Muuttumisen hyväksyminen on tietysti yksi perusedellytyksistä pitkälle ja toimivalle parisuhteelle, mutta entäs sitten, kun toinen muuttuu huonoon suuntaan eikä enää monelta osin vastaa sitä ihmistä, johon rakastui?
Meillä on oikeastaan näin päässyt käymään. Seurustelua on takana kolme vuotta ja tämä viimeisin vuosi on ollut aikamoista kestämistä itselleni. Olen hyväksynyt kumppanin muutokset mukisematta, koska entisessä suhteessani tein sen virheen, että kontrolloin ja määräsin liikaa... kaiken piti mennä minun tahtoni mukaan. Tässä nykyisessä en ole vaatinut mitään, olen vain toisen halunnut olla oma itsensä.
Toinen osapuoli on meidän suhteessa muuttunut siten, että hän käy joka viikonloppu ulkona ja on alkanut polttaa tupakkaa. Kaikista hassuinta on, että hän on sanonut, ettei hyväksy minun polttamistani (mitä en kylläkään tee, mutta ei kuulemma haluaisi seurustella polttajan kanssa). Hän on myös ollut työttömänä jo yli puoli vuotta ja olen yrittänyt auttaa parhaani mukaan työnhaussa, mutta hän ei saa edes aikaiseksi mennä vilkaisemaan avoimia työpaikkoja netistä. Eniten vituttaa se, että hän käyttää kaikki vähät rahansa nimenomaan juomiseen ja polttamiseen ja valittelee sitten rahapulaa ja pyytää lainaan minulta. Valehtelen useasti todellisesta rahatilanteestani, koska en halua antaa hänelle rahaa lainaan.
Sitten on vielä ne tyhjät lupaukset... kun sanon, että näin Hesarissa työpaikkailmoituksen yritykseen X, niin hän sanoo, että aijaa, pitääkin hakea sinne. Ei hän hae. Kun pyydän tekemään jonkun kotiaskareen, ei hän muista. Kun vaikkapa vuosipäivä lähestyy, niin hän lupaa viedä syömään, mitä ei koskaan tapahdu. Montakohan kertaa hän on luvannut viedä leffaankin, ainakin 5. Ei ole vienyt. Hän on luvannut lopettaa polttamisen, mutta ei pysty siihen. Koko ajan tyhjiä lupauksia, joiden tiedän olevan pelkkää bullshittiä, mutta ne ei lopu, vaikka pyydän. Suuret on suunnitelmat, mutta niiden eteen ei jaksa nähdä mitään vaivaa.
Tässä ei enää taida olla se ihminen, jonka kanssa haluan viettää elämäni. Rakastuin työssäkäyvään, siistiin ja ystävälliseen mieheen, joka nykyään juo jopa viikolla, koska on työtön. En edes ymmärrä, miten hän kehtaa pyytää minulta rahaa, koska elätän jo muutenkin ja käyn joka päivä töissä. En vaan jaksa enkä voi hänelle mitään puhuakaan, kun ei ole saanut ostettua nyt kahteen päivään tupakkaa ja on kuin heikkohermoinen ja tiuskii. Mitähän tässä tekisi?
Meillä on oikeastaan näin päässyt käymään. Seurustelua on takana kolme vuotta ja tämä viimeisin vuosi on ollut aikamoista kestämistä itselleni. Olen hyväksynyt kumppanin muutokset mukisematta, koska entisessä suhteessani tein sen virheen, että kontrolloin ja määräsin liikaa... kaiken piti mennä minun tahtoni mukaan. Tässä nykyisessä en ole vaatinut mitään, olen vain toisen halunnut olla oma itsensä.
Toinen osapuoli on meidän suhteessa muuttunut siten, että hän käy joka viikonloppu ulkona ja on alkanut polttaa tupakkaa. Kaikista hassuinta on, että hän on sanonut, ettei hyväksy minun polttamistani (mitä en kylläkään tee, mutta ei kuulemma haluaisi seurustella polttajan kanssa). Hän on myös ollut työttömänä jo yli puoli vuotta ja olen yrittänyt auttaa parhaani mukaan työnhaussa, mutta hän ei saa edes aikaiseksi mennä vilkaisemaan avoimia työpaikkoja netistä. Eniten vituttaa se, että hän käyttää kaikki vähät rahansa nimenomaan juomiseen ja polttamiseen ja valittelee sitten rahapulaa ja pyytää lainaan minulta. Valehtelen useasti todellisesta rahatilanteestani, koska en halua antaa hänelle rahaa lainaan.
Sitten on vielä ne tyhjät lupaukset... kun sanon, että näin Hesarissa työpaikkailmoituksen yritykseen X, niin hän sanoo, että aijaa, pitääkin hakea sinne. Ei hän hae. Kun pyydän tekemään jonkun kotiaskareen, ei hän muista. Kun vaikkapa vuosipäivä lähestyy, niin hän lupaa viedä syömään, mitä ei koskaan tapahdu. Montakohan kertaa hän on luvannut viedä leffaankin, ainakin 5. Ei ole vienyt. Hän on luvannut lopettaa polttamisen, mutta ei pysty siihen. Koko ajan tyhjiä lupauksia, joiden tiedän olevan pelkkää bullshittiä, mutta ne ei lopu, vaikka pyydän. Suuret on suunnitelmat, mutta niiden eteen ei jaksa nähdä mitään vaivaa.
Tässä ei enää taida olla se ihminen, jonka kanssa haluan viettää elämäni. Rakastuin työssäkäyvään, siistiin ja ystävälliseen mieheen, joka nykyään juo jopa viikolla, koska on työtön. En edes ymmärrä, miten hän kehtaa pyytää minulta rahaa, koska elätän jo muutenkin ja käyn joka päivä töissä. En vaan jaksa enkä voi hänelle mitään puhuakaan, kun ei ole saanut ostettua nyt kahteen päivään tupakkaa ja on kuin heikkohermoinen ja tiuskii. Mitähän tässä tekisi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
jos rakastat kestät ja kerrot miehellesi mitä tuntuu ja jos hänkin rakastaa niin aijan kanssa varmasti muuttuu. työttömyys oletettavasti syynä juopottelulle, veikkaisin että ku töitä taas löytyy nii rällääminenkin jää vähemmälle.
ei ihminen mihinkään ole muuttunut, elämntilanne vaan ja se muuttuu varmasti parempaankin suuntaan ajan kanssa...