Luin tuossa joku päivä sitten yhdestä lehdestä, että naiset haluaa miehen joka on ammatillisesti samalla tasolla kuin mieskin. Eli jos nainen esim. on insinööri niin hänen miehensäkin pitäisi olla, koska näin ollen ei mies tuntisi suhteessa alempiarvoisuutta, jos on alempi.
Itse en ole tätä niin ajatellut, vaikka insinööriksi opiskelenkin ja tarkoitus olis joskus jopa jatkaa opiskeluja korkeamallekin. Mut en ole koskaan erotellut niin ammatteja toisistaan, enkä ole ajatellut sitäkään, et vaikka mieheni (jos joskus sellaista löydän) olis vaikka tavallinen duunari...
Mutta nyt aloin miettiä kun luin tuon tekstin ja eniten minua mietityttää se, et ajattelevatko miehet niin, et jos nainen on sinua korkeampi, ja tuo perheeseen parempaa palkkaa, kuin sinä, että se on huono asia?
Minua asia ei haittaisi, mutta haluankin tietää miesten mielipiteitä asiasta. Ja naistenkin myös jos teillä on kokemuksia asiasta...
Itse en ole tätä niin ajatellut, vaikka insinööriksi opiskelenkin ja tarkoitus olis joskus jopa jatkaa opiskeluja korkeamallekin. Mut en ole koskaan erotellut niin ammatteja toisistaan, enkä ole ajatellut sitäkään, et vaikka mieheni (jos joskus sellaista löydän) olis vaikka tavallinen duunari...
Mutta nyt aloin miettiä kun luin tuon tekstin ja eniten minua mietityttää se, et ajattelevatko miehet niin, et jos nainen on sinua korkeampi, ja tuo perheeseen parempaa palkkaa, kuin sinä, että se on huono asia?
Minua asia ei haittaisi, mutta haluankin tietää miesten mielipiteitä asiasta. Ja naistenkin myös jos teillä on kokemuksia asiasta...
Vastaukset 12
Vanhimmat
..tämä asia ole taas niitä itsetuntopuolelle meneviä juttuja. Ja jos kunnon luuseriin ihastut, niin saattaapii vielä olla onnellinen, kun elätät sen! :) No, vitsi, vitsi. Itse olen miestäni korkeammin koulutettu, ja haen taas korkeammalle (yliopistoon). Mies vaan kannustaa ja toivoo että pääsen. Sitä paitsi vaikka hän onkin matalammin koulutettu, hän tekee kahta hyväpalkkaista vuorotyötä, eikä todellakaan ole rahasta pulaa. Eli siis, mitä yritän sanoa, nää asiat on niin henkilö ja tilannekohtasia, et on varmaan aika vaikee mennä tekemään mitään yleistystä..
Eli miehesi joutuu tekemään kaksi työtä säilyttääkseen itsetunnon..
Se teki kahta työtä jo ennen ku tavattiin, toinen on ns. elämäntapatyö... :)
Eipä ole mokomalla asialla mitään väliä, pääasia lienee että talous on mallillaan.
Pääasia lienee, että kaksi ihmistä tulee muutoin keskenään toimeen?
En kykene ymmärtämään ajatusta, että joku ulkoinen vallan tai varallisuuden määre oli ratkaiseva, kun ihmissuhdetta rakennan.
Eli kukaan ei saa tutkinnoillaan tai tilinauhoillaan irtopisteitä.
Ihminen itse on tärkeä.
Sen verran joustan jyrkkyydestäni, etät tietysti ihminen, joka hoitaa asiansa ja haluaa käydä töissä on vastuullisempi ja varmasti varteenotettavampi, kuin tyyppi, joka elää yhteiskunnan siivellä ilman minkäänlaista haluakaan yrittää päästä omilleen. ajatuksella "mitäs sitä mitään tekemään, näin saa ilmaisen palkan".
Minua ottaa päähän monet miehet joilla on selkeästi noussut kusi päähän "korkean viran" takia! Monet mukavat miehet ovat muuttuneet opiskeluidensa jälkeen koppaviksi ja omahyväisiksi. Vaikka heillä ei itsellään olisi ulkonäköä nimeksikään he vaativat naiselta upeaa ulkokuorta, varmaan edustusvaimo käyttöön.
Itse elän parisuhteessa upean, rehellisen miehen kanssa, joka tekee ahkerasti duunia, peltifirmassa. Ylitöiden ansiosta hänen tulonsa ovat keskivertoa suuremmat ja tiedän että rinnallani on mies, jolla ei ole peukalo keskellä kämmentä ja sydän on varmasti paikallaan. Monesti nämä "yläportaan herrat" kun eivät edes osaa renkaita autoon vaihtaa! Se on huomattu meidänkin firmassa!
Ja kun mieheni ottaa minut hellään syleilyyn, hänellä on vahvat, työn ja urheilun muokkaamat käsivarret ja kämmenistä näkyy elämä ja tehty työ, toisin kuin tietokone-pojilla.
