Hei...osaisiko joku ihana auttaa.
Olemme seurustelleet 6-vuotta poikaystäväni kanssa ja olemme reilusti yli parikymmentä.
Asuimme 5-vuotta saman katon alla, mutta viime vuoden lopulla muutin yksin omaan asuntoon. Olemme alusta asti tienneet, että meillä on eri tulevaisuudenkuvio. Hän haluaa lapsia, minä en. Tämän takia otimme ensimmäisen askeleen eli muutto erilleen. Nyt viikolla emme kerinneet näkemään ja vihelsimme pelin poikki.
Oloni on aivan kauhea. En ole koskaan ollut näin murskana. Itkettää ja oksettaa. Tein hätäisen päätöksen ja lähdin eilen illalla mieheni luokse... kertomaan kuinka paljon häntä oikeasti rakastan. Mieheni sydän sanoo, että meidän pitäisi olla yhdessä, mutta järki ei. Hän haluaa olla erossa ja katsoa miten arki lähtee etenemään...
Minä hajoan! Tajusin mitä menetin ja nyt en saa sitä takaisin. Tiedän, että tämä lapsiongelma on ainut mikä välimme rikkoo. Luuletteko, että voisin tulevaisuudessa ihan oikeasti haluta lapsia? Miten saisin mieheni takaisin... en voi elää ilman häntä.
Olemme seurustelleet 6-vuotta poikaystäväni kanssa ja olemme reilusti yli parikymmentä.
Asuimme 5-vuotta saman katon alla, mutta viime vuoden lopulla muutin yksin omaan asuntoon. Olemme alusta asti tienneet, että meillä on eri tulevaisuudenkuvio. Hän haluaa lapsia, minä en. Tämän takia otimme ensimmäisen askeleen eli muutto erilleen. Nyt viikolla emme kerinneet näkemään ja vihelsimme pelin poikki.
Oloni on aivan kauhea. En ole koskaan ollut näin murskana. Itkettää ja oksettaa. Tein hätäisen päätöksen ja lähdin eilen illalla mieheni luokse... kertomaan kuinka paljon häntä oikeasti rakastan. Mieheni sydän sanoo, että meidän pitäisi olla yhdessä, mutta järki ei. Hän haluaa olla erossa ja katsoa miten arki lähtee etenemään...
Minä hajoan! Tajusin mitä menetin ja nyt en saa sitä takaisin. Tiedän, että tämä lapsiongelma on ainut mikä välimme rikkoo. Luuletteko, että voisin tulevaisuudessa ihan oikeasti haluta lapsia? Miten saisin mieheni takaisin... en voi elää ilman häntä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
itse voin vaan sinua neuvoa, että älä missään nimessä tee lasta, jos tiedät ettet halua tehdä, äläkä lähde suhteeseen ajattelutavalla jos haluaisit vielä lapsia, jos siihen olisi mahdollisuus että muuttaisit mielesi.
se ei olisi oikein ei sinun, ei exkumppanisi tai lapsen kannalta hyvä vaihtoehto. mielestäni sinun kannattaisi etsiä mies jolla on samanlainen tulevaisuuden haave, eli lapseton elämä. koska kuitenkin lasta tehdessä, sinun on ajateltava, että entä jos eroattekin sitten lapsen saannin jälkeen, oletko valmis kasvattamaan sitä lasta yksin, jäisitkö syyttämään miestä erosta vaikka sinä päädyit hänen puolestaan tekemään lapsen, tai tulisiko aihe muiden riitojen keskellä jälleen ylös.
olen itse nainen joka ei halua lapsia ja olen yksinkertaisesti kieltäytynyt seurustelemasta miehien kanssa joilla on haaveita lapsista, koska minulla ei ole oikeitta pyytää heitä luopumaan siitä haaveesta, kun taas ei heilläkään pyytää minua tekemään heidän haave totta.
Joo, ja alkuun heti shokkiterapiaa: sä voit elää ilman häntä, se on totuus josta ei kannata valheita ladella vaikka kuinka itkettäis. En voi elää ilman sinua on sama kuin sanoa, että sä olet vastuussa mun elämästäni. Kukaan täysjärkinen, tasapainoinen ihminen ei ole valmis ottamaan sellaista vastuuta toisesta aikuisesta ihmisestä. Se on vaan hetkellisen heikkouden tunteen ilmaisu, pelokkaan yksin jääneen eka tunnereaktio, ei mitään sen vakavampaa.
Riippuen iästäsi on totta kai mahdollista, että sä heräät jopa tietoisestikin haluamaan vielä lasta, vaikka nyt olisit päättänyt yhtä sun toista. Mieti mieluummin sitä millä sä selität sen lapsettomuuden itsellesi, tottumuksella, peloilla, ennakkoluuloillakin ehkä? ja mikä sua pelottaa vanhemmuudessa sekä millaisina vanhempina sä (nyt) näet teidät kaksi kun vertaat teitä ihmisinä ja parina vaikkapa kavereihinne joilla jo on muksuja.
Parisuhteessa ei kylläkään yksi ihminen päätä sitä milloin lapsia tehdään ja jos päättää, niin nainen jolla se aika on rajallinen. Samaten nainen on myös velvollinen selittämään kumppanilleen syyt siihen miksi tämä ei saa kokea isyyttä sillon kun itse haluaisi. Lasta haluavan miehen ainut vaihtoehtohan on vaihtaa naista jos yksi lyö luukut kiinni. Ei se sen vaikeampaa matikkaa ole.
Kanna vastuusi, nainen.
Huoh,
kiitos ensimmäiseen viesiin ja toinen viesti sai aika pahalle tuulelle.
Kannan vastuuni, sen toden totta teen. Olen sanonut miehelleni, että en riistä häneltä lapsiunelmaa, herrantähden, sen takia me tässä tilanteessa olemmekin!
Lapsettomuus on ollut jo pienestä alkaen mulle selkeä juttu. En halua olla vastuussa toisesta ihmisestä (ja ihan vaan tiedoksi; ei miehenikään ole musta... kyllä mä sen tajuan) ja haluan elää vapaasti. En aijo sitä nyt sen enempää tässä perustella, tiedän vain, että näin asia on ja tulee oleman.
Heikolla hetkellä tuntuu, etten todellakaan voi elää ilman miestäni. Sillä en tarkoita, että mies olisi minusta vastuussa. Aika näyttää miten asiat menee ja sujuu. Tosiasia todella taitaa olla se, että meillä ei ole tulevaisuutta yhdessä. That's it.
Ei pidä alkaa tuomitsemaan heti.