Itse olen kouluttautumaton, tyhmä ja saamaton tyttö. oikeastaan olen ihan luuseri. Perso alkoholille, enkä osaa mitään.
Olen saanut miehen, joka osaa kaiken, on kävelevä sanakirja, komea, menossa yliopistoon, ties mitä. Ja hänen vanhempansa ja sukunsa ovat samanlaisia. Sisko on ties minkä puheenjohtaja ja äiti kirjoittanut kirjoja tyyliin politiikasta.
En mahda sille mitään, mutta pelkään heitä hirveästi... Joskus pelkään miestänikin. Olemme seurustelleet vuoden, ja olin joulun hänen vanhemmillaan. Join itseni humalaan, jotta en olisi niin ahdistunut...
Miten tulisi toimia, kun omaa miehen joka on ihanteellinen, juuri sitä mitä nainen haluaa, fiksu ja komea ja hyvinkäyttäytyvä, mutta itse on luuseri, huono kaikessa jne?
Ja pelkään hänen sukuaan TOSi paljon! senkö takia pitäisi erota? Hän ansaitsisi kyllä paremman naisen.
Olen saanut miehen, joka osaa kaiken, on kävelevä sanakirja, komea, menossa yliopistoon, ties mitä. Ja hänen vanhempansa ja sukunsa ovat samanlaisia. Sisko on ties minkä puheenjohtaja ja äiti kirjoittanut kirjoja tyyliin politiikasta.
En mahda sille mitään, mutta pelkään heitä hirveästi... Joskus pelkään miestänikin. Olemme seurustelleet vuoden, ja olin joulun hänen vanhemmillaan. Join itseni humalaan, jotta en olisi niin ahdistunut...
Miten tulisi toimia, kun omaa miehen joka on ihanteellinen, juuri sitä mitä nainen haluaa, fiksu ja komea ja hyvinkäyttäytyvä, mutta itse on luuseri, huono kaikessa jne?
Ja pelkään hänen sukuaan TOSi paljon! senkö takia pitäisi erota? Hän ansaitsisi kyllä paremman naisen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ei ne viralliset ihmiset ole sen kummempia kuin muutkaan, usein vain jäykempiä ja tylsempiä. Mun faija on professori, veli ison firman johtaja ja itse olen tohtoriopinnoissa, sukuni on varmaan suurin piirtein poikaystäväsi suvun kaltainen. Avopuolisoni ei ole käynyt edes lukiota ja hyvin me pärjätään, ei ihmistä tee paskaakaan fiksummaksi status tai tausta, meillä on vaan erilaiset polut. Joskus vaimokettani pelottaa sukutapahtumien virallisuus, mua se vaan vituttaa, tärkeintä on että sulla on mieheesi hyvät välit. Loppu menee miten menee, kunhan et yritä mitään etkä väitä olevasi mitään mitä et koe olevasi.
...siis yritä mitään liikaa...
Yritän tuota... En osaa muuta esittääkään, ahdistaa vain kun pitäisi luoda jotain suhdetta heihin, joiden kanssa ei ole lainkaan samalla aaltopituudella.
Mutta kiitos, mukava tietää että saa olla tyhmä kaikessa rauhassa esittämättä älykköä. :D Monet arvostelevat ihmisiä fiksuuden, koulutuksen, työn ja harrastusten perusteella... Sitten kun ne kaikki on perseellään itselläni, niin jäljelle jää vaan se rempseä luonnepuoli.
Ja suhteeni on mieheeni ihan hyvä lukuunottamatta pientä ajoittaista pelkoani häntä kohtaan. Meillä on aika paljon erilaisia mieltymyksiä, kuten hän tykkää käydä fiineissä ravintoloissa, kun minä taas rähjäisissä baareissa. :D
Pitää saada sisäinen hengenrauha, niin kyllä kai se siitä...
tyhmäksi ja saamattomaksi, heissä on silloin jotain vikaa.
Nainen voi päteä omalla tavallaan, mutta löydä naisen osa.
Miehesi on ok, jollei hän ole itserakas.
