Pitävätkö eläimet sinusta? Mitkä eläimet? Entä oletko huomannut korrelaatiota siihen, millaisten eläimien omistajat pitävät sinusta?
Pitävätkö eläimet sinusta?
Allergikkomies
33536
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Itse en allergian takia voi olla pitkiä aikoja juuri minkään eläimen läheisyydessä, mutta olen huomannut että kissat pitävät minusta. Jos on porukka ihmisiä, ja kissa pyörii ympärillä, niin se tulee usein juuri minun ympärille kiehnäämään, vaikka en allergian takia erityistä kontaktia kissaan yrittäisikään. Myös kissanomistajanaiset tuntuvat tykkäävän minusta.
Koirat sen sijaan eivät usein tykkää minusta. Murisevat ja haukkuvat, vaikka en olisi tehnyt mitään. Yhtään koiranomistajanaista en myöskään tähän päivään mennessä ole deittaillut, vaikka en ole heitä mitenkään tietoisesti vältellyt.
Monet kissat (ja koirat) pitävät siitä, ettei niitä tuijota. Sinä allergikkona olet varmaan yrittänyt vältellä kissoja ja ehkä olet vältellyt katsomista niihin. Ja siitä kissat tykkää: vaaraton ihminen. Ehkä hieman uteliaisuuskin herää, että mikäs tyyppi tuo sitten onkaan kun ei tuijota ja houkuttele luokseen niin kuin muut.
tulevat syliin kehräämään, koirat lähinnä murisevat. Enemmän kokemusta noista kissanomistajista ja kai ne minusta ovat pitäneet kun ovat kanssani suhteessa olleet.
Koirat pitävät minusta ja minä koirista. Kissoista olen pysynyt allergian vuoksi kaukana koko ikäni, mutta sitäpä kissat eivät tiedä ja pyrkivät syliin. Hevoset ja muut maatilan eläimet eivät piittaa minusta ollenkaan, jollen ole juuri pitelemässä porkkanaa tai muuta herkkua.
On vaikea sanoa mitään eläinten omistajien suhtautumisesta minuun tai muihin ihmisiin. Koiraihmiset kyllä vaikuttavat aika mutkattomilta ja rempseiltä ulkoilmatyypeiltä (kääpiökoirien ja muiden lähes liikuntakyvyttömien rotujen omistajia ei lasketa koira- vaan kissaihmisiksi). Kissat ovat helppoa lemmikkiä haluavien eläinten ystävien sarkaa, mutta oikein omistautuneet kissaihmiset (mä elän mun kissalle -tyypit) ovat tosi outoja, alistumisesta ja palvelemisesta innostuneita lievästi sulkeutuneita hiippareita.
Hohhoijaa.... Kaikki koiraihmiset ovat reippaita ulkoilmaihmisiä ja kaikki kissaihmiset ovat laiskoja ihmehiippareita... Just tota.
Missä tuossa sanottiin "kaikki"? Tuossa mainitaan isot koirat rempseiden ihmisten koirina ja kissoille omistautuneet ääri-ihmiset outoina hiippareina. Taidat olla kissaihminen, kun noin otit nokkiisi.
Yksinkertaista luokittelua, pah. Ja jaottelu kissa-ja koiraihmisiin on typerää. Pidän niin koirista kuin kissoista. Sitä paitsi mitä vikaa oletat olevan laiskoissa ihmehiippareissa? En tajua...
Laiskat ihmehiipparit ovat ihkuja!
Kyllä, ainakin koirat, ja erityisesti hyttyset :)
Tykkää ne musta! Kissat ja koirat, ja mä tykkään niistä. Tietenkin jotkut lemmikit ovat hieman ujompia tai jäyhempiä, mutta annan niiden sitten vain olla rauhassa.
Ja mä inhoan tuota kissat/koirat-jaottelua. Yks ja sama ihminen voi pitää molemmista enkä tajua, että jos joku ylipäätään pitää eläimistä, niin miksi niitä eläimiä pitäisi ryhtyä käyttämään välineenä, jolla tuoda omia arvostuksia ja maailman kuvaa esiin ja osoittaa, miten väärässä muut käsitykset ja arvostukset ovatkaan. Ihmiset osaavat olla typeriä...
