Mä olen seurustellu nykyisen mieheni kanssa liki 2 vuotta. Asuttu on yhdessä kohta vuosi ja kihloissa oltu muutaman kuukauden. Ongelma on anoppi. Mieheni on ainoa lapsi ja olen hänen ensimmäinen vakava suhde. Kaikki ongelmat alkoi kun oltiin oltu vuosi yhdessä. Anoppi ei enää hyväksyny muo kun olin kuulema ylipainoinen, muuta vikaa mussa ei ollut. Sitten tähän tuli mukaan anopin sisko jota en ole koskaan nähnyt enkä halua edes nähdä. Tää sisko pelotteli anoppia et hänen poikansa joutuu hoitamaan muo kun joudun kuulema pyörätuoliin painoni takia. (Tuntuu että ainoastaan langan laihat on ihmisiä anopin suvussa). Ja tämä sisko uhkasi soittaa mun sukulaisille saadakseen apua meidän erottamiseen. Mun suku on hyväksynyt mieheni täysin. Anoppi on jopa puuttunu mun pukeutumiseen koska käytän mustia vaatteita paljon. Tuntuu että tein mitä tahansa niin puukkoa tulee selkään koko ajan. Anopille on kova paikka kun ei ole enää pojan ainoa nainen. Olen lähtemässä syksyllä opiskelemaan ja siitäkin tuli kommenttia. En kuulema sovi hammashoitajan työhön kun en sovi istumaan siihen huoneeseen painoni takia. Ja että poika joutuu elättämään mut opiskelun takia. Mieheni ei saisi edes tukea muo opiskelussa.
Ja olen liian vanha (35) opiskelijaksi. Mieheni tietää kaikesta ja tuntee äitinsä. Ja toivoo että koettaisin kestää jotenkin ton anopin mut en usko että pystyn saatikka edes haluan.
Onkos muilla vastaavia kokemuksia???
Ja olen liian vanha (35) opiskelijaksi. Mieheni tietää kaikesta ja tuntee äitinsä. Ja toivoo että koettaisin kestää jotenkin ton anopin mut en usko että pystyn saatikka edes haluan.
Onkos muilla vastaavia kokemuksia???
Vastaukset 6
Vanhimmat
en ainakaan ite kattois sekuntiakaan tollaista mollaamista, mulla kyllä löytyy temperamenttia puolustaa itseäni.
Olen itse aikuisen pojan äiti. Pojalla ei vielä ole tyttöystävää, mutta en haluaisi miniäkseni lihavaa naista. Anoppisi ja täti ovat oikeassa. Lihavuus on terveysriski ja haitta työelämässä.
Mutta näytä niille. Laihduta 10-20 kg. Siinä asiassa voitat itsekin. Itsetuntosi nousee ja olosi parantuu.
Laihduttaminen on helppoa, mutta siinä vaiheessa anopillekin tulisi velvollisuudeksi kehittää aivojansa.
Poikasi varmaan häpeää sinua, ainakin minä häpeäisin jos äitini olisi tuollainen käärme. Jos minä rakastan ylipainoista naista niin se saa luvan kelvata äidilleni. Jollei kultani kelpaa itsenään, se loukkaa yhtälailla minua.
eiköhän miniällä ole lääkäri sitä varten, joka sanoo, milloin on mikäkin terveysriski ja milloin ei. Ja eiköhän anopit ole esim. sitä varten, että antavat tulevalle suvun "jatkajalle" hyviä neuvoja elämään HYVÄN MAUN RAJOISSA ja tukevat nuorten parisuhdetta sekä yrittävät luoda hyvän suhteen tulevaan miniäänsä.
taidat tietääkkin mistä jutussa saattaa olla kyse. miehesi on ainut lapsi ja varmaankin on kova paikka anopillesi kun olet "viemässä" pojan "pois" jos anoppi on vielä leski tai eronnut on poika ilmeisesti korvannut "miehen paikan" anoppisi elämässä. se napanuoran katkaisu ei tapahdu välttämättä aina synnyttäessä. miehesi kuuluisi kuitenkin näyttää että seisoo rinnallasi, ja saisi lopettaa äitinsä sekä sen siskon jaaritukset. mutta jos se ei sitä ole vielä tehnyt, on tuskin valmiskaan vielä siihen (ehkäpä se napanuora on vielä hiukan kiinni..) koeta kuitenkin kestää, anoppisi tarvitsee oman aikansa hyväksyäkseen tilanteen, kiehukoon sen sisko itsekseen. jos löydät anopistasi edes jotakin positiivistä, tartu siihen. siitä voi poikia jotakin rakentavampaa.
Täytyy sanoa, että sinun anopilla on todella päässä vikaa. Olkoon kuka vaan minkä näkönen tahansa, eihän ulkonäkö ihmistä tee vaan oma luonne ihmisenä. Tärkeintä on, että sinä ja sinun miehesi rakastatte toisianne ja viihdytte toistenne seurassa. Opiskelemaan et ole liian vanha....koskaan ei ole. Tsemppiä sulle ja pää ylpeästi pystyyn....ja anoppi saa painua.....tiedät kyllä mihin.