Hiljaiset ihmiset ovat lopulta niitä, jotka sanovat viimeisen sanan.
Siis mitä VIKAA miehessä tai miehen suvussa olikaan? Se, että projisoit heihin omat alemmuuskompleksisi, ei ole heitä koskeva ongelma vaan jokin oma ongelmasi, jota voisit työstää esim. psykologin avulla.
Jos oma identiteettisi on olla luuseri, niin vähän kyllä ihmettelen, mistä moinen? Vaikeat kotiolot? Onko kotona päähäsi taottu että on olemassa fiinejä perheitä ja sitten meitä luusereita?
Jumala ei luonut luusereita, ainoastaan ihmisiä. Humalahakuiselle käytöksellekin joku voisi jotakin tehdä, kukahan se olisi ja mitä asialle esim. voisi tehdä?
Niin mitähän se sinun miehesi sinusta oikein etsii? Seikkailua white trashin naisen kanssa, vai?
Tuo humalajuominen oli kyllä minusta viimeinen pointti.
Ei tule onnistumaan. Samanlaiset lapset leikkivät parhaiten!
Oletko todella lukenut jostain lakipykälästä että "Ongelmainen Nainen" on lain vatimuksin kielletty oppimasta mitään. Että hänen täytyy olla täysin tietämäton mistään muusta kuin kuinka orveltää ja tehdä itsestää huolellisesti harkiten täysi tollo viinahoyrypää perhekokouksissa.
Vaatiiko uskontosi tai vanhempasi sinua sulkemaan aivosi ulkomaailmalta? Vai oletko itse jostain uskomattomasta syystä jankuttanut alitajuntaasi että uuden oppiminen on syntiä ja pahaa?
Jos vastauksesi on myonteinen yhteenkään kysymykseen, nyt on korkein aika hankkia se iso pulloharja. Ai että mitä varten? Tietysti jynssätäksesi korviesi välistä kaikki nuo kieroutuneet ja värät uskomuukset.
Toiseksi, kiitä Luojaasi että sinulla on (vielä toistaiseksi) toimivat aivot ja terve keho joka voi viedä sinut oppitunneille, luennoille, kirjastoon, nettiin oppimaan ja kuulemaan uutta. Lähes kaiken oppiminen ja tiedon saanti on nykyisin niiiiiiiiiiiiiiiiiiin helppoa, oikeastaan on rikollista olla tietämäton.
Sinulla ei ole minkään valtakunan lupaa halveksia miehesi kiinnostusta oppimiseen, saati hänen perheensä intoa tehdä uutta, luoda uutta ja jatkuvasti kehittää itseään. Jos mitään, sinun pitäisi arvostaa heidän saavutuksiaan (niitä ei ole lapioitu heille hopeatarjottimelta, he ovat tietonsa itse hankkineet!!!!) Sinulla on myos valta kehittää itseäsi.
Miksi et tekisi sitä?
Olipa taas alavetoinen kommentti neiti kaikkitietävältä. Aloittajahan ei halveksinut oppineisuutta, vaan siitä aiheutuvaa käytöstä, mitä itsekin vastavedollasi hyvin alleviivasit. Tarkoitus oli kai pehmentää aloittajan mielikuvaa itsekeskeisistä oppineista, ei vahvistaa sitä!
Ja aloittajalle: Monet kouluttautuneet ihmiset ovat kovia osoittelemaan muita, mikä johtuu suurimmalla osalla siitä, että he ovat vaan niin onnettomia itse. Eivät pärjää jäykkäniskojensa kera oikeiden ihmisten
parissa. Joten älä välitä jalustoida heitä, se mitä he ovat oppineisuudessaan saavuttaneet on vienyt heiltä pois tunteista. Tärkeintä on, että rakastat miestäsi ja arvostat itseäsi sellaisena kuin olet :)
Ai että aloittajan täytyy kehittää itseään siksi kun ei muka riitä "oppineille". Luulen että tekee ihan hyvää kirjaviisaiden tavata välillä ihan elämänviisas, joka on lukemisen sijasta keskittynyt oleelliseen eli kaiken kokemiseen ja elämiseen. Siksi miehensäkin on varmasti juuri ihastunut häneen. Aitoutta ei saa vielä kirjoista lukemalla...onneksi!