Tietty mä tykkää vähemmän esim. mäyristä, mutta miksei -jos joku kaunis päivä mua vastaan tulee oikein joviaali ja lupsakkaluonteinen mäyrä, niin miksenpä voisi siitä pitää... Ja mäyrä varmaan tykkäisi musta omalla tavallaan.
Aika neutraalia on elukoiden suhtautuminen. Ei ne erityisemmin tykkää mutta eivät käyttäydy vihaisestikkaan.
Sehän kiva! Kyllä se siitä... Pikkuhiljaa.
Facom opa mak mak! omomsp!!
http://www.arvokokkonen.fi/tuotteet/ravut_hummerit/5995.php
F äyriä omaiofm am mpampg kitiini pnss vo, mpaermg nen nen !! pqerpg kspdgbk, ldajo idfmvoi mdfvo moimfaiovmoöfvmipoaskmiv. Apv a pvkas!!!
isiiiii!!!!
Mielestäni eläimet suhtautuvat minuun aika neutraalisti. Antavat rapsuttaa murisematta, mutta eivät erityisesti tuppaudu syliin tai jalkoihin. Joskus on joku koira koettanut nylkyttää jalkaa...
Eläimet ja lapset pitävät minusta. En tiedä miksi.
Mäkin tykkään. Olen eläin/lapsi. Olen olen. En tiedä miksi.
Vai oletko kunnon kissa?
Miu.
Vittu näitä galluppeja... Mä en tykkää muista kuin mäyräkoirasta ja kukaan ei tykkää musta paitti mäyräkoira.
Kerran muuten yritin emakkoa, mutta ei siitä mitään tullut. Olin niin mitäänsanomaton kai sen mielestä. :(
Okei, jos sä olet noin rehellinen suomalainen mies, nii miksen mäkin. Kerran, olisikohan ollut jotain 16-vuotias, yritin panna lehmää, mutten yltänyt. Miten muut miehet yltävät? Siis lehmällähän on se aika korkealla. Meillä ei ollut lampaita. Kyllä on vuosien mittaan monesti harmittanut että näin kävi. Muuten olisin jo YTM.
Nyt mulla on vain tuo mäyris.
Lampaat tykkää musta, mutta mä en oikein lämpene niille. Walesissa lampaat saa kai vähän paremmin vastarakkautta.
Kyllähän nuo kissat ja koirat yrittävät aina tehdä lähempää tuttavuutta kun niiden lähellä olen, mutta itse en ole kovin eläinrakas ihminen johtuen allergiastani. Ja vaikkei minulla tuota allergiaa olisikaan niin en varmaan siltikään lemmikkejä pitäisi sillä en pidä lemmikeistä yhtään. Harmi vain että tämä kaikki ei estä lemmikkejä pitämästä minusta joten aina niitä saa olla välttelemässä ja kauemmat työntämässä.
No, ainakin kissojen (niiden nelijalkaisten) kanssa näytän tulevan juttuun. Pusketaan ja kiehnätään jaloissa, ja välillä ängetään jopa syliin tassuttelemaan. Ja näyttää nuo koiratkin tekevän tuttavuutta. Kyllä toinen koira toisen koiran tuntee :D Onneksi ei ole allergioita, kun jossain vaiheessa tulee kuitenkin hankittua ainakin oma kissa tai pari.
Pitävät kyllä. Kissat tulevat kehräämään jalkoihin, koirat tulevat tutustumaan - yleensä myös sellaiset koirat, jotka ovat muuten epäluuloisia luonteeltaan. Olen rauhallinen ja kärsivällinen koirien kanssa, en pelkää muriseviakaan koiria, ja kokemuksesta on kehittynyt sen verran hyvä koiralukutaito, että osaan välttää provosoivia eleitä. Haluaisinkin mieluusti ongelmakoirakouluttajaksi.
Muiden eläinten kanssa "lukutaitoni" onkin sitten huonompi, en esimerkiksi uskaltaisi nostaa marsua häkistä tai muuta vastaavaa. Aika säälittävää. Olen vaan tottunut käsittelemään koiria, ja pienemmät eläinlajit tuntuvat kovin vierailta, vaikka pidän niistäkin kyllä kovasti. Hevosia luen myös kohtalaisen hyvin, mutta kokemusta on aika hyvin.
