mutta luottamus ei koskaan palautunut. Kuulin jatkuvasti nimittelyä ja epäilyä, kaikkia menemisiäni rajoitettiin, en koskaan saanut lähteä esimerkiksi illanviettoihin, tietokoneelta salasanani urkittiin, puhelin katsottiin läpi, eikä minulla muutenkaan ollut mitään yksityisyyttä. Se EI ole normaalia. Se ei johtunut minun nuoruuden hairahduksestani vaan siitä, että _miehellä_ oli ongelma. Lopulta suhteemme päättyi aika uhkaavaankin tilanteeseen ja nyt voin tietenkin sanoa, että olisi pitänyt lähteä jo kauan sitten.
Sinulla näkisin olevan kaksi vaihtoehtoa: Joko todella yritätte yhdessä ja haette yhdessä ammattiapua HETI. Muutoin tilanne ei laukea ja tuohon tilanteeseen et saa tuoda vauvaa! Toinen vaihtoehto on, että lähdet. Todennnäköisesti saatat joutua hakemaan lähestymiskieltoa tai muuta turvataksesi itsesi ja lapsen (?), mutta noin ei joka tapauksessa voi jatkua.
kehtaatte asettaa vaatimuksia parisuhteessa petetyksi joutuneelle osapuolelle. Te - vain ja ainoastaan te - petturit olette syyllisiä siihen, etteivät puolisonne voi enää luottaa teihin. Kärsikää, oikein paljon.
Niin se vain on. Kun petät puolisoasi, pilaat puolisosi, lapsiesi ja sen petturikaverisi mahdollisen puolison & lapsien elämän. Ja usein myös oman elämäsi.
Jos ei näppejään pysty pitämään erossa parisuhteen ulkopuolisista henkilöistä, niin silloin kannattaa päästää irti siitä puolisosta, antaa hänen löytää sellainen elämänkumppani, joka oikeasti rakastaa ja arvostaa häntä.
Typerä lortto, olit varmaan kännissä silloin kun sut raiskattiin.
Kyllä se on niin että ihmeellisesti samat akat joutuvat elämänsä aikana useasti raiskatuiksi, silloin kyllä kannattaa katsoa peiliin.
Ja sun miehes on kyllä täys nössö kun ei ole edes pieksänyt sinua. Turhaa vingut tuosta väkivallasta, olet kerjännyt verta nenästäsi etkä ole tuon kummoisempaa. Minä olisin lyönyt nenän poskelle ja jättänyt yksin sekä tietenkin kiistänyt isyyden.
Tyypillinen suomalainen juoppo mieshän siellä taitaa naputella taas langan toisessa päässä.
Joka kännipäissään käy huoran persvilloihin kiinni heti kun akan silmä välttää ja aamulla ei muista mitään.
-Mies-:
Sinuahan tässä pitäisi piestä ja kunnolla jos tosiaankin olet sitä mieltä että 14 vuotiaan raiskaaminen on lapsen syytä ja jos tosiaankin olet sitä mieltä että raskaana olevaa naista saa piestä ihan miten sielu sietää.
Enpä yhtään ihmettele jos tunnet olosi välillä yksinäiseksi. Sinun tässä pitäisi se peili otta kauniisiin kätösiisi ja kurkata sinne ennenkuin muille jaat peilinkatsomis ohjeita.
Niinkuin aikaisemmin olen sanonnut niin olen ollut valmis kärsimään seurauksista joten en ole pienestä valittanutkaan. Väkivalta raskauteni aikana on vaan saanut kellot soimaan. Ja mitäs nyt tuohon isyyteen ja parisuhteeseemme tulee, olen miehelleni sanonnut monesti että ymmärrän täysin jos haluaa lähteä suhteestamme ja jatkaa omaa elämäänsä mutta MIES tässä on tahtonut jatkaa suhdettamme, yrittää ja olla lapselleni isä joten enpä ole ketään mihinkään pakottanut tai painostanut.
Itse olen myös yrittänyt suhteestamme lähteä mutta riitelyyn, väkivaltaisuuksiin ja kiristämiseenhän sekin homma on mennyt.
En ole yksinäinen, vaan onnellisesti perheellinen mies, mutta en kyllä tommosta peliä katselis vaimolta sekuntiakaan.