En itseasiassa ole halunnut väittää sitäkään, että oppineet ja fiksut ihmiset olisivat tylyjä taikka ilkeitä. Mieheni äiti ja sisko ovat varmaan ihan mukavia ihmisiä. Lähinnä ongelma taitaa olla korvieni välissä (en kuitenkaan halua harjaa sinne työntää, koska siitä voi saada varmaan aivohalvauksia), että en vain osaa olla heidän seurassaan. Tuntuu että kaikki mitä sanon, kuulostaa heidän korvissaan tyhmältä tai oudolta, mutta eivät he varsinaisesti ilkeitä ole. Minä vain tiedän että he ovat fiksuja ja minä en.
Ja siitä kouluttautumishommasta vielä, että minä olen tottunut jo elämään sen kanssa että en ole sivistynyt. Arvostan elämässä eri asioita kuin toiset. En pidä itse koulutuksia sun muita niin tärkeinä, vaan luonne ja asenne merkitsee. Ja itse en kouluttaudu ylioppilaaksi juuri siitä syystä, koska en halua. Ja olen vaan aina lapsuudestani saakka ollut ihminen jonka tie ei ole vienyt minnekkään, minä vaan elelen hetkessä ja nautiskelen elämää pieninä suupaloina.
Ja alkoholista, sanoisin että nuo viestit olivat aika mauttomia, mutta... Minä juon silloin tällöin ja tilannehan oli silloin jouluna mieheni vanhempien luona se, että humaltuminen oli hyvin helppoa muutenkin (lasi täyttyi aina kun se kerkesi tyhjentyä) ja jännitys vain lisäsi sitä kittaamista. Suvussani on alkoholismia, joten minkäs sille mahtaa? (vitsi) =)
Kiitos viesteistänne... Huomauttaisin vielä, että en tarkoittanut tämän keskustelun muuttuvan fiksujen ja tyhmien valtataisteluksi, vaan miten pelkoa/jännitystä sukulaisiin voi muuttaa? Ja olen kyllä sitä mieltä että jokainen meistä on ihminen, mutta onhan sekin fakta että ihmiset suhtautuvat toisiinsa ominaisuuksien perusteella. =)
Olet hyvä esimerkki siitä, että koulutus ei aina ole ohjaava mitä tulee käytöstapohin. Itse olen törmännyt niin moneen huonosti käyttäytyvään ja itseään erityisasemaan nostavaan kouluttautuneeseen ihmiseen, että oma asenteeni on hiukan nurjempi kuin omasi.
Lisäksi olen tietomäärän ja analysointitaitojen kasvaessa huomanut sen, että miten paljon tuskaa liika tieto voi aiheuttaa, etenkin kun huomaa ettei itse ole kaikkivoipa muuttamaan niitä epäkohtia mitä on koko yhteiskunnallisessa järjestelmässä huomanut. Jos olisin voinut valita toisin, en olisi käynyt kouluja vaan keskittynyt enemmän elämiseen.
Hienoa, että sinun kaltaisiasi on olemassa. Ja kerran jo seisot vahvasti päätöksiesi takana, seiso myös vahvasti näiden koulunsa käyneiden edessä. Koska loppujen lopuksi olemme kaikki ihan samanlaisia, ihan samoine arkikomplekseineen.
Jos olet tyytyväinen itseesi - kehitä ja vahvista itsetuntoasi. Jos taas haluaisit muuttua ja olla toisenlainen - hopi hopi hommiin ja oppimaan.
Toki saat olla sellainen kuin olet ja varmasti olet viehättävä koska sinuun on ihastuttu. Mutta hiukan kuulostaa siltäkin, että joku kateuden ja katkeruuden kavala mato nostaa päätään. Älä päästä sitä valloilleen, sillä se on rumaa ja turhaa.
