mieheni tajuta liian myöhään mitä on menettänyt ja jäädä kaipaamaan mitä oli. Tai jos hän ei aidosti rakasta niin eipä kai. Varmaan parempi hänellekin?
siis voiko...jatkoa edelleseen
kevätär
12572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ensin mieheltäsi.
Vai luuletko että täällä joku tietää siitä asiasta enemmän?
Tietysti hän vastaa rakastaa. mut kysynkin onko mahdollista niin paljon haukkua ja samalla rakastaa. Eihän kukaan tiedä varmaa vastausta,kun mieheni itse. Sorry jos ilmaisin kysymykseni ja huoleni huonosti. Onko haukku totta tai rakkaus.
itse haukkunut miestäsi tai joku muu?
Syyllistämisestä seuraa usein puolustelu.
Haukkuminen on kyllä syytä lopettaa,
oli sitten asia niin tai näin.
en läheskään niin kuin hän minua. Tietysti olen joskus vastannut olet kusipää, kun olen tarpeekseni kuullut, mutta hänen haukkuminen on asiasta kuin asiasta nimittelee ja rumasti nimitteleekin ja parhaimmillaan olen hullu mielisairas. Häntä on pieksetty koko lapsuus oli siihen ollut syy tai ei on isäpuoli hänet hakannut ja syy on ollut aina pikku pojassa, nuoressa aina aikuis ikään asti hän oli kaiken ansainnut ja just haukut päälle kui huono hän on. Mutta en tiedä vaikutaako se niin paljon, että hän haluaa minua nyt alentaa ja alistaa kun muuta ei ole elämässä kokenut. Tuntuu niin helpolta ja luontevalta häneltä se. Mutta silti hänen pitäisi kyllä ymmärtää, että asia ei niin toimi ja toista ei sais loukata enemmin se johtaa just tähän en tiedä enää mihin uskoa rakkauteen tai siihen pahaan kui huonona ihmisenä hän minua pitää. Alan uskoa itse hän ei rakasta, vaikka toisin väittää. Siksi kysynkin pystyykö miehet rakastamaan naista jota haukkuu? Onko se mahdollista?
Ja lapsuuskokemukset ovat jättäneet häneen arvet eli huonon itsetunnon, sinua halveksimalla ja haukkumalla hän kokee olevansa vähän parempi ja toisaalta toistaa sinuun sitä kaavaa millä hänet on kasvatettu.
Voi hän rakastaakkin sinua, mutta huono kasvatus saa sen näyttämään muulta. Terapiaan kannattaisi mennä.
Meillä aika samanlainen tilanne. Mies suutuspäissään haukkuu minua. olemme asiasta puhuneet, mutta ei hänellä oikein mitään järjellistä vastausta ole tullut. Miehelläni on ollut myös vaikea lapsuus. isää ei ole ollut, äidillä monia miehiä ja on saanut niin paljon itse haukkuja ja jopa fyysista väkivaltaa, että luulen haukkumisen johtuvan juuri tuosta. Asiasta on vaikea puhua miehelleni koska asia on hänelle hyvin arka. Olen myös yrittänyt selittää ettei toisen "alistaminen" haukkamalla oo "tervettä" (jos sitä nyt voi noin sanoo) Hän sanookin aina että kun kovasti suuttuu ei voi sanoilleen mitään!! loppujen lopuksi riideltiin niin paljon, että olemme nyt asumuserossa ja katsotaan mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. En nyt tarkoita, että kaikki syy olisi miehessäni. Parisuhteeseen ja riitelyyn tarvitaan aina kaksi ihmistä ja minullakin todella on parantamisen varaa! meillä on tämä asumusero ollut nyt päällä reilun kuukauden yhdessä tästä sovittiin ja yhteisillä pelisäännöillä mennään.! Molemmilla sama päämäärä mutta kun kaikki on niin solmussa on parempi ottaa etäisyyttä!
Pystyisittekö keskustelemaan siitä miksi hän haukkuu ja miten hän sen itse kokee??
ja sen myötä ehkä ymmärtäisitte toinen toisianne =)
Tai jotain!!
paljon tsemppiä
on paljon muunkinlaista kuin verbaalista haukkumista.
Esim. välinpitämättömyyttä, toisen huomioimattomuutta, osallistumattomuutta
ja suuttumista tietyistä keskustelun aiheista.
Onko se toinen sellainen johon todella halusi sitoutua ja vastaako se yhteinen
elämä omia toiveita?
Olen vähän sitä mieltä, että motivaatio yhteisten asioiden eteen löytyy yleensä,
jos vastaus em. kysymyksiin on kyllä.
Jos se elämä tai ihmissuhde ei vastaa omia toiveita, niin silloin pitää miettiä mikä
on itselle parhaaksi.