"Sinuahan tässä pitäisi piestä ja kunnolla jos tosiaankin olet sitä mieltä että 14 vuotiaan raiskaaminen on lapsen syytä "
Varmaan menit siitä jotenkin kieroon, muutenhan et olisi hakeutunut uudelleen raiskattavaksi ja taas kännissä nussittavaksi, vaikka olit parisuhteessa.
Olis kyllä pieni peiliin katsomisen paikka, jos kerran aina sattuu kännissä tommosia pikku mokia.
Ai raiskattavaksi ihan hakeudutaan, mielenkiintoista.. taitaa olla itselläsi paljon tietämystä asiasta.. Ettet vaan itse sattuisi olemaan näitä herroja joita etsii "raikattavaksi" hakeutuvia naisia?
Ja aikuisena ihmisenähän olettaisimme heti ettet tuomitse heti suoralta kädeltä näitä raiskauskertoja/ raiskauksen uhreja kun et luonnollisesti ole tilanteen herrana ollut ja tiedä miten nämä raiskaukset ovat saaneet alkuunsa tai tapahtuneet. Kaikkihan ei aina kännissä tapahdu. Joten mitäs jos jakaisit ajatuksiasi muilla palstoilla jossa ehkä tossa pätemisessäsi olisikin jotain hyötyä ja sinulla tietämystä asiasta.
Mitenkä olen muuten aikaisemminkin törmännyt lukuisiin samankaltaisiin aivottomiin ja ajattelemattomiin miehiin jotka pitävät naisia AINA syyllisinä raiskauksiin. Minkäs me naiset sille voimme etteivät miehet ymmärrä selkoa suomenkieltä: "EI on aina EI" oltiin sitten kännissä, aineissa tai selvinpäin. Joten turha naisia on syytellä.
nim.merk. raiskauksen uhri
"Ai raiskattavaksi ihan hakeudutaan, mielenkiintoista.. "
No kummasti ne raiskauksetki tuppaavat kasautumaan samoille naisille. Eli kyllä nainen voi omalla riskikäyttäytymisellään vaikuttaa siihen, ajautuuko tilanteisiin vai ei. Samoin kuin mies voi omalla käyttäytymisellään vaikuttaa siihen, tuleeko turpaan vai ei.
Joskus käy huono säkä ilman että itsellä on osaa taikka arpaa, mutta kyllä usein lopputulos on onnettomien ja epäonnistuneiden valintojen ketju.
Esimerkiksi pohjois-suomessa eräs nainen oli noussut tuntemattoman ulkomaalaistaustaisen miehen kyytiin, kun ei jaksanut kävell kotia kahta kilometriä ja hänet raiskattiin. Eli nainen olli aivan tolkuttoman riskin, joka vielä realisoitui, vaivaisen parin kilsan kävelyn takia ja kun ei kehdannut maksaa taksia. Itse en lähtisi ikinä tuntemattoman miehen kyytiin ja minä sentään olen mies!
"Minkäs me naiset sille voimme etteivät miehet ymmärrä selkoa suomenkieltä: "EI on aina EI" oltiin sitten kännissä, aineissa tai selvinpäin."
Niin, mutta kun kaikki ihmiset ei usko tuote EI-tä. Se kannattaisi painaa sinne kalloon elikä ei kannata lähteä semmoisen seuran mukaan, joka haiskahtaa jo kilometrien päähän epäilyttävältä.
SAATANA humala ei ole syy pettää.
Kaikki vaan vetoaa känniin, ihminen on ihan aivoton sitten myös selvänä.
Minä en ikinä tule ymmärtämään huoria en selviä enkä humalaisia, siksi niiden pitää kärähtää kaikkien.
Ei herranjestas! Luetteko te ihmiset ollenkaan Alkuperäistä viestiä ennenkun vastaatte?
"Kerran olen miestäni pettänyt "vahingossa", olin humalassa. Tiedän ettei ole mikään tekosyy."
Tuossahan AP kirjoittaakin. " TIEDÄN ETTEI OLE MIKÄÄN TEKOSYY!" joten kukaan ei vissiin ole tässä tapauksessa ainakaan vedonnut kännisyyteen tai yritetty puolustella asiaa siten.
se suurin pointti millä paettiin vastuuta. Siis känni.
se menee vaan pahemmaksi; sulla on kerran vielä henki katkolla.