Voit opiskella, oppia ja kehittyä. Voit hankkia taitoja ja valmiuksia ja suuntaa elämälle. Tai voit olla iloisena ja riemulla sitä mitä olet. Mutta älä läträä viinan kanssa .
Kiitoksia... Jep, asioita pitäisi joko muuttaa tai niiden kanssa pitäisi oppia elämään...
Jonkinlaista itsetunnon kohentamista sitä pitäisi saada aikaan. Että ei enää miettisi, kun tietää kaiken sujuvan hyvin. Kuitenkin sekin on helposti sanottu, muttei helposti toteutettavissa.
Viestinne herätti paljon ajatuksia, yritän vähän tutkailla tilannetta ja ehkä joskus ymmärtää pelkoni. Siitä on sitten vähän helpompi alkaa korjauttamaan ajatuksenkulkujani toisista ihmisistä. Sanotaan että maailmaa ei voi muuttaa, mutta itseään voi... En tiedä onko muilla näin, mutta itse olen huomannut että omien asenteiden ja ajatusmallien muuttaminen on erityisen hankalaa. Mutta haastetta elämään.
Ja ehkäpä jos minä ryhdistäytyisin ja viettäisin aikaa mieheni porukoiden seurassa, tottuisin siihen ja joku kaunis päivä en tunne enään pelkoa sekä ahdistusta heidän seurassaan. Aloitankin sen ryhdistäytymisen heti istumalla selkä suorana... =)
Mielenkiintoista, jotta kaiken osaava yliopistoon menossa oleva komea tietosanakirja on ottanut puolisokseen kouluttamattoman, tyhmän, juopon ja saamattoman luuseritytön. Ei mennyt ihan meikäläiselle jakeluun tämä yhtälö. Toisin sanoen miehesi on pohjimmiltaan samanlainen kuin puolisonsa tai sitten havainnut viisaana miehenä puolisossaan kasvavan sisäisen helmen. Miten on? Mietihän nyt itsekin. Ja turhaan itseäsi aliarvioit. Meillä on kaikilla omat vahvuutemme ja heikkoutemme. Maailma tarvitsee laitoshuoltajia, kadunlakaisijoita ja politiikan kirjoittajia. Tärkeintä on omistautuminen ja intohimo siinä mitä tekee. Parempi olla onnellinen, ammatissaan ylpeä metsuri kuin onneton lakimies. Jokaiselle löytyy jotakin millä loistaa. Mieti mikä Sinussa on spesiaalia ja vahvista näitä piirteitä ja mieti miten saat onnistumisen kokemuksia elämässäsi. Älä koe alemmuutta, voit hyvin pärjätä ilman korkeaa koulutusta. Mutta se, mitä teet, tee palavalla sydämellä. Muista kuitenkin se, että jos pullon kaulaan jäät roikkumaan, menetät kaiken, ennemmin tai myöhemmin. Eli varo sitä mörköä.
Niin jotain kummaa se mies minussa näkee... :D Latelee kohteliaisuuksia jokainen päivä. Ymmärrän sen että olen viehättävä persoonallisuudeltani ja ulkonäöltäkin varmaan, mutta luulenpa että mieheni on sokaistunut noista asioista, eikä suostu uskomaan minusta mitään huonoa. Hän ainakin tuntee minut läpikotaisin, olemme tunteneet jo useita vuosia.
Minulla on ainakin toistaiseksi sellainen tilanne, että en omaa intohimoa mihinkään. Ennen jaksoin piirrellä ja maalailla paljon, mutta tuo ainoa "minun juttuni" on kuihtunut työelämään siirtymisessä, eikä se enään ole lähtenyt käyntiin vaikka olen kovasti yrittänyt... Ja yksi iso syy, miksi pidän itseäni luuserina on juurikin se, etten osaa kiinnostua mistään, en tiedä mihin päin kulkisin, kun mikään ei vedä minua.