"Vaikka heillä ei itsellään olisi ulkonäköä nimeksikään he vaativat naiselta upeaa ulkokuorta, varmaan edustusvaimo käyttöön. "
No, onko tuo nyt niin kummaa. Jos nainen on tyhmä duunari, kai sitä jotain hyvääkin puolta pitää löytyä.
Koulutetulla JA kauniilla naisella on onneksi tilanne ihan toinen - on varaa valita:)
En kyllä tarkoittanut että korkeavirkaiset miehet etsisivät vain duunarinaisia, en. Kyllä heillä on yleensä niin vahvat kriteerit myös palkan, koulutuksen, varakkuuden jne. kanssa myös.
Tiedän hyvin paljon henkilöitä, niin naisia kuin miehiäkin, jotka mennen tullen pesisivät älykkyydessään ja tiedoissaan korkeasti koulutettuja henkilöitä, vaikka tekevätkin tavallista työtä.
Onko sinulla, Ninni, jokin väärä käsitys että duunarit olisivat tyhmiä? Kyllä aika ja ikä sinullekin opettavat, mitkä asiat elämässä ovat todella tärkeitä, ja myös sen että kauneus on katoavaista. Ja muista myös se että et tulisi kovin pitkälle toimeen ilman tavallisia duunareita, jotka työllään vaikuttavat joka päivä sinun elämääsi, vaikka niin et osaa ajatellakaan.
"Ja muista myös se että et tulisi kovin pitkälle toimeen ilman tavallisia duunareita, jotka työllään vaikuttavat joka päivä sinun elämääsi, vaikka niin et osaa ajatellakaan."
Ja jotka ovat itse hommansa valinneet, siksi ei juuri kannattaisi katkerana valittaa.
En koe katkeruutta siitä että kun mieheni ja minä saamme lapsia, meillä on aikaa myös heille, turvallinen ja lämmin koti jossa rakkautta piisaa. En ole myöskään katkera siitä, että kun vuoden kuluttua alamme rakentamaan omakotitaloa, mieheni omaa ihanat kädentaidot tehdäkseen kodista kauniin ja lujan. En ole katkera myöskään siitä että osaan tehdä ruuat uuniin, ommella verhot ja muut kodin tekstiilit, ja osaan pitää oma kätisesti kodin siistinä ja viihtyisänä. En tunne katkeruutta siitä että kodissamme elää rakkaus ja onnellisuus. En ole, Ninni, lainkaan katkera siitä että osaan pitää työn työnä, enkä pidä sitä ihmisarvona ja mittarina. Minä ja mieheni teemme työtä elääksemme ja oppiaksemme elämää, mutta osaamme hakea tyydytystä ja iloa muista elämän osa-alueista. Olen surullinen siitä, että sinua, Ninni, noin paljon harmittaa. Kannattaisiko välillä hypätä muiden asioiden pariin sieltä uraputkesta?
Jaa pistipä ajattelemaan. En nyt jakasa yleistää mut aattelin vähän pohtia tällaista omalta kantiltani.
Poikamiehenä on helppo haaveilla siitä mitä haluaa ja elämältään odottaa. Paljon rahaa tuottava duuni, nopee auto ja ihana nainen. Iso omakotitalo kaupungin sydämessä rauhallisella paikalla järven rannalla. Jeps ja naisen pitää olla sitä ja sitä, semmoinen ja semmoinen ja duuninssa on oltava sitä ja sitä.
Helppoa luetella, kun "eiks kaikki tahdo noita juttuja elämältään"
Entäpä pelottaako että ihastuisin naiseen joka olis menestyvässä duunissa. Tavallaan se pelottaa sillä menestys työpaikalla vaatii paljon uhrauksia perheeltä, mut toisaalta miä olen sen tyyppinen ihminen että tahtoisin helpon työn että saisin viettää paljon aikaa lasteni kanssa, kun niitä sitten joskus on.
Sekin että nainen antaa paljona aikaa työlleen pelottaa siinä mielessä et' entä jos kaikki ei mee niinku pitää ja toinen vaatii yksinhuoltajuutta. Kamala ajatus mut realistinen.
Ei mulla mitään sitä vastaan ole jos nainen tienaa paremmin kuin minä, mutta sitten ongelmat alkavat kun työ ottaa etusijan perheeltä.
Kolmas seikka on se että jos aion vakavampaan suhteeseen ja nainen ilmoittaa ettei hänellä ole aikaa lapsille, on silloin aika jättää hyvästit.
En tiedä ymmärtääkö joku mut noin minä sen kaavailen.
Omalta kohdaltani olen muutamia kertoja huomannut, että nimenomaan nainen haluaa itselleen uralla menestyvän miehen, joka olisi korkeasti koulutettu - koulutuksen pitäisi siis olla minimissään samantasoinen kuin hänellä itsellään. Minua ei tosin häiritsisi ollenkaan vaikka nainen olisikin minua korkeammin koulutettu. Eri ihmisille työ merkitsee kuitenkin eri asioita ja siksi mielestäni pitäisi ainoastaan kunnioittaa toisen työtä olipa se sitten mitä hyvänsä.