Sitä nyt tarvitaan. Olen tässä ollut hiljakseen viimeisimmän haukkumisen jälkeen ja siitä kun kuulin millaisena ihmisenä hän minua pitää. Hän ei kuuntele, vaikka yritän korjata asiaa tai jos hän sattunut minua väärin ymmärtämään hän on vahvasti sitä mieltä, että hän tietää mitä oikesti tarkoitin tai tarkoitan ja haluan. Eli hän tietää sydämeni paremmin kuin minä ja yritän korjata tilannetta hän näkee sen vain sellaisena, että oikeutan itseäni ja että haluan aina olla oikeassa ja hän suuttuu siitä vielä enemmän. Eli olen tosi umpikujassa. Yritän nyt olla hiljaa, etten ainakaan jankuta asioita ja pyydä häneltä anteeksiantoa, mitään ei tapahdu hän on vain. Eli sekään ei pidä paikkaansa, kun hän ennen sanoi olisin edes hetken hiljaa niin hän olis tullut pyytämään anteeksi tai ottanut syliin tai silittänyt päätäni, mutta kun puhuin pahensin vain tilannetta ja niin hän ei siksi tullut. Olen yrittänyt ajatella, kun saan omat tunteeni kuolemaan, niin teen niin kuin hän toivoo, että en välitä ja ole draamakuningatar jollainen olen kuulema, kun minuun sattuu. En itse näe muuta keinoa, kun kuollettaa tunteeni pikkuhiljaa ja nähdä hänet ihmisenä, joka ei minua rakasta tai pysty antamaan sellaista tunnetta, että olen tärkeä, hänelle parasta ja turvallisuutta. Niitä asioita joita minusta jokaisessa aidossa ja toimivassa rakkaus/parisuhteessa kuuluu olla.
Varmaan on tosi pahat jäljet jättänyt lapsuus ja nuoruus, mutta jos hän ei itse pysty sitä itselleen tunnustumaan, että näin on ei kukaan mikään häntä voi auttaa ymmärtämään ja muuttumaan. Kaikki on hänen myös ensin itse tajuttava. Voi olla ylpeys ja itsepäisyys myös takana, mutta myös sekin on väärin, jos ylpeyden antaa mennä rakkauden edelle. En jaksa enää mennä itse olla niin kuin mitään ei olis ollut, koska ne sanat joita viimeksi kuulin, ei minun kuulu kestää sellaista ja niellä ilman katumusta enää. Toisaalta toivon, että hän ymmärtää ennen kuin on oikeasti liian myöhäistä, koska kyseessä on myös hänen lapset ja tuleva lapsi. Tällä hetkellä koen kuin olisin yksin raskauden kanssa kaiken kanssa. Ei hän välitä, ei hän murehdi, ei hän näytä mitään tunteitaan edes raskausasiaan. Onneksi on tää palsta mihin voi edes vähän purkaa teille omia tunteita ja saada lisää voimaa hetkellisesti.
Miehesi lapsuuden traumat saattavat olla sen verran kovia, että hän haluaa ne sulkea pois kokonaan. ei häntä voi ainakaan siitä syyttää. itse en tiedä minkälaista on kokea lapsuudessa tuollaista pahaa joten en ole asiantuntia. Me ollaan käyty nyt yhden kerran yhdessä parisuhdeterapeutilla ja seuraavan kerran mennään erikseen. Saatiin kummatkin siitä yhdestä kerrasta paljon irti. terapeutti ehdotti miehelleni yksilöterapiaa ihan lapsuuden traumojen takia! Pahimmat ongelmat meillä on myös juuri tuossa vuorovaikutuksesta. ei oikein osata puhua toisillemme "oikein".
toivotaan, että tästä selvitään kumpikin tahoiltamme =)
Pyydä ihmeessä miehesi parisuhdeterapiaan! hän on sen jo velkaa perheellenne jonka olette yhdessä rakentaneet!!
Kannattaa kääntää kaikki kivet, ennenkuin luovuttaa. Jos siitä ei tule sitten mitään niin voi jatkaa elämää eteenpäin tietäen että kaikkensa suhteen eteen teki =)
Voimia
Näin on kiitos vielä järkevästä ja kannustavasta kirjoituksesta. On hyvä ensin selvittää, jos vain mahdollista mistä moinen johtuu. Eli onko ihan ilkeyttä, jota ei voi tai hän tahdo parantaa edes, tai onko jostain syvemmästä ja asiat olis parannettavissa,kun hän huomaisi asioiden ja tunteiden toisen laidan. Katson vielä mihin johtaa, jos hän nyt suostuu terapiaan ja olemaan siellä ennenkaikkea rehellinen itselleen tapahtuneista asioita-
Iloista talven jatkoa ja kevättä odotellessa uusin tuulin.
Puhut haukkumisesta, mitä se on ? Oletko tullut ajatelleeksi sitä, miten itse reagoit saamaasi palautteeseen. Ehkä et hyväksy vain itseesi kohdistuvaa ihan asiallistakin kritiikkiä. Näet aina vain vikaa puolisossa.
Tilanne varmaan rahoittuisi paljon, jos jättäisit itse jotain sanomatta ja miettisit ensin, mikä saa tämän aikaan. Oletko ehkä stressaantunut ja väsynyt ja alat vaatimaan ja nalkuttamaan tyhjänpäiväisistä asioista. Kodin laittamienenkin pitää tehdä oman talouden tilan mukaan eikä sen mitä sisustuslehdet tia kaveripiiri tekee. Jos alat vaatia mahdottia, ri suhde sellaista koskaan kestä. Ja varmasti ei eroan avaulla tilanne parane.
Kun pääset muiden ohjauksesta pois, varmasti eläkin sujuu paljon paremmin.
Tulee vain aina se toinen puoli totuudesta ilmi.
Nähtävästi on vain luottamuksen ja arvostuksen puute kun haukkuu ja rakastaa samaan aikaan. Mutta se heittäköön ensimmäisen kiven joka ei ole koskaan riidan aikana solvannut kumppaniaan...