Pettäminen on AINA harkittu teko, se ei tapahdu vahingossa!! Vahingossako housut lähti jaloista ja miehen vehkeet työnnettiin sisään, ihan vahingossa.
Minä ymmärrän tuon aloittajan kirjoituksen nimenomaan niin, että puolustelee vahinkoaan kännillä vaikka tietääkin, ettei se ole mikään syy pettämiseen. Eikä etenkään tekosyy.
Vahingossako aloittaja on miehen alle joutunut? Auton alle jäädään vahingossa. Miehen alle mennään ihan tietoisesti.
Sinänäs aloittaja on saanut juuri sitä mitä tilasi. Mies on aivan hukassa, koska on niin pettynyt puolisoonsa. Väkivaltaan se ei toki oikeuta. Jos aloittaja nyt haluaisi ottaa vahingostaan vastuuta, niin jättäisi miehen ennenkuin henki lähtee.
Vituttaa suorastaan nämä miehet ja naiset jotka vahingossa panee muita ja vielä päissään.
Lähde suhteesta. Niinkuin osa tällä jo sanoikin, tuo ei mene kuin pahampaan suuntaan. Rakkaus on sokea, tiedän, vaikken nyt puhukaan pariskunnan puolesta, vaan lapsen. Olen elänyt perheessä, jossa isää odotetaan illalla tai yöllä kotiin tulevaksi. kännissä. Lapsen asemasta voin sanoa, että oma minäkuvani ei todellakaan päässyt kehittymään niinkuin sen olisi pitänyt kehittyä. Olen onnellinen että olen asian myöhemmin tajunnut. Ja arvaa vaan tuleeko ko lapsella olemaan kovin paljoa kavereita kun ei uskalla niitä kotiin kutsua..vai olisiko kiva jos isä tulee silloin kännissä huutamaan ja mahdollisesti fyysisellä väkivallalla höystettynä kohdistamaan syytöksiään viattomaan lapseen vieläpä kaverien edessä... ei olisi.
Minä suosittelisin sinulle keskustelun parisuhdeterapiaa, jotain ulkopuolista apua, tilanne on niin tulehtunut. Lisäksi seksuaalisesta hyväksikäytöstä syyllistäminen on niin rankkaa henkistä väkivaltaa että mielestäni sinäkin kaipaisit keskusteluapua saadaksesi voimia tilanteessa jaksamiseen.
Haluan myös sanoa että minusta on todella outoa että tähän keskusteluun eksyy mahdollisesti mieleltään häiriintynyt mies jotka tulee tänne syyllistämään seksuaalisesta hyväksikäytöstä. En voi vaan käsittää että mitä ihmeen hyötyä tämä "mies" kokee jutuistaan olevan. Ihminenhän yleensä toimii tavoitteellisesti, eli toimintaa edellyttää jokin motivaatio ja tavoite. Ihmettelen tosiaan että mikä tavoite tällä "miehellä" on. Keskustelun aloittajan auttaminenko? Minä veikkaisin tavoitetta enemmänkin omien turhautumisten purkamiseen, nais vihan "oikeuttamiseen" itselleen jne. Oikesti "mies": elämä ei ole aina niin suoraviivaista, ihmiset on erehtyväisiä. Sinä mies olet kuin armeijasssa tai sodassa, kun tekee virheen siitä lähtee henki ja rangaistus jatkuu ikuisesti. Ei mitään sääliä raskaana olevaa katuvaa naista kohtaan. Herätys sinulle tähän maailmaan.
Mutta palaten aiheeeseen. Rakkaus on on monta asiaa, toisen hyvinvoinnin haluamista. Rakkaus on myös aikanaan anteeksiantoa. Minun mielestä pitäisi tehdä valinta joko lähteä tai jatkaa, ja toimia sitten sen mukaisesti. Mikäli jatketaan miehesikin on ymmärrettävä että jatkaminen tarkoittaa toisenlaisia käyttäytymismalleja. Suomessa on paljon mm. auttavia puhelimia ja kunnasta varmasti tuollaisessa tilanteessa saisi parisuhdeterapiaa.
Voimia sinulle.