Olen onneton Kuopiolainen 18-vuotias nuori poika/miehenalku. Olen todella yksinäinen, vailla kavereita tai mahdollisuuttakaan tutustua kehenkään kivaan tyttöön. Olen todella empaattinen, tunteellinen ja mukava tyyppi, mutta valitettavasti käsittämättömän pelokas menemään sosiaalisiin tilanteisiin. Kukaan tyttö ei varmasti pidä tällaisesta pojasta. Toivoisin kuitenkin itselleni suloista tyttöystävää, joka ei ole heti kinuamassa seksiä vaan haluaa olla kanssani, tehdä kaikkea kivaa esim. urheilla, käydä elokuvissa ja ravintolassa sekä tietysti nauttia elämästä. Toivoisin että hänelle rauha ja läheisyys olisivat tärkeitä ja hänen elämänarvonsa olisivat kunnossa. Mutta en vaan taida häntä mistään löytää... Käyn usein uimahallissa ja lenkillä, koulua käyn iltalukiossa ja muuten sitten istunkin kotona joko koneella tai television ääressä. Vähän tylsäksi menee...
Mistä löydän seuraa?
Rakkautta vailla
4189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi sä käyt iltalukiota? Mihin aiot lukion jälkeen? Jäätkö Kuopioon vai haluatko muuttaa muualle opiskelemaan? Mistä sä voit muka tietää millaisista pojista (kaikki) tytöt tykkää?
Vastaa itsellesi, älä mulle.
Preppauksena:
Moni tuntemani ihminen on löytänyt ekan vakavan seurustelukumppaninsa vasta opiskeluaikana, eli lukion jälkeen. Siispä sullakin on kaikki vielä edessä, ei suinkaan takana päin.
Sulla kuulostaa olevan terve itsetunto: kuvaillessasi itseäsi et käytä pelkkää negatiivista sanastoa. Se on hyvä merkki. Toinen hyvä merkki on se, että sä tunnet itseäsi jo aika hyvin. Moni ikäisesi on yhtä mutisevaa puuroa kun niiltä kysyy, että no millanen sä olet?
Ei kannata korostaa niitä negatiivisia piirteitä jotka mielestäsi estävät sua olemasta sosiaalinen. Ennemin kannattaa muistaa itsestä positiiviset asiat ja piirteet ja korostaa niitä myös muita ihmisiä kohdatessa.
18 vuotiaana on RIKOLLISTA edes ajatella tyyliin: "Mutta en vaan taida häntä mistään löytää". Koko elämä edessä ja muka tollanen asenne! Rikollista! Se asenne kannattaa hylätä käyttökelvottomana saman tien.
Sun elämäsi nainen saattaa liukastua kadulla sun eteesi vaikka jo tänä iltana, huomenna tai maanantaina kun menet kouluun. Valmistaudu siihen. Ole saatavilla, äläkä piiloudu mahdollisuuksilta kohdata ihmisiä.
Hanki koira, jos muu ei auta pääsemään irti tv:stä ja tietsikasta! Mahdollisuuksia on rajattomasti, pitää vaan käyttää vähän mielikuvitusta ja maalaisjärkeä.
Aurinkoista tulevaisuutta, nuorimies! ;)
Olen täällä laittanut näitä viestejä samasta aiheesta ainakin 15 eri palstalle, mutta nyt ensimmäisen kerran tuli todellista rohkaisua ja ymmärrystä, KIITOS! :D Noista sun kysymyksistä tiedän tarkan vastauksen vain ensimmäiseen, siihen oli aikanaan hyvät perustellut syyt miksi piti juuri iltalukioon päästä. Kakkoseen ja kolmoseenkin minulla on hyvin selkeä ajatus, mutta en pysty sitä tässä päättämään vielä :) Neljännestä minulla on vain oma mielikuvani, minkä olen luonut elämäni varrella esimerkiksi katsellessani kaupungilla ihmisiä ja pareja.
Ja todellakin kiitos kovasti mukavista kommenteista ja neuvoista! Näitä asioita jään nyt tässä miettimään...
Lue nuo omatkin vastauksesi uudelleen.
Varsinkin se neljäs: ne mielikuvat on yksi syy siihen miksi epäilet omia mahiksiasi, mutta ne kuvatkin vaihtuu sitä mukaa kun tulee uutta kokemusta.
Olet siinä iässä jossa vertaillaan itseä muihin kaikkein kiihkeimmin. Se on tapa hahmottaa sitä kuka mä oon ja millanen mä oon. Siten sinäkin olet tehnyt nuo johtopäätöksesi oman luonteesi suhteen, vertailemalla ja ymmärtämällä, että no tollanen en ainakaan oo, mä oon enemmänkin sellanen, että.
Mutta on taas viisasta muistaa, että elämä muuttaa ihmistä koko ajan, eli jos sinä nyt olenkin ujo ja arka, olet myös ihan normaali nuori joka on vielä epävarma itsestään. Parin vuoden päästä olet taas hieman erilainen, niin kuin olit pari vuotta sittenkin.
Se käsittämätön pelokkuus mennä sosiaalisiin tilanteisiin on osin sun itsesi luomaa. Kuuntelepa joskus mitä sä päässäsi itsellesi hoet kun olisi tilaisuus mennä vaikkapa moikkaamaan jotain tyttöä.
Epävarma keksii heti tuhan ja yksi syytä miten sen tilanteen mokaisi varmimmin.
Erittäin itsevarma (eli sellasta näyttelevä) heiluu siinä kahden vaiheilla, että entäs jos kompuroin mahikseni kontalleen, no en varmaan kompuroi, mut jos kuitenkin, turpa kii nyt tai ammun pään tohjoksi!
Rento ja utelias kiinnittää huomion kaikkeen muuhun kuin itseensä ja menee vaan juttelemaan; esittämään kysymyksiä tai kertomaan ajatuksiaan, vaikkapa siitä mitä näkee...
Sinäkin voit olla vaikka kaikki nuo yhdessä, muutaman minuutin sisällä, ja sekin on ihan normaalia. Tärkeintä oliskin vaan kartuttaa sitä kokemussaraketta, ottaa vaikka "turpaankin" välillä, käsitellä sitten sekin ja jatkaa taas kokemusta rikkaampana eteenpäin. Sun itsetunnolla koko prosessi hoituu nopeasti, kun taas erittäin huonolla itsetunnolla turpaan saaminen (kuvainnollisesti tai konkreettisesti) vaivaa mieltä ja masentaa vielä vuosienkin jälkeen.
Tämä on se kysymys johon en vielä ole saanut täydellistä vastausta tai en ole pystynyt vastauksessa esitettyä teemaa/toimintaa pistämään täytäntöön. Missä minulla olisi mahdollisuus mennä jututtamaan tyttöjä? En halua mennä minnekään kaljaporukoihin jututtamaan pissiksiä, vaan älykkäitä ja mukavia tyttöjä jotka eivät varmasti sano minulle pahasti? Seurakunnat? Joku urheilupaikka?