Mutta nämä seikat taitavatkin mennä sivuun aiheesta.. :D Vaikka saattaa olla että tämäkin ongelma juontaa juurensa sieltä, ja niiden juuret taas täältä. On ihmiset niin monimutkaisia olentoja...
Onhan sinulla intohimo; taide! Sinun intohimosi on nyt vaan nukkumassa. Herättele henkiin, kyllä se siitä. Ja jos on takkuista niin anna ajan kulua. Tiedätkö, minä olen ollut kiinnostunut taiteesta ja akvarelleista erityisesti koko ikäni. Vuonna 1999 jopa ostin tarvikkeita ja tutustuin kirjallisuuteen, ahmin tietoa, katselin kuvia, rakastin muiden tekemiä taideteoksia. Pidin kuitenkin itseäni niin surkeanan taiteilijana, etten saanut mitään aikaiseksi koska ajattelin kaiken olevan ajan ja paperin haaskausta. Säästin kuitenkin tarvikkeet ja ihailin niitä vuosien mittaan. Vuodet todellakin vierivät, lapsia tuli ja tieto kasvaimesta. Olin varma että kuolen. Päätin toteuttaa unelmani ennen kuolemaani ja menin taidekurssille syksyllä 2010, leikkauksen jälkeen. Ja pari viikkoa kurssin alkamisen jälkeen sain tiedon jotta kasvaimeni osoittautui hyvänlaatuiseksi. Nyt nautin tekemisestäni ja olen innokas ja ihastunut. Kuitenkin ihmettelen omaa epävarmuuttani ja saamattomuuttani, miksi odotin näin pitkään... Mutta olen kiitollinen siitä että olen nyt, vihdoin ja viimein rakkaan harrastuksen parissa. Ja ilman kasvainta en olisi edistynyt asiassa lainkaan. Neuvon Sinua; älä Sinä odota näin pitkään vaan toimi. Etsi se intohimo elämääsi. Mutta edelleen varoitan, varo pulloa. Minä olen menettänyt viiden vuoden sisällä äitini ja isäni päihteille ja tuoreimpana tapauksena serkkuni kuoli vuoden vaihteessa huumeisiin. Kun on sukurasite päällä niin paras tapa on pidättyä alkoholista ja muista huumaavista aineista kokonaan. Iloa elämääsi!
Se oli vain tervettä maalaisjärkeä. Kukaan ei ole koskaan liian vanha valistamaan ja kehittämään itseään. Ei muiden vaan omaksi ilokseen. Itsensa kanssahan sitä kaikkein eniten joutuu tekemisiin!
Mistä tahaansa aiheesta alkaa oppia hiukan, oli se sitten tiede, taide, urheilu, politiikka jne, sitä haluaa oppia enemmän ja enemmän. Se on kuin ruokahalu joka kasvaa syodessä. Ja mitä enemmän oppii, sitä (nopeammin huomaa että) miten vähän tietää. Mutta jostain on aloitettava. Tietenkin on aikoja jolloin oppiminen on tervan juontia, mutta pieni pala kerrallaan, pikkuhiljaa alkaa kokonaisuus hahmottua.
Voi sitä itsevarmuuden tunnetta kun tietää jostain hiukan enemmän. Osaa suhtautua tuohon aiheeseen aivan eri tavalla.
Ainoa mitä se vaatii on pikkiriikkisen aloituskykyä. Kokeile, vaikka aivan vain uteliaisuudesta.
"Itsensa kanssahan sitä kaikkein eniten joutuu tekemisiin!"
Viisastelu ja liika itsetietoisuushan lisää hyvin sitä itsensä kanssa seurustelua...
Kuulehan sie ongelmainennainen, tässä sinulle sananen korkeassa koulussa kovasti oppineelta naiselta: vaikutat terävältä tytöltä, jolla järki leikkaa ja joka varmaan on myös ihmisenä kiva. Postmodernissa maailmassamme on vaikea keksiä asiaa, jolle haluaa uhrata aikansa ja energiansa, omistautua kertakaikkiaan. Kunhan työsi hoidat, ja tarvittaessa vaihdat mielekkäämpään, ei hätää. Sinulle se oman elämäsi juttu saattaa sitten vanhempana aueta, monille ajelehtijoille esim. lapsen/lasten saanti auttaa selkeyttämään omaakin minäkuvaa, antaa tunteen asiasta jossa minä olen hyvä ja tarpeellinen.