Mitään korrelaatiota en ole kyllä huommanut... kai. Tuntuu joskus siltä, että useimmat sellaiset ihmiset, joiden kanssa on paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita, ovat kissaihmisiä. Mutta sitten taas suurin osa parhaista ystävistä - siis ihmisistä, joiden kanssa tulee toimeen lähes täydellisesti - on kylläkin tarkemmin ajatellen koiraihmisiä. Enpä ole tuota tullut aiemmin ajatelleeksi.
Korjaus hevosiin: "kokemusta on aika VÄHÄN".
Mun siskolla oli marsu kun oltiin pieniä. Otin sen aina häkistä pois eikä se tehnyt ikinä mitään. Laiska eläin. Kerran pakotin sen kuuntelemaan WASPia pari tuntia. Vuosi taisi olla 1987.
Marsuparka!
Minulla on jotenkin sellainen mielikuva, että marsut, kanit, gerbiilit, yms. yms. purevat, jos niihin koskee. Ja linnut myös. (En kyllä tiedä, miten lintu käytännössä purisi, mutta silti.) Koira tulee kohti ärhistellen ja hampaat irvessä? Ei pelota. Gerbiili mutustelee häkissä jyvää ja tuijottaa? Pelottaa. Sitten kun olen koskenut gerbiiliin tulematta purruksi, alkaa pelottaa, että puristan sitä liian lujaa tai ote on liian höllä ja se putoaa lattialle ja saa aivoverenvuodon.
Minua puri lapsena siili, ehkä se on jäänyt siitä. Koiranpurema on vähemmän pelottava ajatuksena, kun se on niin suora asia. Isommat hampaat, isommat leuat. Tai ehkä olen vaan jotenkin outo tässä asiassa.
Mikään parka, se tykkäsi WASPista. Ei se mihinkään karannut, kiltisti istui siinä pöydällä. Sisko kyllä töni minua kun tuli kotiin ja löysi marsun kuuntelemassa I wanna be somebodya niin kovaa kun lähti. Joskus tuli sellainen kuningasajatus mieleen että laittaisin marsun kuuntelemaan Iron Maidenia korvalappustereoista mutta sisko esti sen.
Jyrsijäkammosi on tavallaan söpöä. Mä en pelkää jyrsijöitä. Siskot harrasti niitä kun oltiin pieniä. Mulla ei ollut isompaa mielenkiintoa kun olisin joutunut hoitamaan häkkiä jos olisin saanut oman lemmikin mutta leikin sillä siskon marsulla ja hamsterilla.
"Minua puri lapsena siili, ehkä se on jäänyt siitä. Koiranpurema on vähemmän pelottava ajatuksena, kun se on niin suora asia. Isommat hampaat, isommat leuat. Tai ehkä olen vaan jotenkin outo tässä asiassa."
Mua ei ole koskaan purrut eläin. No joskus hampaita kasvatteleva koira mutta nehän näykkii kaikkia.
Tykkäsi WASPista? Se oli varmaan kuuro.
En minäkään varsinaisesti pelkää jyrsijöitä, esim. rotta kun tulee vapaana vastaan niin ihan söpöhän se on. Häkitetyissä jyrsijöissä on vaan jotain mikä saa aikaan avuttoman olon sydämen sopukoissa.
"No joskus hampaita kasvatteleva koira mutta nehän näykkii kaikkia."
Niin tekee. Toivottavasti minulla on taas kesän tullessa oma pieni näykkijä!
"Häkitetyissä jyrsijöissä on vaan jotain mikä saa aikaan avuttoman olon sydämen sopukoissa."
Totta. En minäkään pidä häkkieläimistä. Tämä eikä suinkaan siskon sadistinen kiusaaminen oli syy vapauttaa se sen hamsteri muutaman kerran joka päivä. Kerran vapautin sen oikeasti luontoon. Tai siis takapihalle. Sisko veti pultit.
"Niin tekee. Toivottavasti minulla on taas kesän tullessa oma pieni näykkijä!"
Koiranpennut on kivoja.
Luulen, että skorpionit pitävät minusta. Yksikin meinasin kerran pistää. Mukavia elukoita.