Huolestuttavaa minusta on sekin, jos nuorella 16 - 20 - vuotiaana on jo betoniin valettu tulevaisuudenohjelma vuosiaikatauluineen. Elämää ei kuitenkaan ihan oikeasti voi kukaan täysin suunnitella, täytyy kyetä joustamaan kohtalon osoittamissa kohdissa, kanssaihmisten tuella ja avulla.
Minä yritän. Sanasi tekivät vaikutuksen... Olen miettinyt, että onko taideharrastukseni nyt sitten tässä, mutta viestisi perusteella tulikin sellainen olo, että kai se siellä sisälmyksissä vielä asustelee ja tulee esiin uudestaan. Se vain tarvitsee vähän inspiraatiota...
Aijon tehdä erään työn vknloppuna... Vähän erilaista, kun yleensä on tullut tehtyä, mutta katsotaan jos se virkistäisi ja ruokkisi taidehermoja. =) Kiitos kannustuksesta.
Ainiin ja siitä pullosta... Yritän aloittaa tipattoman ensiviikolla. En tiedä kuinka kauvan, mutta jonkin aikaa, mielellään kuukauden. Ja siihen sisältyy myös parempi syöminen. Pidän ruuanlaitosta, joten siihen aijon sallita itselleni ruoanlaitto-oluen kuitenkin, mutta en enempää kuin yhden. =)
Yleisesti ottaen juon kyllä vähän liiaksi, mutta ongelmaa siitä ei ole tullut (vielä). Olen onneksi huono riippuvuuksissa. Olin tupakoinut n. 4 vuotta ja yhtäkkiä sekään ei enään maistunut ja nyt olen se joka aina naureskelee kavereille, kun he pukeutuvat ja menevät ulos 20 asteen pakkasessa jäätymään pariksi minuutiksi. :D
Ihanaa että jotkut vielä ajattelee noin. Olen kamppaillut "kiinnostumattomuuteni" kanssa jo monia vuosia. Ja itseasiassa nyt kun alan miettimään, olen löytänyt ainakin pari kiinnostuksen kohdetta joista en ennen tiennytkään. Ehkä olen sellainen hitaasti kypsyvä ihminen...
Mutta siis olen ihan samaa mieltä. Tuntuu jopa vähän rankalta ajatukselta tehdä samaa työtä loppuelämänsä, vaikka se olisikin unelma-ammatti. Ja jos sen aloittaa 20 vuotiaana niin siinä on sitten 40-50 vuotta aikaa tehdä samaa. Eihän se nyt paljoa hetkautakkaan jos sen muutaman vuoden viettää "kiertolaisena" huoltoasemalta kaupankassalle... Ihminenkin elää (täältä nuoruudesta katsottaessa) hyvin kauvan, niin kyllähän sitä tulee tapahtumaan vaikka mitä. Voisi ajatella että tämäkin vuosi on ollut täynnä kaikenlaista, niin entäpäs tämä vuosikymmen? huhhuh =)
"Itse olen kouluttautumaton, tyhmä ja saamaton tyttö. oikeastaan olen ihan luuseri. Perso alkoholille, enkä osaa mitään. "
IHAN ENSIMMÄISEKSI: Oletko itse päätynyt tähän johtopäätökseen, että olet luuseri vai onko joku kertonut sen sinulle?
Olen ihan itse osannut päätellä tämän asian. :D Kyllä osaan tarkastella omaa "profiiliani" ja verrata sitä muihin. Voi olla että hieman liijoittelin, sillä luusereita ei nyt oikeastaan ole edes olemassa. Yritin ilmaista sillä, mikä olen naisiani.
Taidat kettuilla tytölle, jonka tunnet? Sellainen on sävy aloituksessasi. Hyi sinua!
Hmm... ??